Kuten otsikosta näkee, kysymys kuuluu; kadutko ikinä tekemääsi aborttia?
Itselläni on semmoinen teoria/käsitys että mitä nuorempana on abortin joutunut tekemään, sitä vähemmällä todennäköisyydellä päätöstä katuu jälkeenpäin.
Olen itse tehnyt abortin ja muistan miten jonkun aikaa sen jälkeen aina tuli jotenkin haikea olo kun näin vauvan jossain. Ajattelin että minullakin olisi kohta voinut olla sellainen pieni nyytti kainalossa. Tämä haikea olo sai mut hämilleni koska en missään nimessä olisi halunnut jatkaa raskautta enkä missään vaiheessa ollut toivonut lasta. Myös raskaana olevat ihmiset sai minut vaivautuneeksi.. Tämä haikeus ja vaikeus meni kuitenkin puolessa vuodessa kokonaan ohi, enkä enään mieti millaista elämänäi olisi JOS olisinkin pitänyt lapsen.
Voi tietty olla että abortin tunteet ja mietteet nousee pintaan sitten kun on suunnittelemassa omaa oikeeta perhettä.. varsinkin jos lapsen saaminen silloin on jostain syystä vaikeaa. tapahtumaa kun ei koskaan pysty kokonaan unohtamaan, eikä edes pidä unohtaa. Oli se sen verran silmiä avaava juttu, raskaus ja abortti... aikuistuihan siinä ihan tahtomattaan.
Ikinä en ole katunut päätöstä, enkä usko että tulen missään vaiheessa katumaankaan. En silloin ollut valmis äidiksi. Ei minusta olisi ollut siihen. Ei minusta vieläkään olisi siihen. Nyt tosin olen niin hysteerinen ehkäisyn kanssa ettei vahinkoja voi sattua (tai tietenkin aina voi, mutta tosi tosi pieni mahdollisuus siihen). Sitten kun koulut on käyty niin sitten ei olis enään niin paha jos kävis vahinko.. silloin pitäisin sen. mutta siihen asti pillerit ja kumit...
Itselläni on semmoinen teoria/käsitys että mitä nuorempana on abortin joutunut tekemään, sitä vähemmällä todennäköisyydellä päätöstä katuu jälkeenpäin.
Olen itse tehnyt abortin ja muistan miten jonkun aikaa sen jälkeen aina tuli jotenkin haikea olo kun näin vauvan jossain. Ajattelin että minullakin olisi kohta voinut olla sellainen pieni nyytti kainalossa. Tämä haikea olo sai mut hämilleni koska en missään nimessä olisi halunnut jatkaa raskautta enkä missään vaiheessa ollut toivonut lasta. Myös raskaana olevat ihmiset sai minut vaivautuneeksi.. Tämä haikeus ja vaikeus meni kuitenkin puolessa vuodessa kokonaan ohi, enkä enään mieti millaista elämänäi olisi JOS olisinkin pitänyt lapsen.
Voi tietty olla että abortin tunteet ja mietteet nousee pintaan sitten kun on suunnittelemassa omaa oikeeta perhettä.. varsinkin jos lapsen saaminen silloin on jostain syystä vaikeaa. tapahtumaa kun ei koskaan pysty kokonaan unohtamaan, eikä edes pidä unohtaa. Oli se sen verran silmiä avaava juttu, raskaus ja abortti... aikuistuihan siinä ihan tahtomattaan.
Ikinä en ole katunut päätöstä, enkä usko että tulen missään vaiheessa katumaankaan. En silloin ollut valmis äidiksi. Ei minusta olisi ollut siihen. Ei minusta vieläkään olisi siihen. Nyt tosin olen niin hysteerinen ehkäisyn kanssa ettei vahinkoja voi sattua (tai tietenkin aina voi, mutta tosi tosi pieni mahdollisuus siihen). Sitten kun koulut on käyty niin sitten ei olis enään niin paha jos kävis vahinko.. silloin pitäisin sen. mutta siihen asti pillerit ja kumit...
Vastaukset 207
Vanhimmat
Totta tuokin: mitä nuorenpana abortin tekee sitä vähemmän todennäköisesti sitä katuu. Kun tässä nuorilla tarkoitetaan varmasti sellaisia todella teinejä, eli alle 18-vuotiaita.
Mutta toisaalta myös toisessta päästä: mitä vanhempana abortin tekee sitä vähäisemmällä todennäköisyydellä sitä myös katuu. Mitä vanhempi olet, sitä paremmin olet sujut itsesi kanssa. Olet varmasti tietoinen siitä mitkä ovat omat näkemyksesi ja mitä sinä elämälätä toivot ja mitä arvostat. Ainakin siihenhän elämän väitetään tähtäävän, että vanhuksena sitten on löydetty tasapaino ja ollaan valmiita kuolemaan.
Eli itse tein abortin 27-vuotiaana ja en ole katunut, sillä itse ainakin käsitys lisääntymisen tarkoitukseta oli jo itselleni selvästi valkaistunut mieleen.
Epäilisin itse, että suurin mahdollisuus katua on varmaan tuolla 2 kympin hujakoilla, kun jo ollaan ihan luonnollisessa lisääntymisiässä yhteiskunnassamme, mutta ihan selvää käsitystä siitä mitä lisääntyminen henkilökohtaisesti merkitsee ei ole vielä syntynyt. Siis tottahan joku voi tietää jo parikymppisenä, ettei lasta halua ja huomata 3kymppisenä olleensa oikeassa, mutta mahdollisuus huomata, että olikin väärässä on suurempi kuin niillä jotka jo lähentelevät sitä kolmeakymmentä...
totta totta... ja juu nuorina tarkoitan just teinejä..
itse en vaan oikeen ymmärrä miksi "vanhemmat ihmiset" (olipa tökerösti ilmaistu..) joilla jo ammatti ja työpaikka ei pitäis lasta...? tai siis mun on varmaan vaikeeta ymmärtää siksi että itse kuitenkin haluan sitten jossain vaiheessa lapsia. Sitten kun koulut on käyty ja mulla on ammatti ja työpaikka. Silloin se lapsi ei enään olis mulle niin suuri este elämälle, vaikka se olisikin vahinko.. (ei elämä että ilmaisen itseni tökerösti, mut en nyt keksi mitään muita kuvaavia sanoja).
mietinkin että jos asiat muutoin kunnossa niin miksi ei silloin pitäisi lasta? siksi ettei halua sitä? ymmärrän ettei esim. raiskauksen uhri halua pitää lasta, mutta jos vaikka on tapillut jotain miestä jonkun aikaa ja tulee raskaaksi niin miksi sitten tekis abortin jos oma elämä on kunnossa..
tietenkin jokaisella on oikeus itse päättää omista asioistaan ja tehdä juuri niin kuin parhaaksi näkee...
onpa muuten vaikea aihe.
lapsia koskaan.
T: 37-vuotias vapaaehtoisesti lapseton
tässä: sinä mietit vielä "sitten kun" (eli joskus tulevaisuudessa, kun on "koulut käyty, ammatti ja työpaikka eikä se olis suuri este elämälle").
Itsellä ainakaan ei edelleenkään nuo täyty, vaikka ikä lähentelee kolmeakymmentä. Saattaa olla, että nuo omat aiemmat "kriteerit" eivät täyty tai toisaalta kriteerit ovat saattaneet kasvaa. Esimerkiksi työpaikkojen saanti saattaa olla tämän ikäisille yllättävän vaikeaa. Mitä ei koskaan ajatellut sitä "sitten kun" listaa tehdessään. Siis puhun omasta kokemuksesta.
Minkä ihmeen takia lähtisi rankkaan leikkaukseen, kun ei kerran ole pakko...
toistuvat abortitkaan elimistölle sen parempia on.
paikka tulee viimeistään sillon jos/kun lapsen saanti enää myöhemmällä iällä ei onnistukaan niin helposti kuin nuorena kuviteltiin..
suostuu poistamaan kohdun ilman terveyssyitä? Ja kerro toki missä vaiheessa sanoin tehneeni abortin tai jopa useampia?
T: se 37-vuotias vapaaehtoisesti lapseton nainen
Aivan tasan tarkasti kohdunpoisto varmuuden vuoksi on hankalampi kuin joidenkin kohdalle osuvat abortit. Et varmaan ole kokenut kumpaakaan, joten kovin vakuuttavalta et kuulosta.
Poistata sinä vain ihan rauhassa kohtusi, jos et lapsia halua. Kovin realistinen ehdotus ehkäisyn( huonolla tuurilla aborttien) rinnalla se ei silti ole.
lastentekoikä kasvaa kasvamistaan...
Ei siis taida olla useimpien mielestä kovin suuri riski/"pelote" pyörtää päätöstään.
suuri todennäköisyys sille on, että huolellisella ehkäisyllä tai sterilisaatiolla samalla naisella ei-toivottu raskaus osuisi kohdalle monta kertaa? Itse luulen olevani tilastollinen poikkeus, kun minulla on pettänyt sekä kierukka että sterilisaatio.
Ja kohdunpoisto ei tosiaan taida olla ihan kovin helposti saatavissa. Sitä nimittäin kyselin itsekin lääkäriltä keskeytyksen jälkeen ja sain suoraan kieltävän vastauksen. Kuulemma steri olisi riittävä (vaikka oli jo pettänyt), ja jos se pettäisi niin keskeytys. Lääkäri sanoi sen olevan pienempien haittojen tie. No sittemmin mieheni on käynyt vasektomiassa ja silti käytämme vielä kondomiakin useimmiten. Ikinä en enää vastoin omaa toivettani halua raskaaksi tulla.
Itse tein abortin koska en halunnut lasta.
Opiskelut olivat kesken, mutta ovat ne vieläkin ja olen varmaan sellainen ikuinen opiskelija, eli tutkinnon jälkeen utta putkeen, eli jos lapsen joskus teen, niin se tulee silti sellaisessa vaiheessa, että opinnot on kesken.
Opiskelujen ohella oli myös monia muita syitä miksi en halunnut lasta juuri silloin kun tulin vahingossa raskaaksi.
Myöskin minä olen aina ajatellut, että joskus haluan lapsia, en ole koskaan ajatellut olevani lapseton koko elämääni. Se haluaminen ei vain tähän asti ole koskaan tullut ajankohtaiseksi, eli tähän mennessä (32-v) en ole vielä kertaakaan oikeasti halunnut.
Ehkäpä se ongelma on juurikin se, että minä koen lapsen vain olevan este elämälle ja koen niin yhä edelleen. Tavoitteeni elämälle ovat luokkaa luottamustehtävät, harrastustoiminnassa aktiivisuus, asioihin ja paikkoihin tutustuminen ja perehtyminen... Eli ei mitään sellaisia tavoitteita joiden saavuttamisessa lapsi olisi mitenkään hyödyksi, vaan enemmän kin se olisi vain haitaksi. Intressini ovat enemmän jossain näyttelemisen ja liikunnan puolella harrastamisessakin, eikä vauvauinnissa tai jalkapallokentän reunalla huoltamisessa. Elän ja nautin siis täydellisesti vain sellaisesta elämästä johon lapset eivät vain istu. Kun ikää on jo sen varran, että sitä on mukavuudenhaluinen ja rutinoitunut, niin sitä on vain enää hankala lähteä muuttamaan, mukavuus kärsii.
Sitten kun siihen lisätään se millainen mielestäni on hyvä vanhempi, jollainen lapsellani tulee olla, niin enhän minä tai mieheni olla kumpikaan sellaisia. Pitäisi olla pitkäpinnainen, kiinnostunut lapsellisista asioista, tsäi-tsäi leikkejä ei meistä kumpikaan hallitse pätkääkään, pitäisi kokea kiinnsotusta lähteä sinne vauvauintiin, pitäisi kiinnsostua etsimään lapselle ikäistään seuraa jostain musiikkileikkikouluista tai perheryhmistä, ajatuksenakin puistattavaa itselle, mutta lapselle kaikki tällaiset olisivat todella tärkeitä kokemuksia... Mietin, että nyt kun harrastukset ja luottamustoimet vievät kaiken vapaa-aikani, niin mistä niistä olisin valmis luopumaan, että saisin lapselle aktiviteetia? En mistään, sillä nautin niin suuresti nykyisistä toimista... Silti tiedän, että jos lapsen joskus teen, sen tulee olemaan elämän keskipiste ja silloin luovun kaikesta, jotta lapsella olisi paras mahdollinen olla. Se tarkoittaa sitä, että lapsi vain täydellisesti estää elämästä sitä elämää jota minä haluaisin elää.
Öööh... Oletan luonnollisestikin, että tiedät mistä puhut.
Kohtu on naisella yksi suurimmista hormonin tuottajista. Sen positaminen ei ole mikään pikkujuttu, kuten kuvittelet olevan, sillä se tietää sitä, että naisella on sen jälkeen koko loppuelämän hormonitoiminta sekaisin. Vaihdevuosilääkitys koko loppuikä ja muita kivoja pieniä terveyshaittoja... Kyse ei ole mistään vaikka yhteensä kahdenkymmenen abortin aiheuttamasta pienestä heittelystä hormonitoiminnassa, vaan kyse on huomattavasti isommasta jutusta...
Niin, katselet nuoren näkökulmasta. Minä voin kertoa vanhempana ihmisenä, että nyt ainakin lapsi olisi este elämälle (joka on kunnossa), ja abortti olisi itsestään selvä ja ainoa vaihtoehto, jos nyt hullusti kävisi. Vuosi vuodelta tietysti raskaaksitulon riski pienenee, mutta siihen sokeasti luottavien lapsia kutsutaankin iltatähdiksi...
Jostain syystä tämän palstan asiantuntijoista tulee mieleeni humoristinen kahvipöytäkeskustelumme, miten diagnosointi ja kuolemansyynselvittely oli helppoa ennenmuinoin - luonnollisia kuolinsyitä oli kaksi, keuhkotauti tai jollei hengitys pihissyt, sisustan sairaus.
Saman aikakauden lääkärikirja taitaa olla monella täällä käytössä....
kohtu itsessään ei tuota mitään hormoneja.
http://hyvaterveys.fi/articles/?c=Leikkaukset&a=65
>Moni nainen joutuu kohdunpoiston jälkeen syömään hormoneja, varsinkin jos munasarjat poistetaan. Muuten kohdun poistamista ei juurikaan huomaa.>
Kyllähän sitä huomaamatta monella jää, että on loppuiän lääkityksellä ja kärsii vaihdevuosiongelmista...
on poistettu samalla munasarjatkin (tai on muutenkin jo vaihdevuosissa).
...koska pidät lapsista, että jotkut ovat helposti sikiävää sorttia.
Olen ehkäisyn suhteen fanaatikko. Olen täysi-ikäisyyden saavutettuani harrastanut seksiä alle kahden käsin sormin laksettavan määrän vain yhdellä (hormonaalisella) ehkäisyllä ja niistä muutamasta kerrasta jo paksuksi tulin.
Tietysti osuutensa voi olla mieheni spermalla joka on tulta ja tappuraa ja läpäisee ehkäisyt. Mutta silloinkaan minulla ei ole huolta, sillä sama mies on edelleen kierroksella.
Öööh... Mitä merkitystä? Fysiikka ei siis itseäni niin paljoa kiinnosta, että lapsen oikeasti tarvitsisi olla biologinen jos sellaiseen joskus päädytään. Adoptio on myös mieheni puolesta varsin varteenotettava vaihtoehto joskus, jos tulee ajankohtaiseksi. Nyt ei tarvii muuta kuin ehkäistä vain pirun tarkasti... Olen myös ajatellut aloittaa tupakanpolton ja hankkivani itselleni vähän ylipainoa, jotta hedelmällisyys laskisi, mieheni ei suostu siihen, että hankin sukupuolitaudin - pari, ihan varmuuden vuoksi...
Mulla kun se on ollut vain toisin päin kokemuksena tähän asti.
Kyllähän minä tiedän, että ehkäisy voi pettää, mutta ei minulle ainakaan niin käy...
Minä tein abortin yli kolmekymppisenä neljän lapsen äitinä. Ratkaisu oli minulle selvä jo melko pian raskauden toteamisen jälkeen. En ole sitä katunut. En olisi niissä olosuhteissa voinut muutakaan rikkomatta itseäni.
kai noinkin ilmaista. Hieman suuremmista asioista kuin ylpeydestä oli toki kysymys minun kohdallani. Tiesin etten lastani voi adoptioon antaa rikkomatta itseäni enkä enää viidettä lasta olisi jaksanut vaarantamatta paitsi omaani ja mieheni myöskin neljän lapseni hyvinvointia. En olisi enää jaksanut olla täysipainoisesti ja täysipäisesti äiti viidelle lapselle. Näissä neljässä on ihan riittävästi urakkaa minulle. Näin voin suoraan sanoa, vaikka jokaista lastani rakastankin enemmän kuin mitään muuta. Joten vaihtoehtoja ei käytännössä muita ollut kuin keskeytys, enkä ole sitä ratkaisua katunut.
Monet rikkovat itsensä abortilla ja se on minusta kovin ikävää. Olenkin sitä mieltä, ettei aborttia kannata tehdä, ellei ole ihan varma että se on itselle oikea ratkaisu. Siksi en tehnyt aborttia kun neljättä lastani aloin odottamaan. Viidennen raskauden kohdalla tiesin että abortti oli ainoa järkevä ratkaisu siinä tilanteessa minulle, joten tein abortin.
"on siinä lapsilla sitten hyvät oltavat, traumatisoituneen itsemurhaa hautovan mamman helmoissa..."
Niinpä, ja mm. tuonkaltaiselta kohtalolta halusin lapsiani varjella tekemällä abortin. Toki halusin varjella myös itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Minä en olisi sitä lasta voinut pitää, en olisi jaksanut. Minunkin jaksavuuteni vanhempana on rajallinen.
"Mitähän ne mahtaa olla teostasi mieltä joskus myöhemmin (jos edes kehtaat kertoakaan kuinka viidennelle kävi)?"
Olen heille kertonut eikä tuo näy vaikuttaneen heihin juurikaan. En kokenut abortista kertomista kovinkaan vaikeana siihen nähden, miten kovasti aikoinaan ahdistuin kun mietin kuinka olisin selittänyt lapsilleni odottamani vauvan pois antamisen syntymän jälkeen.
raskauden keskeytystä lapsensa tappamisena. En koe tappaneeni lastani, vaan alkioni. Minä en olisi voinut sitä lasta pitää ja aiemmasta kokemuksesta tiesin, etten adoptioonkaan pystyisi antamaan. Siinä vaiheessa kyse olisi jo omasta lapsestani, ei vielä alkiosta.
Sama kai se on mitä kirjoitan tai sanon. Sinulla on ihme syyllistämisvimma päällä vain kokoajan. No hukkaat voimiasi. En aijo syyllistyä siitä, että suojelin omaa jaksavuuttani ja mielenterveyttäni ja neljän olemassaolevan lapseni hyvinvointia. Sinä kai vastaavassa tilanteessa rikkoisit oman mielenterveytesi ja syntyneiden lastesi hyvinvoinnin perustan, jotta yksi hädin tuskin alkanut elämä saisi jatkua. Minä en perhettäni uhrannut ei-toivotun raskauteni alttarille, ja tein oikein.
että edellinen kirjoittaja oikeasti teki itselleen oikean ratkaisun. Eikä todellakaan itsekkäistä syistä, koska ajatteli jo syntyneiden lastensa parasta. Hän kuitenkin tietää omat rajansa, eikä ala väkisin omaa terveyttään vaarantamaan. Se on vain pelkästään hyvä asia, koska valitettavan moni ei tajua omia rajojaan. Ja sen jälkeen ne lapset saavat kärsiä äitinsä huonosta olosta. Pahimmassa tapauksessa kaikki menee päin prinkkalaa ja lapset joutuvat huostaan. Onko sekään nyt hyvä?
No mutta ei. Ei missään nimessä saa ajatella jo syntyneitä lapsia! Ei missään nimessä nainen saa ajatella omaa terveyttään. Ei missään nimessä!!! Vain ja ainoastaan se alkio on maailman tärkein asia. Aivan yks hailee miten käy muille. Eikös sekin ole aikamoista itsekkyyttä jos ei ajatella muita jo syntyneitä lapsia? Itsekkäästi vain yritetään pärjätä ja huomataan vasta kun kaikki on jo menetetty, että hei, en mä jaksanutkaan.
Siksi on hyvä että nainen tietää omat rajansa! Eikä tule huonosti voivia äitejä ja lapsia.
minun tunteeni ja ajatukseni tiedätkin minua paremmin. Voit vapaasti ajatella minusta kuten haluat. Toivottavasti sinulle edes tulee parempi olo itsellesi tuntemattomien ihmisten morkkaamisesta.
Hyvää kesää kuitenkin.
Kuka täällä on lastensa harteille oman aborttinsa kaatanut??
"Kuinkahan se sisaruksen tappaminen vois koskaan olla joillekin toisille lapsille parempaa kuin sisaruksen olemassaolo (vaikka jossain muualla)?"
Ymmärsit sen äsken abortista traumatisoituneen kohdalla mutta et ymmärrä sitä adoptiosta traumatisoituneen kohdalla? Outoa.
"Eihän mistään terveysongelmista ollut kyse (päänsisäset, kuvitellut/tekemällä tehdyt ongelmat ei estä raskauden etenemistä)!"
Haluatko keskustella lääkärini ja psykologini kanssa asiasta enemmän?
"Monella ne mt-ongelmat ainoastaan pahenee abortin jälkeen, mikä huomataan liian myöhään."
Toivoisitko myös meillä, joilla ne vielä eivät ole heränneet, heräävän? Keskustelusävystäsi voisi päätellä, että yrität herättää syyllisyyttä, katumusta ja aikaansaada mielenterveysongelmia tehdystä abortista.
"Abortintekijäiden lasten olisi jokatapauksessa parempi päätyä huostaan."
Miksi?
adoptioon antaneilta, niin ei tarvitse olettaa mitään.
"Kuinka voidaan olettaa että mitään vastaavaa tulisi siitä että antaa lapsen jatkaa elämäänsä muualla?"
Aiheesta on tehty tutkimuksiakin. Niiden mukaan adoptioon antaneilla oli paljonkin mielenterveyden häiriöitä ja negatiivisia tunteita adoptiosta. Ja ota nyt huomioon, että minä jo kerran olin vähällä lapseni adoptioon antaa ja tiedän ihan omakohtaisella kokemuksella miten se minuun vaikutti. Ei minun tarvinnut enää toistamiseen mitään oletella, minä tiesin.
"Keskustelu psykologien kanssa ei muuta sitä mihinkään ettei pään ongelmat estä raskauden etenemistä."
Nyt olikin kysymys sen raskauden seurauksista, ei sen etenemisestä. En minä osaa raskauteen suhtautua yhdeksän kuukauden mitättömänä pikkujuttuna, jonka jälkeen elämä on entisenlaista taas. Jokainen raskauteni on minua muuttanut jotenkin ja elämääni muuttanut. Raskaudesta seuraa aina lapsi. Se ei voi olla vaikuttamatta äitinsä elämään.
"Lapsensa surmaamiseen kyenneet eivät ole kunnollisia, sydämellisiä, turvallisia vanhempia."
Miten niin eivät ole? Mihin tällaiset väitteet perustat? Mitä sinä tiedät esim. minusta ja vanhemmuudestani voidaksesi väittää tuollaista?
eihän sitä tietenkään unohda, muttei yhtä lamaannuttavia ja jopa kuolettavia kuin abortoineilla. Kun ei ole adoptioon antanut, niin ei voi tietää miten sen kanssa pärjäisi. Itsemurhaluvuista päätellen sen tiedon kanssa, että lapsi elää jossain on helpompi elää kuin aborttisyyllisyyden.
Kun on kerran surmannut, tekee sen helpommin toisenkin kerran.. eikä abortintekijät ole tekonsa jälkeen henkisesti vakaimpia tyyppejä vanhemmiksi. Kuinka kylmässä ilmapiirissä voisi kasvaa tervehenkisiä lapsia? Ei inhimillisellä normaali-ihmisellä olisi sydäntä surmata minkäänikäisiä lapsiaan. Kuten täälläkin näkyy paljon varoittavia esimerkkejä minkälaiseen sekoiluun ja tosiasioiden vääristelyyn niin raskas syyllisyys voi johtaa.
toteaa lääkäri ja alan ammattilaiset. Et sinä.
"Kun ei ole adoptioon antanut, niin ei voi tietää miten sen kanssa pärjäisi."
Kun ei ole aborttia tehnyt, niin ei voi tietää miten sen kanssa pärjäisi.
"Kuinka kylmässä ilmapiirissä voisi kasvaa tervehenkisiä lapsia?" Voit tarkistaa asian katsomalla omia lapsiasi, ovatko he tervehenkisiä? Tuskin heistä voi sellaisia kasvaa, kun äiti on kellon ympäri internetissä, joka tunti ja joka minuutti vastaamassa viesteihin kuten sinä olet ollut nämä päivät. Ei sillä lailla terveitä lapsia kasvateta.
elämä aborttisyyllisyyden kanssa ole läheskään niin laadukasta kuin ilman :)
Ei siihen ammatillista psykologiaa tarvi huomatakseen ketkä ei ainakaan ole vakaita, ja teot kertoo ihan riittävästi.
Eiköhän lapset hieman tervehenkisemmäksi kasva ilmapiirissä joka opettaa kunnioittamaan toisten elämää, ihmisarvoa ja oikeuksia, kuin että omannavan oikeuksilla saa raivata toiset tieltään vaikka se merkitsis niiden hengenmenoa.
"Itsemurhaluvuista päätellen sen tiedon kanssa, että lapsi elää jossain on helpompi elää kuin aborttisyyllisyyden."
Eikös tuossa oltu vertailtu abortin tehneitä kaikkiin synnyttäneisiin? Niistä synnyttäneistä tutkimukseen osallistuneista tuskin montaakaan adoptioon antanutta oli, joten miten heidän itsetuhoisuutensa näkyy kokonaistilastossa? Onko sinulla jotain todellista tietoa siitä, mikä on masentuneisuuden tai itsetuhoisuuden suhde abortin tehneiden ja adoptioon antaneiden välillä?
"Kun ei ole adoptioon antanut, niin ei voi tietää miten sen kanssa pärjäisi."
Minä olen raskauden loppumetreille saakka adoptioon antamista suunnitellut ja tiedän etten siihen kykene. Olen myöskin tehnyt abortin ja tiedän kykeneväni elämään sen kanssa oikein hyvin.
"Kun on kerran surmannut, tekee sen helpommin toisenkin kerran.."
Laitatko tilastoa, jonka mukaan kerran abortin tehneet tekevät sen toistamiseenkin helpommin kuin ne joilla ei aiempaa aborttia ole. Muutenhan väität vain mutua. Itsestäni tiedän, etten enää ikinä halua ei-toivottua raskautta kokea. Ensimmäisen kerran kun sen koin kierukka petti. Sen jälkeen sterilisoin itseni. Kun sekin petti, mieheni meni vasektomiaan ja lisäksi käytämme kondomia useinmiten.
"eikä abortintekijät ole tekonsa jälkeen henkisesti vakaimpia tyyppejä vanhemmiksi."
Vielä vähemmän vakaa uskon että itse olisin ollut adoptioon annon jälkeen.
"Kuinka kylmässä ilmapiirissä voisi kasvaa tervehenkisiä lapsia?"
Mitä sinä todella tiedät kenenkään ilmapiirien kylmyydestä? Ei pahalla, mutta kylmemmältä ja ymmärtämättömämmältä sinä minusta vaikutat kuin itse olen. Olet varsin ehdottoman oloinen näkemyksissäsi. Mitä jos oma lapsesi tekee joskus jotain joka ei mahdu sinun moraalikäsityksiisi? Menettääkö hän arvonsa lapsenasi ja ihmisenä silmissäsi silloin?
"Ei inhimillisellä normaali-ihmisellä olisi sydäntä surmata minkäänikäisiä lapsiaan."
En minä koe surmanneeni minkäänikäistä lastani. En vain pidä alkioita ihmisoikeudellisina lapsina ja ihmisinä. Ne ovat alkioita.
siellä ilmeisesti poikkeemia muista synnyttäneistä oo adoptoijilla havaittu vai miksei oo sitten mainittu?
Abortin kanssa voi ehkä elää mutta eipä se kovin laadukkaalta monellakaan vaikuta..
Onhan niitä uusijoitakin.. joku kolmasosa vai paljonko se oli.
Ja jos ihan yleisesti mietitään niin miks sarjamurhaajia on olemassa...
Lapseni varmasti tietää mielipiteeni ja jos moraalinen kasvatus onnistuu eivät he edes mieti tekevänsä mitään kammottavuuksia. Varmasti huomaan jos jotakin väärää joskus tekevät ja senkin tulevat huomaamaan että tuli tehtyä. Ei kaikkea lasten tekemisiä tarvi hyväksyä!
Alkiot ovat tietynikäisiä ihmisiä ja syntymättömiä lapsia, ja abortissa riistetään kokonainen ihmiselämä.
Miksi sinä joudut jatkuvasti kieltämään näitä tosiasioita jos kerran niin sinut olet tekojesi kanssa kuin väität?
"no eipä / Tänään / klo 15:01
siellä ilmeisesti poikkeemia muista synnyttäneistä oo adoptoijilla havaittu vai miksei oo sitten mainittu?"
Tiedätkö miten tilastoja tehdään? Yleensä ymmärtääkseni haastatellaan halutuista kohderyhmistä henkilöitä ja lasketaan keskiarvo. Joten mistä tiedät, onko synnyttäneiden osastoon sattunut edes satunnaisotannalla yhtäkään lapsensa adoptioon antanutta? Ja vaikka muutama olisi mahtunutkin, miten muutama poikkeama vaikuttaisi kokonaiskeskiarvoon? Ja tilastoista viis, MINULLA kuitenkin on ihan omakohtaista kokemustakin, jonka perusteella olen OMAN ELÄMÄNI ratkaisuja tehnyt. Ja lopputulos on ollut MINULLE se mitä odotinkin.
"Alkiot ovat tietynikäisiä ihmisiä ja syntymättömiä lapsia, ja abortissa riistetään kokonainen ihmiselämä.
Miksi sinä joudut jatkuvasti kieltämään näitä tosiasioita jos kerran niin sinut olet tekojesi kanssa kuin väität?"
Mitä tosiasioita minä kiellän? Mikä tosiasia juuri sinun näkemyksesi ihmisalkion arvo kantajalleen on? Mieti nyt ihan oikeasti niitä todistettuja faktoja ja todista että alkio on kaikilla tasoilla tietynikäinen lapsi. Etkö näe että kyse on eettisestä katsomuksesta eikä tosiasioista?
edes jotain muutakin kuin omia mutujasi sen väitteen pohjaksi, että abortin tehneet yleisesti olisivat niin paljon muita kylmempiä, tappamisalttiita tms. jotta olisivat yleisesti muita kyvyttömämpiä kasvattamaan ihan itse jo syntyneitä lapsiaan ja että niille lapsille olisi parempi joutua eroon perheestään luultavasti lastenkoteihin tms.
Muutenhan väitteesi on todella typerä ja jopa törkeä.
ei muuta biologisia faktoja miksikään.
Miksi alkio ei olisi syntymätön lapsi? Mistä muusta kuin niistä ja sikiöistä puhutaan syntymättöminä lapsina?
Abortoineiden itsemurhaluvut on kaikkeen muuhunkin väestöön nähden kolminkertaisia. Miksei adoptoineista ole tehty vastaavia vertailulukuja (kuten myös esim. keskenmenopotilaista) jos niiden ois havaittu olevan huomiooherättävästi muita korkeempia?
sais olla sellasta tuntemusten pohjalta muodostunutta mielipidettä?
No, ainakin se taisi kolahtaa ja ihan kunnolla... ;)
Miksi suurin osa ei surmaa lapsiaan edes yllättävissäkään tilanteissa? Jotakin erilaista, eläimellistä ja epäinhimillistä siinä vähemmistöryhmässä on oltava joka jälkeläistensä tappamiseen kykenee!
näytti sulle sillon ne tilastot, joiden mukaan adoptioon antaneilla oli enemmän syyllisyyttä ja psyykkisiä ongelmia kuin abortin tehneillä. Pyyhkiytykö mielestä?
nähnyt mitään keskenään vertailevia tutkimuksia (paitsi ne synnyttäneet vs. abortoineet). Jossain oli selitetty pelkästään adoptoijien negatiivisista tunteista.
osuvan kuin noin kovasti niistä hermostut :DD
Alkio on ihmisen/nisäkkään varhainen kehitysvaihe. Eikö tämä ole se biologinen fakta. Ei biologia ota kantaa siihen, miten kukakin omat alkionsa kokee, pitääkö niitä omina lapsinaan vaiko vain alkioina. Kyse on eettisestä näkemyksestä ja jokaisen subjektiivisesta kokemuksesta, ei biologiasta.
"Abortoineiden itsemurhaluvut on kaikkeen muuhunkin väestöön nähden kolminkertaisia. Miksei adoptoineista ole tehty vastaavia vertailulukuja (kuten myös esim. keskenmenopotilaista) jos niiden ois havaittu olevan huomiooherättävästi muita korkeempia?"
En tiedä. Millä perusteella väität noiden vertailujen puutteen osoittavan sitä, että adoptioon antaminen ei olisi lapsen pitämistä vaikeampaa naiselle henkisesti?
teet vertailuja näiden ryhmien välillä, vaikket ole edes vertailevia tutkimuksia nähnyt? Mainitsemassasi tutkimuksessahan ei verrattu abortin tehneitä ja adoptioon antaneita.
Mutta koska teet noin rankkoja yleistyksiä vain sen mukaan että kun nyt vaan tuntuu siltä, niin typerää ja törkeää se minusta on. Kai minullakin saa olla mielipiteeni sinun jutuistasi?
"Miksi suurin osa ei surmaa lapsiaan edes yllättävissäkään tilanteissa? Jotakin erilaista, eläimellistä ja epäinhimillistä siinä vähemmistöryhmässä on oltava joka jälkeläistensä tappamiseen kykenee!"
Omasta puolestani voin sanoa, että minä en tehnyt aborttia yllättävässäkään tilanteessa, koska koin silloin ettei se ollut minun ratkaisuni siihen tilanteeseen. Toisen kerran koin toisin. Voitko jotenkin osoittaa että suurin osa lapsensa pitäneistä ei olisi voinut tehdä aborttia, jos oma elämäntilanne olisi ollut paljon huonompi? Ajatella, että jos minulla ei olisi steri pettänyt, niin minäkin kuuluisin vain siihen porukkaan, joka ei tehnyt aborttia yllättävässäkään tilanteessa.
adoptioon antaneetkin on synnyttäneitä :) siks voidaan vertailla niin kauan siltä pohjalta kunnes/jos adoptoijien lukujen osotetaan oleellisesti poikkeevan muista.
Nähtävästi abortoiminen on myöhempien seurausten (itsemurhien) perusteella henkisesti vaikeampaa kuin adoptoiminen.
Eettiset näkemykset ja kokemukset ei muuta biologisia faktoja miksikään. Rehellinen etiikkakeskustelu lähtee biologisten tosiaseikkojen pohjalta eikä yritä vääristellä niitä.
tarkastella tietysti vain niitä joilla se vahinko on käynyt. Ja niistä enin osa antaa lapsensa elää ja järjestää elämänsä sen mukaan. Jos on käytetty ehkäisyä niin eiköhän se osoita riittävästi ettei lasta sillä hetkellä haluttu ja tilanne ei olisi ollu sopiva sille..
olen juuri yksi heistä. Kolmen lapsen jälkeen minulla petti kierukka. En ollut lainkaan varma lapsen pitämisestä, mutta en kyennyt aborttiakaan tekemään. Minä jatkoin raskautta taka-ajatuksena lapsen antaminen adoptioon. En siihen kyennyt, joten pidin lapseni ja järjestelin elämäni sen mukaan aikalailla uusiksi.
kuinka moni tutkituista synnyttäneistä oli antanut lapsensa adoptioon? Tiedätkö onko heidän vastauksensa poikenneet jotenkin synnyttäneiden keskiarvoista? Jos et osaa vastata kumpaankaan kysymykseen, ko. tutkimus ei anna sinulle minkäänlaista pohjaa tehdä vertailuja.
vääristellyt mitään biologisia faktoja?
Adoptoineet on myös synnyttäneitä, siitä et pääse mihinkään :)
Mitä ajat takaa? Tottakai adoptioon antaneetkin ovat synnyttäneistä ja jokainen synnyttänytkin on yksilö. Ei tutkimuksessasi kai missään sanota, että maailman kaikkien synnyttäneiden itsetuhoisuus on vähäisempää kuin maailman kaikkien abortoineiden yksilöllisistä eroista riippumatta? Tutkimuksissa tulos muodostuu keskiarvon perusteella, ja jollet kykene osoittamaan, että tämän tutkimuksen synnyttäneistä keskiarvoon vaikuttava määrä henkilöitä olisi antanut lapsensa adoptioon, niin tutkimuksesi ei kerro adoption vaikutuksista kerrassaan yhtään mitään.
osoittaa se adoptoineiden poikkeeva itsemurhaluku niistä muista synnyttäneistä. Niin kauan kun ei osoiteta, näyttää siltä ettei poikkeemia yleisestä ole :)
että oman lapsen tekemä itsemurha ei vahingoita äidin henkistä tasapainoa muihin synnyttäneisiin nähden? Tutkimuksessasihan ei kai myöskään tämän osalta poikkeamia mainittu? Voisimmeko sanoa että lasten isän tapaturmainen kuolema ei vahingoita äidin henkistä tasapainoa muihin nähden, koska tällaistakaan poikkeamaa ei kai tutkimuksessa mainittu?
henkisestä tasapainosta ollut niinkään kyse vaan konkreettisesti todetuista teoista. Eli ensin on tehty yksi vertailtu teko (abortti/synnytys) ja siitä on seurannut vuoden kuluessa itsemurha niin ja niin usein.
ettei oman lapsensa itsemurhan jälkeen äidillä ole muita synnyttäneitä suurempaa itsemurhariskiä, koska tutkimuksessasi tällaista ei ole poikkeamaksi mainittu?
ei ollut tutkittu, mikä lapsen käyttäytyminen nostaa itsemurhariskiä. Lapsen menetys keskenmenossa tosin nostaa sen kaksinkertaiseksi. Mutta tuskin lapsi alle vuoden päästä synnytyksestä tappaa itseään..?
puhua ittesä pussiin XD
Sitä ei oltu tutkittu, joten sellaista ei voida väittää. Muista nyt, että ko. tutkimuksessa ei myöskään tutkittu sitäkään, miten omasta lapsestaan luopuminen adoptiossa vaikuttaa äidin itsetuhoisuusriskiin, etkä sinä edes tiedä, onko tutkimukseen osallistuneista synnyttäneistä yksikään antanut lastaan adoptioon, joten mitään vertailuja, et tuon tutkimuksen pohjalta voi pätevästi myöskään tehdä.
Eihän tuossa vääristelty niitä ollenkaan. Ja rehellinen etiikkakeskustelu sisältää biologian lisäksi myös sitä etiikkaa. Olisiko jossain linkkiä noihin itsemurhalukuihin?
tapauksia synnyttäneet sisältää joten niin kauan adoptoineet kuuluu siihen ryhmään kunnes toisin voidaan osoittaa, ettei ole ollut yhtään ainutta siellä.
http://www.afterabortion.org/PAR/V8/n2/finland.html
eli tällöinhän ei myöskään voida päteviä vertailuja tehdä, koska
a) itse tutkimus ei ole vertaillut abortoineita ja adoptioon antaneita keskenään
b) emme tiedä kuuluiko tutkittavien synnyttäneiden ryhmään adoptioon antaneita
c) jos kuului, emme tiedä heidän itsetuhoisuusriskejään ja muita mahdollisia mielenterveyden ongelmiaan asiasta johtuen ja ovatko nämä seikat juurikaan vaikuttaneet synnyttäneiden keskiarvotulokseen.
Jokainen edes alkeet tilastojen luonteesta ymmärtävä tajuaa tämän.
muuttuu?
Joka tapauksessa abortoineilla on kaikkeen muuhun väestöön nähden kolminkertainen itsemurhariski, ja eiköhän siellä synnyttäneissä ole mukana niitäkin joille raskaus oli vahinko vaikkei olisi pois sitten antaneetkaan :) ja sehän edelleen puhuu sen lapsen synnyttämisen puolesta.
Enhän minä tiedä miten asia muuttuu vai muuttuuko mitenkään. Kunhan vain kerroin, että tulkintasi tuosta tutkimustuloksesta ovat vailla pätevää vertailupohjaa.
kun ei tiedetä onko joukossa adoptoijia, onko niillä muista poikkeevia itsemurhalukuja, ja nekin on jokatapauksessa synnyttäneitä.
ei ole vertailtu adoptioon antaneiden ja abortin tehneiden itsetuhoisuutta. Sääli että tämä fakta näyttää olevan sinulle liian vaikea pala nieltäväksi.
tuntuu olevan kova pala ne abortoineiden moninkertaiset itsemurhaluvut kehen tahansa muihin verrattuna.
Sekä se että adoptoineetkin on synnyttäneitä :)
Eivät nuo seikat minulle lainkaan vaikeita ole ymmärtää. Missä vaiheessa olen ne edes kyseenalaistanut? Mutta edelleenkään ko. tutkimus ei kerro nimenomaan adoptioon antaneiden itsetuhoisuudesta yhtikäs mitään. Kun sinä et kerran tätä tajua, niin ei voi mitään.
väittänytkään sen koostuvan mistään 'nimenomaan adoptoineista' mutta niitä saattaa hyvinkin sisältyä tutkittuihin, ja aivan taatusti adoptoineet on siellä synnyttäneisiin sisältyviä, ei abortoineisiin!
mä hyväksyn yhen abortin mut minkä takia ehkäisyä ei käytetä kun on kuiten jo 4 lasta ja 5 ois ollu tulossa ,oisko sen voinut ehkäistä jotenkin pelllet !
Tein abortin 21-vuotiaana enkä päivääkään ole sitä katunut.
Joskus 20 korvilla olen tehnyt keskeytyksen. En ole hetkeäkään katunut. Toki myöhempien raskauksien aikaan on käynyt mielessä, että APUA mulla voisi olla jo yksi... Onneksi tein sen ratkaisun silloin.
Itse olen sitä mieltä, että ei niinkään se ikä vaan se varmuus ratkaisusta edesauttaa ettei mitään ikäviä jälkitunnetiloja tule.
Minulla ei todellakaan vauvat tai raskaana olevat ole aiheuttaneet minkäänlaisia ajatuksia ei silloin eikä muutenkaan. Lähinnä säälin sekaista huvittuneisuutta koen kaamealla kesähelteellä nähdessäni jonkun viimeisillään raskaana. Se ei ole hauskaa, tiedetään ;)
nyt odotan neljättäni, jonka tulon varmistuttua mies alkuun kyllä puhui keskeytyksestä... Kävimme jo tosi aikaiseen ultrassa, viikolla 6, ja sieltä tultuamme mies olikin jo erilaisella mielellä. Tämän synnytyksen yhteydessä minulle tehdään sterilisaatio. Mutta, jos siitä huolimatta tulisin raskaaksi tekisin kyllä keskeytyksen (tai siltä tuntuu nyt. Varmaksi sen tietäisi vasta kun se plussa olisi selvillä :D)
Ensimmäisenä tuollaisista mieleen tulee, että kukas ne lapset onkaan helpolla saanut? Ei ole koskaan ollut tilannetta, että lasta ei haluta, ei olla oltu raskaana tilanteessa, jossa lasta ei voi tehdä. Kuka sellaisessa tilanteessa onkaan ollut? Ja kenen lapsia tässä siis säälitään, kun äiti on päässyt elämästä niin helpolla, että raskaaksi on tullut vain lapsille otollisessa tilanteessa?
Minulla on siis ollut tilanne, että lasta en halunnut ja sen keskeytyksen tein. Se, että myöhemmin tosiaankin olen tullut "vain ajatuksesta" raskaaksi onkin eri asia. ja vaikka raskautuminen ja raskaudet ovat olleet helppoja ei ne lapset "helpolla" ole tulleet ;)
Ja esikoistani olen alkanut odottamaan tilanteessa, jossa moni muu olisi päätynyt keskeytykseen. Minulla ei sattunut käymään mielessäkään, sillä kertaa. ja kun yksi lapsi oli, oli sanomattakin selvää, että teen toisenkin- sitten joskus. Tavattuani nykyisen mieheni teimmekin ja nyt odotamme 3:tta yhteistä.
Joku sanoo, että voi voi mitä jos et olisikaan saanut lapsia... Noh, yllätyksenä voi tulla se, että pian 4:n äiti sanoo etten koskaan niitä ajatellut tehdäkään, että ehkäpä en kärsisi vaikka olisinkin lapseton. Minulla oli aika selvät suunnitelmat elämään, ennen tuota esikoisen vahinko-raskautta. Nyt tilanne toki on toinen, rakastan lapsiani yli kaiken ja en mistään hinnasta vaihtaisi tätä muuhun.
Tätä viimeistä lastakaan ei ollut suunniteltu ja meille olisi paremmin sopinutkin, että se olisi jäänyt tulematta ;) Mutta en keksi ainuttakaan syytä, miksi tässä elämän tilanteessa tekisin keskeytyksen, kun minulla on jo saman miehen kanssa perhe, koti ja avioliitto ja meillä sattuu se vaadittava tilakin löytymään. Asiat mutkistuvat, mutta se on elämää. Autoon toki ei enää mahduta, olisiko se sitten syy sille keskeytykselle?
vaan toisen henkilön jo poistettuun viestiin. Siinä poistetussa viestissä oli jotain sellaista, että jotkut saavat lapsia liian helposti vaikkeivat ansaitsisi niitä tms.
Mä en muistanut tän olevan päivystä-kaiken aikaa-palsta... Hih hih... Kun niin paljon viestjää poistellaan. Anteeksi hölmöyteni :)
Ero on tullut esikoisen isästä (en laske abortoitua esikoiseksi, vaan sen syntyneen :D) ja tuossahan tuo porskuttaa ;)
ja toisekseen tästä miehestä ei tule eroa
asialliseen keskusteluun, eli huutamiset ja mauttomat ja nettikeskusteluissa sääntöjen ja tapojen vastaiset hymiöillä viestien täyttämiset pois. Hymiöiden tilalle voi laittaa esim tekstiä.
automaattisesti, että kirjoittaja osaa edes alkeet nettikeskustelujen säännöistä kuten huutaminen, peräkkäiset hymiöt jne.
Ohjeissa ei aina ole huomioitu, että teinit eivät tiedä alkeellisia sääntöjä ja että heille täytyisi niinsanotusti kirjoittaa joka paikkaa ohje tyyliin älä laita housuja päähän vaan jalkaan, älä työnnä päätäsi uuniin, älä puhu samaan aikaan kun syöt jne.
eli mitään sanottua ei saa elävöittää hymiöillä eikä yhtäkään sanaa korostaa isolla tekstillä. Kohta kai vaaditaan käyttöön jo oikeaoppista kirjakieltäkin...
ja hymiöiden kirjoittaminen jokaiseen viestiin on lapsille tyypillistä käytöstä, siksi aikuisten tulee kertoa heille nettikäyttäytymisen säännöistä.
lapsellisten hymiöiden käyttö tosikkoaikuisilta ehdottomasti kielletty!! :DD
Eihän tää aivan selkeejärkisen aikuisen tekstiltä vaikuta..
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8215508/38315802
Abortti mielestäsi naurettava asia? Onko käynyt mielessäsi, että täällä tosiaan käy ihmisiä, joilla tuo toimenpide on takana. Ja itse vielä paasaat kuinka abortti on vahingollista äidin mielenterveydelle? Itse PAHENNAT tilannetta spammimalla hymiöitä juttuihisi, niin kuin asia olisi olankohautuksella korjattavissa. Aikuistu.
Noi sun hymiöt ei kyllä elävöitä viestiä. Tekevät siitä enemmän sellaisen ''nauran sulle päin naamaa'' -viestin, jossa ei ole sisältöä ollenkaan.
Muutenkin sun viestittelys on mitä on. Vaikka joku kirjottaisi kuinka hyvän ja monipuolisen viestin, on sinun tapanasi pomia sieltä yhden lauseen, tai jopa sanan mittainen virhe, josta lähdet sitten keskustelua jatkamaan. Jos pystyisit sivistyneen ihmisen lailla ottamaan ''vastustajan'' viestin kokonaisvaltaisesti huomioon ja vastaamaan siihen asiallisesti. Mielummin ilman alentavaa kielenkäyttöä, hymiöitä, syyllistämistä ja muuta asiatonta jorinaa, joka ei asiaa vie eteenpäin ollenkaan.
Onhan se ikävää, jos ainoa asia mistä sitten voikin vetää herneen nenään on 3 isoa kirjainta ja muutama hymynaama.
Onnellisista asioista puhuminenhan on pahasta ja asiatonta, vai mitä?
Noh, ehkäpä jossain vaiheessa huomaat itsekin, miten pöhköltä kommenttisi kuulosti.
Viestissäni ei tainnut olla minkään asteisia mauttomuuksia tai asiattomuuksia.
Hyvää kesää kuitenkin sinulle, toivottavasti saataisiin aurinkoa niin näkyisi hiukan valoa sielläkin päässä.
Tavallaan kyllä. Mutta tuossa oli melko hyvällä maulla laitettu noita.
Toinen ei oikeuta toista.
on hyvällä maulla hymiöiden käyttö lapsensa surmaamisesta puhuttaessa..?
Kun viesti poistetaan, poistuu myöskin alla olevat vastaukset, eivätkä ne todellakaan hyppää jonkun asiaan liittymättömän viestin alle! Meni 1977:lla vaan taas vähän asiat sekaisin...
sinun mokasi, vaan 1977:n. Hän vastasi sinun viestiisi noin joko siksi, ettei tajunnut asiaasi tai sitten muuten vain vahingossa. Poistettujen viestien alla olevat vastaukset eivät siirry asiaan kuulumattomien viestien alle, vaan poistuvat samalla.
Sen jälkeen kun tämä keskustelufoorumi uudistettiin, ei yksi poistettu viesti ole enää poistanut loppuhierarkian viestejä. Muistan myös että 1977:n vastaus oli alunperin ihan toisen henkilön viestiin, ja tuo viesti on nyt poistettu.
Pakko nauraa oikein tuplasti. :D :D
Mitä noihin hymiöihin tulee, niin kannattaa tutustua esim. näihin:
http://www.airteg.com/tekstiviestit/hymio-sanakirja/
http://www.intime.nu/fi/sms_school.php
Mitä useampi hymyilevä/naurava suu silmien alla on, sitä iloisempi/huvittuneempi kirjoittaja on.
Hymiöt eivät ole mikään teinien juttu, vaan ne on kehitetty ilmaisemaan tunnetiloja, jotka eivät usein teksteissä ilman sanallisia selityksiä juurikaan näy.
kertovat kirjoittajan tunnetilasta ihan siinä missä yksittäisetkin. Ne kuvaavat mm. iloisuuden/huvituksen määrää. Hymiöt eivät ole mikään lasten tai teinien juttu, vaan ihan aikuinen on ne alunperin kehittänyt kuvaamaan juuri näitä kirjoittajan tunnetiloja.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8215508/38342087
nuo kuvaavat erittäin hyvin kyseisen kirjoittajan huvituksen määrää. Kyse on tietysti siis siitä huvituksesta, jonka palstalla (useimmiten abortinpuolustelijoiden puolelta) esiintyvät älyttömät väitteet ja tietämättömät, mutta silti muka asiantuntevat, kommentit aiheuttavat.
Olisi paljon parempi, jos viestin tilalle jäisi teksti, vaikkapa 'viesti poistettu'. Nyt keskustelu vaikuttaa välillä täysin sekopäiseltä, kun alla olevat vastaukset näyttävät kohdistuvat edeltävään viestiin.
vai niin. Kun olet noin tietoinen hyvistä käytössäännöistä keskustelupalstoilla, mihin unohtui nimimerkin käyttö? Keskustelua kun on vaikea seurata ilman nimimerkkiä ja nimimerkin käyttö ottaa kohteliaasti huomioon toiset keskustelijat.
Eli kannattaa katsoa sinne peiliin...
eräs kirjoittaja pitää 'onnellisena asiana' sitä mitä teki esikoislapselleen...
esikoislapsensa kohtalosta kertominen hymiöiden säestyksellä hyvän maun rajoissa ja 'onnellinen asia'?
poistuu.. tuolta lopustakin taas hävinny pitkä rimpsu.
Siinä ei mielestäni naurettu viestin lukijalle, vaan omalle itselleen. Toisin kuin sinun viesteissäsi.
Kehoittaisin sinua opettelemaan lukemaan (hymynaama) Puhuin esikoislapsestani, siis siitä syntyneestä. Joku viisas kehoitti eron tullessa abortoimaan jo syntyneet lapseni ja siihen vastaukseni viittasi. Luepa tekstit ensin ja kommentoi sitten, jookos?
Teit sen taas, keskityit yhteen lauseeseen jättäen muun viestin huomiotta.
Väittelyssä ei ole tapana kertoa oman huvituksen määrää, tiesitkö sen?
ymmärtänyt jotain väärin? Tuskin täällä missään kukaan on kehottanut tappamaan syntyneitä lapsia! On ihmetelty lähinnä mitä tapahtuu jos ero tulee.. vaikket itse sitä mahdollisuutta halua realistisesti ajatella. Tämä tekee asiasta vielä huolestuttavamman.
Kyllä sellainen viesti oli ja nyt se on poistettu, siksipä viestini on vastauksena omalle kirjoitukselleni. katsoppa huviksesi. Huolestu ihan itsestäsi vaan...
ei minulla ole sellaisia tekoja tunnoillani joita joutuisin vakuuttelemaan oikeiksi muille ja itsellenikin :) saati ylimitotettuja kuvitelmia itsestäni kaiken elämän hallitsijana..
Muistan kyllä mitä aiemmin kirjoitettiin eikä siellä ole oltu kuin huolissaan lapsista jos kaikki ei elämässä menekään siten kuin luulet, haluat ja olet mahtavasti suunnitellut.
No hyvä :) Koska minullakaan ei ole tunnollani tekoja, joita katuisin tai joutuisin selittelemään. Ja minulla asiat menevät juuri niin kuin olen suunnitellut ja pitääkin.
Parisuhdeasiat elämän tässä tilanteessa ovat kaiken kaikkiaan epäoleellisia minun kannaltani, koska se on viho viimeinen asia, josta minun tarvitsee huolehtia.
Meillä on lapsille tilaa ja aikaa, rakastava ja huolehtiva ympäristö, kuten pitääkin. Enkä lainkaan kuvittele olevani elämän hallitsija, ainakaan muiden kuin omani ja niinhän sen pitääkin olla.
Ja niinhän sanoin, jotta minulla on esikoisen isästä tullut ero ja poika ihan täyttää 10v kesällä, että hyvin menee. Minun elämäni ei ole kiinni miehestä, koska en ole riippuvainen kenestäkään, mutta on kivaa jos on ihminen jonka kanssa arki jakaa. olen kyllä oppinut luomaan miehelleni illuusion hänen tarpeellisuudestaan ;)
Elämähän on juuri sitä, millaiseksi sen tekee. Kun molemmat haluavat samoja asioita on haaveiden toteuttaminen vieläpä kovin helppoa. Ainakin meillä.
Ainoa virhe suunnitelmissa on se, että tuli rakennettua hiukan alle 200m2 talo sen yli 200m2 sijaan, niin olisi ollut pari ylimääräistä huonetta tämän tulokkaankin jälkeen :D
Elämä on ihanaa näinkin! ja usko tai älä, mutta oikeista ratkaisuista ei tarvitse kantaa syyllisyyttä. Sitähän teidän on vaikea ymmärtää.
Ja kyllä todella laadukasta elämää vietämme. Ja meillä on äiti, jolla on sydäntä aitoon rakkauteen. Ehkäpä sinulla itselläsi on kylmä kohta empatian ja sympatian kohdalla, kun et pysty näkemään kuin oman näkökantasi.
Tekemäni keskeytys oli aikanaan lapsen isän ja minun yhteinen päätös. Siinä ei siis ollut mitään itsekästä ;) kumpikaan meistä ei halunnut lasta päättyvän suhteen raunioille, jolloin kaikkien kolmen elämästä olisi tullut monin verroin mutkikkaampaa, emmekä halunneet lasta ilman molempia lähivanhempia emmekä pitää suhdetta kasassa lapsen takia.
Ja voi, mitä tahansa on tapahtunut, sehän on elämää. Ja se juuri tekee siitä elämisen arvoista. Mutta tällä elämän kokemuksella voin sanoa, että onneksi omaan vahvan psyyken ja hyvän tukiverkoston, että ainoa asia mistä en selviä hengissä ja voittajana on oma kuolemani.
Elämä rakastavan puolison kanssa, unelmien kodissa, 3 ihanan lapsen ja tulevan pienokaisen odottelussa, kesän kynnyksellä lomalentoa odotelessa- sekin on ihanaa. Maistuis varmaan sullekin ;)
Mitähän jos vaikka vaihtasit jo levyä, tai anna olla kun ei asiasta sanottavaa ole.
No niinpä tietenkin...
En muuten "pyöri täällä selittelemässä" , mutta kerrankin sattui mielestäni sellainen aloitus johon kannatti vastata, yllättävää kyllä..
Sinun kannaltasi ainoa oikea tapa selvitä omien ratkaisujesi kanssa, on uskoa muilla olevan vielä hirveämpää kuin itselläsi. Jos ihminen, joka on tehnyt abortin, sattuisikin olemaan OIKEASTI onnellinen, putoaisi sinun jutuiltasi pohja.
Koittaisit vain hyväksyä sen tosiasian, että me ihmiset olemme erilaisia. Koska Suomen laki sallii abortin, ei sitä kaikkien tarvitse synonyymittää murhaan. En itsekään puolla aborttia varauksetta, mutta siitähän tässä ei olekaan keskusteltu.
Jokainen mittaa onneaan eri tavalla. Minun täytyy myöntää, että 99,9% en ajattele / muista lainkaan tuota läpikäymääni keskeytystä. Se kuuluu menneisyyteen ja se oli silloin ainoa oikea vaihtoehto.
Eikä minulla ole mitään pilvilinnoja, vaan ihan aitoa oikeaa ruusunpunaista elämää
edeltävältä tivaa :) no, siltähän (kuten ehkä sinultakin) voisi lisäksi kysyä miten sitä osoitetaan raastamalla lapsi kohdusta kesken kaiken ja lähettämällä viemäriin...
Meillä on koti-vakuutus. Rakennetaan sitten uusi koti ja tavara on vain maallista. Ja me kaikki kuolemme joskus, on aivan todennäköistä että joku jää auton alle, mutta se oletko se sinä vai minä on sitten eri asia. Ja lapsilla on kattavat vakuutukset, kuten itselläkin.
Jos en enää saisi lapsia oli se vain hyvä asia, koska en niitä enempää haluakaan. Jos lapsi kuolee ennen syntymäänsä on se hyvä asia, koska harvoin terve lapsi menee kesken. Luonnon omaa hienosäätöä. Parempi niin, kuin elämä vammautuneena.
Sana ylpeä tai ahne eivät ole ihan 25 ensimmäisen minua kuvaavan sanan joukossa ;)
Elämänsä haaskaaminen jossitteluun on aivan turhaa. kannattaa nauttia elämästään, niin siitä saa paljon enemmän irti.
Suukkoja sinulle ja koitahan selvitä raskaiden ajatustesi kanssa.
eräiden "onnellisuutta" ja todellista luonnetta arvioitaessa kertoo kyllä ihan riittävästi :) minkähän takia loputtomat selittelyt ei oikein vakuuta..?
Onhan se harmillista että elämä ilman aborttisyyllisyyttä on aina laadukkaampaa :) enpä vaihtaisi osia mistään hinnasta!
Useimpien mielestä toisen ihmisen tappaminen mukavuussyillä tuskin on kovinkaan jaloa ja epäitsekästäkään :D
Enhän mä jostain syystä edes tajunnut että yli 30v naisetkin tekee abortteja.. tai siis ei tullut mieleen. Aina jotenkin ajatellut että se on teinien/nuorten aikuisten "ongelma"... ja tietenkin vanhemmat naiset tietää mitä elämältään haluaa enkä usko että ne katuvat aborttia yhtään sen enempää kuin mitä hirmu nuoret abortin tekijät...
Onpa muuten jotenkin tosi hienoa ettei kukaan tähän vastannut ole katunut aborttiaan.
Mikä tulee siihen että katuisi aborttia sitten kun oikeesti haluaisi saada lapsia eikä se onnistu, oon vähän semmmonen kinkkinen juttu.. En usko että kukaan on tehnyt abortin mitenkään hepposin perustein, kaikilla on ollut siihen joku syy ja uskon että se syy kyllä pysyy mielessä sitten kun yrittää saada sen oman lapsen. En siis usko että kukaan katuisi aborttia sitten myöhemmässä vaiheessa kun haluaisikin lapsen mut ei saa.. tietty voi harmittaa jos syy siihen et ei saa lapsia on siinä että on tehnyt abortin..En tiedä onko abortin tekijöille jotenkin vaikeempi saada lapsia? en usko, ei ainakaan jos on tehnyt lääkkkeellisen raskauden keskeytyksen.. Kaavinnasta oon kuullu että sen jälkeen voi olla vaikeampaa tulla raskaaksi.. mut en tiedä.
jotenkin hyvä asia että täällä on kirjottanu vaan ne jotka ei kadu (tai ainakin väittää niin)? Miksi ykspuolinen/kaunisteltu kuva abortin jälkitiloista ois parempi..?
Vaikkei abortti kovinkaan usein aiheuta komplikaatioita, jo pelkästään lapsen hankinnan jätettäminen myöhemmälle iälle, ja sen myötä yleistyvät gynekologiset sairaudet aiheuttaa helposti sen ettei se enää onnistu yhtä helposti.
Minähän en voi sille mitään että ne jotka tänne ovat kirjoittaneet eivät ole katuneet aborttiaan ja hyvä asiahan se vaan on etteivät ole katuneet. Hirveäähän se olisi jos abortti alkaisi kaduttamaan, sille kun ei jälkikäteen voi tehdä mitään. Asiaa ei pysty korjaamaan.
jos ilman syytä on poistettu jotain vastauksia. tietenkin abortti palstalla pitäisi tulla esiin ne abortin huonotkin puolet. just se miten jollain abortti oikeesti voi sotkea koko loppuelämän.. jos vaikka pakoitettu aborttiin vasten tahtoaan, jotenkin hätiköinyt päätöksessä tai jos abortissa jokin mennyt pieleen. Tai muuten vaan jälkeen päin kärsinyt masennuksesta..
Mutta täytyy kyllä myöntää että tällä palstalla liikkuu paljon semmosia joilta ei oikeesti tule mitään järkevää tai rakentavaa kommenttia. Haukutaan vain toisia eikä viitsitä edes kunnolla lukemaan toisten viestejä. Vähätellään toista ja aiheutetaan muille paha mieli.. käytetään turhan paljon isoja kirjaimia (jotka tulkitaan huudoiksi) ja paljon ihme hymiöitä ja huutomerkkejä. Naurettavaa toimintaa.
Provot ja haukkuma viestit pitäisikin poistaa.
Varmasti on semmoisia jotka oikeesti ehkä katuvat aborttia, mutta eivät halua myöntää sitä. Ei kuitenkaan voi olettaa että kaikki katuisivat sitä. Monelle abortti on ollut juuri heille se oikea vaihtoehto.
eipä se ylläpito ole ennenkään poistojaan selitelly ja seriffin vastaukset (sen harvan kerran kun niitä tulee) on jotenkin ympäripyöreen mitäänsanomattomia.. joskus on myöntäny ettei ilmotettuja viestejä edes aina tarkasteta onko mitään asiatonta (vai jollekin pelkästään epämieluisaa) vaan poistetaan suoraan kun on ilmotettu. Monille vastustaville viesteille ei osata selittää keskustelijoidenkaan toimesta mitään sääntöjärikkovia poistosyitä, siinä missä abortinpuolustajien poistetut viestit on selkeesti asiattomia, mm. täynnä kiroilulla säestettyä lapsellista solvaamista.
Miten nyt tästäkin langasta on poistettu vastauksia? näyttää nyt ihan siltä kun juttelisin itseni kanssa.. :D
mulla kävi viime kesänä semmonen juttu et sain tietää olevani raskaana kun oli jo rv 9.. raskaus oli edennyt jo sen verran pitkälle, että ei siinä hirveän kauan aikaa ollut miettiä mitä sitten tuolle vauvalle tekisi. sitä ei oltu suunniteltu, olin sinkku, asuin kotona, koulu kesken.. osa minusta halusi pitää vauvan. Eniten minua kaduttaa että annoin peloilleni vallan, enkä kuunnellut omaa sydäntäni tarpeeksi. Lapsen isä purskahti itkuun kun kerroin..annoin sen vaikuttaa, ettei hän halunnut lasta ja hän seurusteli sillä hetkellä. (ei olisi pitänyt!) pelkäsin kertoa vanhemmilleni, he ovat niin vanhanaikaisia (pitää mennä naimisiin ym jos lapsi tulee).. pelkäsin sitä että mitä musta ajatellaan jne. olin siis viime kesänä 19. Noh mulla raskausoireina oli sit tosi pahat mielialanvaihtelut, olin joka päivä eri mieltä mitä halusin, yhtenä päivänä onnen kukkuloilla kun vauva tulossa, ja seuraavana päivänä se ei ollutkaan niin kiva ajatus..nuoruus vielä elämättä ja unelmat edessä. päädyin aborttiin..
Nyt lapsi olisi n. 4 kk ikänen. tiedän katuvani tätä, koska ajattelen sitä joka päivä, ja tulee haikea mieli. tuntuu että olen tappanut oman lapseni, ja se jää kummittelemaan minua loppu iäkseni. Rakastan lapsia, enkä ymmärrä miten annoin tehdä abortin.. mikään ei voita omaa pientä vauvaa.
Tiedän sen nyt, että jos tällä jälkiviisaudella voisin jotakin muuttaa, en tekisi aborttia. tekisin mitä vaan että saisin sen oman pienokaisen syliini. En seurustele tällä hetkellä, mutta jos tulisin raskaaksi, pitäisin sen ehdottomasti ja hän olisi elämäni aarre. En suosittele aborttia kenellekkään joka vähänkin epäilee..
sydäntään pitää kuunnella, sieltä tulevat oikeat ratkaisut!
Itse en pidä lapsista ollenkaan, ja sydämeni sanoo että abortti on ainoa oikea ratkaisu. Muutoin joutuisin samanlaiseen liemeen kuin sinäkin.
Aborttia ei tosiaankaan voi suositella kenellekään joka VÄHÄNKÄÄN epäilee, olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Ja siis mietin vieläkin, että olisinko tehnyt toisin, jos olisin nähnyt ultrassa pienokaiseni! sillä kun kävimme tämän lapsen isän kanssa niin ei hoitaja edes KYSYNYT minulta haluanko nähdä. hän vain itse tutki ultraa ja se oli niin nopeasti ohi että jälkeenpäin jäin ihmettelemään miksi en nähnyt sitä tai kysynyt voiko hän näyttää ruudun meillekin. onko se sitten joku tapa niillä, jos ei olla varmoja lapsen pitämisestä niin ne tekee noin.. Kellään käynyt näin?
Abortin jälkeen tiedän ainakin että jos ja kun tulen raskaaksi, arvostan sitä niin paljon että pikkunen saa kyllä rakkautta yllinkyllin. :) ja vaikka elämäntilanteeni onkin sellainen että nytkin olen sinkku, ja sain unelmatyöni, mikään ei vetäisi vertoja omalle vauvalle. ehkäpä sain jotakin opikseni tuosta.. :)
Et itse ole tehnyt aborttia (ainakin sen käsityksen annat). Joten ihmetyttää kuinka voit olla noin varma asiasta. Sinusta tulee mieleen, ei millään pahalla eräs tuttavani jota ei ole liioilla älyn lahjoilla suotu, vaikka muuten ihana ihminen onkin. Hän kuitenkin "tietää" asiasta kuin asiasta kaiken vaikkei ole kokenut tai faktatietoa lukenut. Ja vaikka asiasta olisi mustaa valkoisella niin hän on oikeassa. Tunnut samanlaiselta. Olet mielipiteesi päättänyt: sinä olet oikeassa, muut väärässä. Tämä "oire" on vain harmittavan yleinen ihmisillä joiden oma ymmärrys on rajallinen mutta, pätemisen tarve valtava. En tietenkään väitä että näin välttämättä on, ainostaan sellaisen kuvan annat itsestäsi.
Vaikka olen abortin itse tehnyt, enkä sitä kadu olen samaa mieltä. Siitä täytyy olla varma. Itselleni ei siinä tilanteessa tullut edes mieleen pitää lasta. Kuitenkin jos olisin epäillyt ratkaisua olisin lapsen pitänyt.
mutta mulla myös päätöksen tekoon vaikutti se että raskaus oli todella pitkällä kun sain tietää, ja olin dokaillut pitkin kesää, varsinkin ulkomailla kunnon bilettämistä, tupakointia, söin pillereitä jne. pelkäsin aiheuttavani lapselle jotakin haittaa kun jo 2 kk tehnyt tota kaikkea tietämättä mitään..
eikö niitä kuvia näytetä yleensä ihan kysymättäkin? Niin kyllä täytyiskin näyttää, aivan jokaiselle!
että melkein nuoruuden tyhmyyksissäni tein sen. Joten enköhän jotakin siitä syyllisyydestäkin tiedä...mutta minäpä en kärsikään siitä loppuelämääni :)
Ei mulle ainakaan lääkäri näyttänyt ultran kuvaa eikä kysynyt haluanko nähdä. Olin kyllä jo päättänyt etten halua nähdä, jos sattuisi kysymään.
Meen ensi viikolla keskeytykseen. Olin jo ihan varma tästä päätöksestä ollut monta viikkoa, kunnes tänään aloin itkeä, kun lääkäri kysyi, olenko aivan varma. En kuitenkaan koe mahdolliseksi pitää tätä enkä halua tehdä maailmaan isätöntä lasta. Miesosapuolelta ei ole tullut minkäänlaista tukea, painostusta ennemminkin ja se on yksi syy, miksi nyt aloin epäilemään päätöstäni. Aiemmin en epäillyt, koska en halua, että sellanen mulkku saisi ikinä jälkikasvua. Lähinnä olen valmentanut itseäni elämään katumuksen kanssa, jos sellainen jäisi takaraivoon. On vielä viikonloppu aikaa miettiä..
mulkun uhriksi joutunut, mutta empä suostunut ja poika on mitä ihanin
Sinulla on vielä hetki aikaa perua päätöksesi ja antaa lapsesi elää. Toivottavasti et joudu näin epätoivoiseen tilanteeseen, jossa mitään ei ole enää tehtävissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3054162
ei ollut tarkoitettu sinulle vaan viestiin joka on näköjään poistettu ketjusta.
nimittelyä ja haukkumasanoja.
pumpuliprinsessako? :D Sehän on erittäin kuvaava termi sellaisille jotka on aina saanu heti kaiken mitä haluaa ja kuvittelee elämän menevän aina just oman navan oikkujen mukaan ja voivansa kontrolloida sitä täydellisesti!
Eli mitä nimittelyjä ja haukkumasanoja?
"Abortin jälkeen tiedän ainakin että jos ja kun tulen raskaaksi, arvostan sitä niin paljon että pikkunen saa kyllä rakkautta yllinkyllin. :) ja vaikka elämäntilanteeni onkin sellainen että nytkin olen sinkku, ja sain unelmatyöni, mikään ei vetäisi vertoja omalle vauvalle. ehkäpä sain jotakin opikseni tuosta.. :)"
...tuo on hienointa, mitä abortista voi oppia. Ja mielestäni merkki, että abortoimallasi alkiolla oli tarkoitus! Hyvää jatkoa sinulle; nauti elämästäsi ja rakenna se sellaiseksi, että seuraavalla kerralla pystyt täysillä ottamaan vauvan vastaan!
Siis ihan tosi? Kirjoittaja katuu aborttiaan ja toivoo, että olisi saanut nähdä syntymättömän lapsensa ultrassa, jotta olisi tajunnut asian aiemmin, mutta sinusta siis kirjoittaja on oppinut hienointa, mitä abortista voi oppia...????!
Siis millä logiikalla surmaaminen opettaa elämän arvostusta, saati ilmentää sitä??
Tajuatkohan itsekään miten päättömiä väität? :D
jos et vielä huomannut, se abortti on tehty. Sitä ei katumalla saa enää tekemättömäksi. Joten tärkeintä on ottaa siitä opikseen. Kuten kirjoittaja on tehnytkin.
Valitan, jos sinusta maidon kaatumisen itkeminen jälkikäteen on ainoa mitä sen kaatuneen maidon eteen voi tehdä. Minä siivoaisin sen ja yrittäisin huolehtia, että ensi kerralla se ei kaadu.
Millä logiikalla?
Juuri sillä logiikalla, jolla tuo kyseinen nainen kertoi oppineensa arvostamaan jokaista tulevaa lastansa yli kaiken ja katuvansa, että abortin teki.
Koska vahinkoraskaus ja väärä valinta on laittanut hänet ajattelemaan.
Ihmeellinen asenne teillä, jos abortin tehneen katuminen ja hänen tajuamisensa, että se oli hälle väärä ratkaisu, ja miten hän tulee varmasti näiden ajatustensa ansiosta arvostamaan tulevia lapsiaan, on jotenkin huono asia.
arvostus herää jo abortoitavan lapsen kohdalla..? Ainako pitää ensin tapahtua se "onnettomuus" (väärä valinta) ennenkun jotain opitaan? No, näinhän se yleensä menee.
Useimmitenhan tosiaan ihmiset oppivat parhaiten virheistään. Se kuuluu luonnon suunnitelmiin, niinhän eläimetkin tekevät.
Koska raskaudenkeskeytykseen liittyy niin monia asioita, joista useisiin voi vaikuttaa vain ennen kuin raskaana on.
Siis siinä vaiheessa, kun on ekaa kertaa vahingossa raskaana, on noiden miettiminen sen raskauden kohdalla myöhäistä. On sitten kyse huolimattomuudesta, uskosta, ettei omalle kohdalle raskaus voi tulla tai että kondomi ei petä koskaan, jos ei rikkoudu, tai mitä tahansa.
Etenkin ensimmäiseen raskauteen liittyy myös paljon paniikkia ja pelkoja tulevasta, etenkin jos ei ole ihmistä, jonka kanssa sen tulevan olisi jakamassa ja johon voi tukeutua.
Jos ei koskaan aikaisemmin ole syystä tai toisesta miettinyt, mitä vahinkoraskauden kohdalla tekisi, tuo päätös täytyy tehdä hyvin nopeasti ja tilanteessa, jossa ei tulevaisuudesta (ilman lasta saati yksin lapsen kanssa) ole välttämättä mitään ajatuksia ja selustaa turvattuna.
Ensimmäisen keskeytyksen jälkeen toivottavasti nuo kaikki on mietitty ja pohdittu omat todelliset ajatukset ja toiveet läpi. Ja jatkossa pyritään toimimaan oppineena: välttämään niitä jo tehtyjä huolimattomuuksia, virheitä, vääriä valintoja ja siis varmistelemaan, että EI TULE jatkossa vahingossa enää raskaaksi tai jos tulee, sen lapsen pystyy/haluaa myös ottaa vastaan.
saadaan valmiiksi jo ennen ensimmäistäkään virhettä (aborttia).
Ja mitä siinä on opittavaa jos on jo tehnyt aiemminkin kaiken ehkäisyn eteen.
Valitettavasti vähemmistö (aborttiaan katuvat) eivät ole saaneet niitä "pohdintojaan" valmiiksi ennen ensimmäistä virhettä. Hienoa, jos he tajuavat sen yhdestä erehdyksestä ja muuttavat sen mukaan toimintaansa ja rakentavat jatkossa elämänsä niiden pohdintojen mukaan.
"Ja mitä siinä on opittavaa jos on jo tehnyt aiemminkin kaiken ehkäisyn eteen."
Sen, että ehkäisyssä ei voi koskaan tehdä kaikkea. Aina voi tehdä enemmän. Jos on ekalla kerralla luottanut kondomiin, hankkiikin nyt vaikka pillerit ja käyttää niiden lisäksi kondomia. Jne.
linkkiä varmasta "tiedosta" että katujia on vähemmistö! Jälkeenpäin terapoitujen määrähän sitä ei kerro.
Eiköhän aika moni tiedä ettei mikään ehkäisy ole 100% varma. Riski otetaan ryhtymällä yhdyntään.
Mitä ihmeen merkitystä katujien eksaktilla vähemmistöllä on puhutun aiheen kanssa?
Todista itse, jos haluat jotain todistella.
Minä puhuin täsmälleen tuosta yhdestä omaa aborttiaan katuneesta, joka näin oli toiminut. Ja hänen omat sanansa ovat tässä tapauksessa ainoa kiinnostava todiste. Koska minä puhuin hänelle.
"Eiköhän aika moni tiedä ettei mikään ehkäisy ole 100% varma. Riski otetaan ryhtymällä yhdyntään."
Et voisi juuri turhempaa kommenttia enää laittaa.
että kommentit muuttuu "turhiksi" kun sun sanottavas niihin loppuu..
Etkä puhunut aiemmin pelkästään tuosta yhdestä katujasta vaan näin: "Valitettavasti vähemmistö (aborttiaan katuvat) eivät ole saaneet niitä "pohdintojaan" valmiiksi ennen ensimmäistä virhettä.". Joten meni taas vääristelyn puolelle :D ainiin, nythän katujien osuudella ei ollutkaan enää merkitystä kun väitteesi (< aborttiaan katuvia on vähemmistö) osoittautui mutuksesi...
niin, että elämä on siinä kunnossa, että lapsen saaminen ei olisi mitenkään erityisen vaikeaa tai turvatonta, mutta kun ei vain haluta lasta minkään tielle. Pakkotilanteissa tehtävät abortit ovat ymmärrettäviä, mutta nuo mukavuusabortit ovat kaikkea muuta.
Kyllä minustakin paras oppi olisi se, että pohdinnat opettaisivat elämän tosiasioita ajoissa, eli se virhe jäisi tekemättä. Ja mitä tosiaan ehkäisyn suhteen oppisi ja pohtisi enää, jos se on ollut paras mahdollinen jo aiemmin.
Juurihan tuota itse väitit aborttiaan katuvien olevan vähemmistö! Sitähän ei voi kukaan luotettavasti todeta, koska kaikki eivät todellakaan hae apua. Minullakin on kaksi aborttiaan katuvaa ystävää, jotka eivät ole koskaan hakeneet ammattiapua.
Onhan tuolla asian suhteen suurikin merkitys. Kyseinen kirjoittaja tosiaan väitti, että vain vähemmistö ei ole saanut pohdintojaan valmiiksi ja että vain vähemmistö katuu aborttiaan. Todellisuudessa katujiksi "kirjautuu" vain ne, jotka hakevat ammattiapua. Vahinkoraskaus on aina yllättävä ja sekava tilanne ja aikaa on vähän, joten voi olla hyvinkin mahdollista, että harvemmalla on ne pohdinnat valmiita, kun joutuu valintansa tekemään.
lasta minkään tielle... Minusta on ihan kivaa asustella omassa rauhassani punkkua kippaillen ja elokuvia katsellen juuri silloin kun se itselleni sopii. Ja niinhän minä teenkin ja teen jatkossakin. Väkisinkin tässä vain herää kysymys, miksi jollekulle tuntemattomalle ihmiselle olisi hirvean tärkeää saada keski-ikäiset viiniin menevät laiskat ja itsekeskeiset naiset lisääntymään vaikka sitten vasten tahtoaan? Hiukan ihmetyttää.
kun lapsi on kohdussa, se laiska ja itsekesekinen akka on jo lisääntynyt. Kyseiset luonteenpiirteet eivät riitä verukkeeksi lapsen surmaamiseen.
Kukin makunsa mukaan, minä en ainakaan kärsi mistään epämukavuudesta mikä on vältettävissä.
Olen kovasti katunut etten 1973 tehnyt aborttia! Olisi säästynyt moni paljolta pahalta.
kova pala kun alettiin puhua muista riippuvuuksista... :D ja siitä mitä niistä johtuen haluttaisiin tehdä..
Nyhän näkyy ulkomaalaisia tulvivan suomeen niin miksi meidän tarvitsee lisääntyä kuin kanit?
Minulle tehtiin abortti 20 vuotta sitten silloisen miesystävän painostuksesta.
Ei ollut voimia pistää vastaan.
Olen katunut usein ja miettinyt kumpi olisi tullut, nyt hän olisi niin ja niin vanha..
Kyllä tuo suru sisälläni on, lapsi olisi minulle ollut rakas ja kaivattu:-(
kadu.
enkä kadu! kaksi kertaa olen abortin tehnyt. eikä ole ede haikea olo, koska tiesin että näin on paras!!
Suurinmman osan ihmisten ego tarvitsee lapsia ja toinen motiivi on raha. Lapsilla voi tienata, saada yhteiskunna tukia, maata kotona vaikka netin ääressä mikä ei käy työpaikoilla.
En ole koskaan katunut!
En kadu tosiaan,se oli vain niin selvä päätös jota ei tarvinnut miettiä kun olosuhteet oli mitkä oli. Yks lapsi riittää ja kohta saankin piuhat solmuun =)
Olen 16 vuotiaana tehnyt abortin koska en lasta olisi voinut kasvattaa ja niin oli paras. Ei ole järkeä synnyttää lasta maailmaan jos ei vielä itsestäänkään pysty huolehtimaan ja jos lapsi ei oikeesti ole haluttu.
En kadu vaikka nyt kun olisin lapsen halunnut jouduin kokemaan myöhäisen keskenmenon ja menetin pienet kaksospoikani.
Mutta en ajattele että mitä jos en olisikaan tehnyt aborttia tms. Elämä vaan menee näin ehkä joskus saan lapsia tai sitten en mutta ihan vähään aikaan en edes raskautta halua ajatellakkaan.
Kuten viestin otsikoinnista voi päätellä, kadun. Todellakin kadun. Eikä aika tunnu auttavan. Ehkä syynä se, että minua painostettiin, en tiedä, mutta katumusta ja sietämätöntä syyllisyyden tunnetta se ei pahemmin auta.
kun joutuu painostuksen alle ja painostaja on oma puoliso,siinä ei ole enää rakkautta,herkässä tilassa,ei jaksa pitää puoliaan ja uskoo painostajaa.Tietysti harmittaa ja on surullinen,mutta ei voi syyttää oikeastaan muuta kun sitä,ettei ollut tarpeeksi vahva.Varmaan painostajakin kokee vielä todella pahaa oloa.
Minun vastaukseni: En kadu. Tapahtuneesta yli 10 vuotta.
En kadu tekemääni aborttia ollenkaan. Se oli todellinen vahinko, sillä olin syönyt e-pillereitä jo usean vuoden, eikä aikeissa ollut hankkia lapsia. Kun tein raskaustestin ja sain positiivisen tuloksen romahdin ihan täysin, huusin, itkin ja raivosin asuntoni lattialla. Silloinen miesystäväni olisi halunnut pitää lapsen mutta minä en vain yksinkertaisesti pystynyt siihen.
Abortista on aikaa nyt n. 2 vuotta enkä ole päivääkään katunut että tein sen, se oli oikea ratkaisu minulle. Nykyisin onneksi seurustelen terveessä parisuhteessa ja uskon, että lapsia joskus tulee jos on tullakseen. :)
Tein abortin reilu kuukausi sitten. Olen kohta 40v kolmen lapsen äiti, eli en enää kovin nuori. Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja olisihan minulla ja lapsen isällä tietysti ollut taloudelliset ja muutenkin kaikki mahdollisuudet pitää lapsi.
Olimme kuitenkin sitä mieltä, ettei yhteinen lapsi vaan mitenkään mahdu meidän elämään. Lasta ei haluttu eikä toivottu, siksihän ehkäisyä käytettiin. Meillä on ennestään yhteensä jo kuusi lasta (eikä siis yhtään yhteistä), ei asuta yhdessä eikä olla siten "oikea" perhe ainakaan noin yleisesti hyväksytyn normin mukaisesti, Eikä meistä sellaista ihan äkkiä tulekaan, vaikka omasta mielestämme perhe ja pari ollaankin.
Joskus nuorempana ajattelin, ettei abortti vaan olisi mun vaihtoehto (raiskausta lukuunottamatta). En ole koskaan vastustanut aborttia, ajattelin vaan, että mä pystyisin muuhunkin, kun ei esim. taloudellisia esteitä ole ollut. Ajattelin, että pystyisin pitämään lapsen, vaikkei lapsi olisi suunniteltukaan. Mutta sitten kun tilanne oikeasti oli edessä, niin piti ajatella muutakin ku sitä mihin minä pystyisin. Lapsen isällä oli oma mielipiteensä ja hän on jo pitkään ajatellut, ettei halua lisää lapsia ja samoinhan minäkin olin omalla kohdallani ajatellut. Ympäristön hämmennyksestä ois tietysti selvitty, eikä sellaisella ole merkitystä, aikuisiahan tässä jo ollaan, mutta silti ajatus lapsesta perheeseen, joka asuu ja tulee asumaan kahdessa eri osoitteessa ja jossa on jo lauma lapsia, tuntui ihan mahdottomalta. Varmasti moni on eri mieltä ja jokainen tekee ratkaisunsa omalta kohdaltaan, mutta meille nyt abortti oli ainoa oikea ratkaisu.
En kadu, enkä ole toistaiseksi katunut, enkä usko katuvani. Ratkaisu oli hyvin helppo, lääkäri erittäin asiallinen ja abortti toimenpiteenäkin yksinkertainen ja jokseenkin kivuton. Ehkäisy on pian taas uudelleen kunnossa, mutta jos se kaikesta huolimatta uudelleen pettäisi, uskoisin tekeväni saman ratkaisun kuin nytkin. Lisää lapsia ei vaan mahdu meidän elämään, huolehditaan nyt entisistäkin.
Sekin lapsipolo ois "mahtunu" oikein hyvin jonkun toisen perheen elämään. Mutta itsekkyys ja mukavuudenhalu ajoi koko vuosikymmenten ihmiselämän yli..
Sääli niitä lapsia jotka (ainakin vielä) ovat elossa ja joutuu kasvamaan kylmäveristen lapsentappajien kynsissä. Jokainen lapsi ansaitsis äidikseen jotain ihan muuta kuin pelkkään tuhoisaan itserakkauteen kykenevän omanapa-p*skiaisen.
Normaalien äitien lapset ei ole missään vaarassa, ne kun ei harrasta lapsisensa tappamista, toisin kun verikätiset katkeraan tappavaan lapsivihaansa tukehtuvat murhamielimantat.
syyllisyystraumainen mutuharhamielinen lapsenmurhaaja?
on vaan se ettäkö se mitä sinä sakkeines teet viattomille lapsille ois normaalien ihmisten hyväksymää. Vaarallisuus näkyy tilastoissa 10 tuhantena turhana kuolemana vuosittain. 10 tuhatta pientä itsekkään murhanhimon uhria.
Eivät abortöörit toki aikuisille olekaan yleensä vaaraksi, raukkamaisuuttaan käyvät vain heikompiensa, suojattomien lasten kimppuun.
siellä ne on tilastoissa joka vuodelta yli 10 tuhatta... mutta lappuset silmille vaan niiden kurjien todisteiden ja tosiasioiden edessä... ja tyhjänpäivänen valhelässytykses senkun jatkuu vaan.
"vaaraksi myös syntyneille lapsille ja nyt yhtäkkiä vain alkioille, ai ai."
Ottaa sen silmän käteen vai oliko puutteita luetunymmärryksessä?
"Eivät abortöörit toki _aikuisille_ olekaan yleensä vaaraksi"
Nieleksi ne todisteet nyt vaan äläkä kiemurtele noin säälittävästi.
Jos joku tappaa 2-vuotiaan lapsensa niin sulleko pitäs sitten oikein todistella että se saattaa olla vaaraks myös sille 3-vuotiaallekin? No, sinähän sakkeines et halua ymmärtää sellasta mikä on normaali ihmisille ihan itsestäänselvää ja juutut inttään pakonomasesti jotain lausuntoja niistä kun et muutakaan voi.
Kuinkahan toikin epälooginen ruikutus "mutku ne onki syntyneitä ja murha on laitonta" bla blaa oli taas arvattavissa :DD hohhoijjaa. Murha on murha, sano homeiset lakipykälät ihan mitä tahansa. Aborteissa tapetaan lapsia kohtuun, eikä se kipeä totuus julmasta teosta sillä armaaseen lakiis hädissäs vetoilemalla muuksi eikä yhtikäs kauniimmaks muutu.
Muuttuu tai ei, sinä väitit abortintehneiden olevan vaaraksi myös SYNTYNEILLE LAPSILLE ja haluat nyt antaa tästä todisteet ilman kippurointia. Uutinen, oma kokemus, mikä tahansa riittää todisteeksi, muuten on kyse vain omista mutuistasi.
Todistele ite nyt vaan ettei se 2-vuotiaan tappanu oo 3-vuotiaalle yhtikäs vaarallisempi kun lapsia tappamatonkaan :)) ..ja se iänikuinen lakiin vetoomis-horina on aivan epätoivosen turhaa. Mutta jos et väitäkään näin niin tokihan todistat ilman lapsellisia älyn halventamiskiemurteluja ettei sama logiikka päde sitten sillonkin vaikka pienempi lapsiuhri on ollu kohdussa :) että odotellaan.....
Myönnä nyt vaan nolo häviös eli että logiikkas kusí taas kerran joka kipeän osuvalla vertailulla osotettiin etkä kykene millään sitä vääräkskään perusteleen :) että senkun jatkat vaan odotteluas ja säälittävää inttämistä sellasesta mikä on normaali ihmisille muutenkin ihan itsestäänselvyys.
Eipä siis näytä löytyvän minkäänlaisia järjellisiä perusteita saati todisteita osotetun vaarallisuuden kumoomiseks :)) että voi harmi sentään kun taas paljastuit pelkäks ristiriitasten toivemutujen laukojaks :) on se hienoo hymyillä jälleen kerran voittajana.. => ;)))))
nyt vaan kun mitään inttämismutuja kummempaa et taaskaan osannu laukoo :) yritä vaan kääntää huomioo muualle niistä kiusallisista perusteita jotka jo pariinkin kertaa annettiin, joihin sulla ei mitään kumoovaa olekaan. Et varmaan edes tajua hävetä järjetöntä logiikkaas joka taas kerran kaatu omaan mahdottomuuteensa :D
"Todistele ite nyt vaan ettei se 2-vuotiaan tappanu oo 3-vuotiaalle yhtikäs vaarallisempi kun lapsia tappamatonkaan"
tai vaihtoehtosesti
"tokihan todistat ilman lapsellisia älyn halventamiskiemurteluja ettei sama logiikka päde sitten sillonkin vaikka pienempi lapsiuhri on ollu kohdussa"
Anna tulla nyt vaan....
Sulle on jo järjellisin perustein osotettu se vaarallisuus, jota et vaan näköjään mitenkään pysty kumoon :) on se sitten vaikeeta suosijasakille aina sen karvaan tappion myöntäminen.
KUMOA nyt että 2-vuotiaan tappaneen vaarallisuudessa muille lapsille ois samoin pätevällä logiikalla yhtikäs mitään eroo kun kohtuikäsen lapsen tappaneen vaarallisuudessa muille lapsille. Ei vaan näytä mitään tulevan kun tota samaa tuskaista inttäjankuti-kiemurtelua... että voi voi :)
Vai oletko tosissaan sitä mieltä ettei 2-vuotiaan tappanu oo muille lapsille yhtään vaarallisempi kun lapsia tappamattomatkaan?? Mikset vastaa suoraan? Etkö kykene?! No, olethan kumonnu muutenkin jo moneen kertaan sen oman haperon logiikkas... :)
Edelleenkään ei näy missään minkäänlaisia perusteita saati todisteita etteikö sekä 2-vuotiaan että kohtuikäisen lapsen tappanut ois järjellisellä itsestäänselvyydellä lapsia tappamattomia vaarallisempia muillekin lapsille. Olen tietenkin voittanu jo, koska et kykene mitenkään kumoomaan loogisesti osuvaa vertailua. Mutta jatkahan keskenäs sitä epätoivoista inttäinttäjankkaustas ja kuvittele olevas "voittaja" jos oloos noin helpottaa ;)
Lähetään siitä että alat kumoilla sitä mikä on normaali ihmisille ihan itsestäänselvää :) eipä vaan mitään näytä tulevan etkä kykene vastaan edes liian kiperiin kysymyksiin... että voi voi, turha siitä muille on säälittävänä rähistä ja kiemurrella samoja inttämisiä :D
Harva tekisi aborttia jos tietäisi miten se tehdään. Tästä voi katsoa miltä kaavinta näyttää. Alkuviikoilla usein tehdään lääkkeillä, myöhemmin kaavinnalla. Suomessakin voi tehdä abortin normaalitapauksessa vielä viikolla 12, jolloin lapsi on jo todella pitkälle kehittynyt ja viikolle 20 erikoistapauksessa.
http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/75391856
Pyövelin työtähän tappaminen on. Lääkärin työtä on elämän säilyttäminen kaikin mahdollisin keinoin.
Nyt puhut muuten paskaa.
Myöhäisen vaiheen abortit tehdään KAIKKI lääkkeillä koska se on turvallisempaa kuin kaavinta.
Itselle tehtiin keskeytys rv 14 ja lääkkeillä.
Kerro toki mikä kohta siinä olikaan "paskaa", vai väitettiinkö ehkä että niitä tehdään silpomalla vielä rv12 jälkeenkin?
Hiukan alle vuosi abortista, en ole katunut ja uskon etten tule myöhemminkään katumaan. Välillä mietityttää että millaista elämä nykyään olisi, mutta se menee ohi muutamassa hetkessä. Tiedän kuitenkin että oli oikea ratkaisu.
Ikinä en ole katunut ja mitä kauemmin tätä maailmanmenoa katselen, sitä tyytyväisempi olen ratkaisuuni.
Olin jo 38v ja ko toimenpiteen jälkeen sairaalan joku ammattikeskustelija tuli ammattikeskustelemaan. Oli kyllä naurettava keskustelu. Hän yritti yrittämällä saada minut itkemään tai ainakin surkeilemaan, mutta kun kerta toisensa jälkeen sanoin että ainoa asia mitä tunnen, on suuri helpotus, hän poistui ja ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan jos tunnen siihen myöhemmin tarvetta.
Asia ei olisi muuttunut silloin eikä muuttuisi nytkään vaikka kaikki nuket ja nallet ja koko leluosasto pantaisiin asialle.
^ Mulla ihan sama kuin sulla, hoitajat j kaikki oikein surkuttelivat että miten vaikeaa tämä sulle onkaan.
Oli raskasta teeskennellä että asia olisi ollut minulle vaikea.
ITse olin niin huojentunut ja onnellinen siitä että asia ratkesi parhain päin.
Vain itsensä täysin paaduttanut kylmäverinen norsunnahka-kyynikko ei 'tunne mitään' lapsen surmatessaan. Mutta ehkä tuo lapsellinen uhma on jonkinlainen suojapanssari jonka takana rikkirevitty omatunto ja syyllisyystraumoista ryvettynyt psyyke piilee.
En ikinä ole katunut vuonna 68 tekemääni ab, tosin 2keskenmenoa sen jälkeen, mutta ei haittaa. Minulla kuitenkin 3 ihanaa lasta Kiitos kätilöopiston
itse en ole aborttia tehnyt, mutta meinasin tehdä aluksi kun testi näytti plussaa ja esikoinen oli vasta muutaman kuukauden ikäinen, jälkeen päin aateltuna olisin katunut aborttia suunnattomasti, tällä hetkellä esikoinen on 6kk ikäinen ja toinen tulossa rv 14 6 enkä kadu yhtään päätöstäni pitää lasta.
Kaksi aborttia, molemmat tehty aikuisiällä n. 25 v. (ensin humalainen vahinko ja toisella kertaa petti ensin kondomi ja sitten vielä jälkiehkäisykin). En kuitenkaan ole katunut kertaakaan. Ikää on nyt päälle 30, enkä edelleenkään halua lapsia eikä päätös harmita. Eli on meitäkin, joilla on aivan tasapainoinen elämä abortin jälkeenkin.
Tein 1,5 vuotta sitten abortin, koska e-pillerit pettivät.Lääkkeelliseen keskeytykseen päädyttiin koska oli vasta rv.7 5. Pyysin hoitajaa näyttämään ultrassa alkion minulle ja lopulta rohkais Miksi ihmeessä minun pitäisi katua aborttia koska hyväksyn sen. Minun OMAN ajatukseni mukaan alkio/sikiö alle rv20 ei ole vielä lapsi vaan vasta mahdollisesti kehittymässä sellaiseksi.
En ymmärrä miksi abortin vastustajat eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, että kaikki eivät koe aborttia murhana tai lapsen surmaamisena vaan nimenomaan ei toivotun raskauden keskeytyksenä. Kaikkien pitäisi muistaa, että jokaisella on oma ajatusmaailma ja jokaisella omat mielipiteensä asioista ja ne voi esittää asiallisesti, eikä pelkästään paskaa jauhamalla ja toisia haukkumalla.
Korjaus edelliseen koska jäi lause näköjään kesken. Pyysin hoitajaa näyttämään ultrassa alkion minulle ja lopulta rohkaistuin pyytämään myöskin ultrakuvan itselleni muistoksi mukaan.
oishan se kurjaa tajuta tappaneensa oman lapsensa, kun kaunistella kuinka vain "keskeytti raskauden" ym. pskan jauhantaa.. miksei abortintekijät ja sitä puolustelevat ymmärrä tosiaan sitä että täällä saa olla niiden tekemisistä ihan sitäkin mieltä joka ei satu miellyttään ja kertoo päin naamaa ne kipeät tosiasiat? Turha se on oksentaa haukkumaräksytyksiä lapsia suojelevien päälle.
"oishan se kurjaa tajuta tappaneensa oman lapsensa, kun kaunistella kuinka vain "keskeytti raskauden" ym. pskan jauhantaa.."
Pointtini nimenoaan oli että kaikki eivät nää asiaa todellakaan lapsen tappamisena eikä murhaamisena vaan ihan normaalina raskauden keskeytyksenä, josta ei seuraa minkäänlaisia omantunnontuskia tai muutakaan. Et suostu näkemään sitä tosiasiaa, että monet ovat kanssasi erimieltä asiasta. Ja tuo sinun "kipeät tosiasiat", mitä se tarkoittaa? Ei minulle abortin teko mitenkään henkisesti kipeää ollut, fyysisesti kyllä sattui mutta sekin oli vain muutaman tunnin kipu..
Mistä lähtien lasten tappaminen on ollu tervepäisten ihmisten normaaleja hommia?
"josta ei seuraa minkäänlaisia omantunnontuskia tai muutakaan"
Ja moni ei näitäkään vaan kykene myöntämään. Kieltodefenssit senkun jyllää... ja sekös vasta harmittaakin kun kaikki muut huomaa sen, vaikka kuinka muuta vakuuttelet.
http://www.ituprojekti.net/index.php?option=com_content&view=article&id=1&Itemid=7
>Surun ensimmäinen vaihe on usein helpotus. Lyhyen ajan kuluttua ensimmäiset helpotuksen tunteet haihtuvat ja tuntuu vaikealta ajatella, mitä on oikeasti tapahtunut. Tässä vaiheessa moni kieltää koko asian ja siihen liittyvät tunteet. Kieltäminen saattaa kestää muutamasta tunnista jopa vuosikymmeniin asti.>
"Mistä lähtien lasten tappaminen on ollu tervepäisten ihmisten normaaleja hommia?"
Tässähän se ero juuri tulee kun ainakaan itse en ole "lasta" tappanut, sillä MINUN mielestäni alkio ei ole lapsi. Miksi tuntisin syyllisyyttä asiasta? Enkä minä ainakaan asiaa ole kieltänyt henkisellä tasolla mitenkään. Abortista kerroin avoimesti jo ennen toimenpidettä vanhemmilleni, veljelleni sekä hänen vaimolleen ja parille ystävälle, eivätkä hekään kyllä syyllistänyt tai tuominnut. Ihmisiä on erilaisia.
Kovillehan se sullakin ottaa kun et kykene myöntään iljettävää tosiasiaa, eli että olethan sä tappanu pikkuisen lapsesi sinne kohtuun, eikä se auta enää vaikka kuinka pää punasena ja otsasuonet raivokiihkosta pullollaan kiistäsit ja inttäsit tota yhtä ja samaa valhettas. Murhaaja mikä murhaaja, ja se olet nyt koko loppuikäsi. Koita nieleksiä se kuvottava totuus itestäs nyt vaan.
"eivätkä hekään kyllä syyllistänyt tai tuominnut."
Eipä tietenkään, sun pärstäs edessä. Ei näille itsensä traumatisoineille murhamantoille viitsitä niitä todellisia ajatuksia kertoo. Paitsi tällei turvallisen anonyymisti netissä :)
Se ei edelleenkään mikään lapsi ollut vaan alkio. Vasta myöhemmässä vaiheessa minun oman näkemykseni mukaan lapsi, eli murhasta ei ole kysymys. Miksi tuntisin syyllisyyttä semmoisesta asiasta mikä ei ole minun mielestäni väärin. Eikä minun tarvitse pää punaisena mitään inttää, viihteen vuoksi tällä palstalla käyn, sillä vastustajien viestit ovat hauskaa luettavaa. :)
Alkio on pikkuinen ihminen ja syntymätön lapsi, ja sellaisen olet tappanut suunnitellusti. Tälläselle ihmisen tappamiselle on ihan oma terminsä, murha. Että voi voi, et pääse totuudesta ja kivulloisesta syyllisyydestä nyt enää mihinkään vaikka kuinka säälittävänä intät mutukiistämisiäs :) omantunnon tuskissa kärvistelevän suosijasakin valhevähättely-horinat on kyllä tosiaan surkuhupaisan viihteellistä luettavaa :)
Hahah, en jaksa jauhaa kaltaisesi kanssa asiasta pidempään koska mielestäni olen oman kantani jo useampaan kertaan kertonut. Mutta silti se ei muuta mielipidettäni siitä, että mielestäni alkio ei edelleenkään ole lapsi, enkä siten myöskään ole murhaaja. Ja sinun mielestä alkio taas on lapsi, tässä on selkeä näkemys ja mielipide ero. Minä en voi olettaa että kaikki ovat kanssani samaa mieltä, etkä sinä voi olettaa että kaikki ovat sinun kanssa samaa mieltä. Kyllä sen normaali ihminen ymmärtää että jokaisella on omat mielipiteet, mikset sinäkin? :)
tajuaa ettei mielipiteet häivytä tiettyjä tieteellisiä faktoja mihinkään.
Kyllä mä voisin sanoo kelle tahansa lapsensa abortilla murhanneelle mitä ja mikä se on, ja vaikka sullekin ihan päin naamaa :) kokeillaanko? Vai ootko niin säälittävä ettet oo kehdannu kertoo ees kellekään tutuilles mikä oikeesti oot ja mitä oot tehny lapselles, ja muutenki kiihkoot niiden murhaamisten puolesta? :)
Sorry, mutten koe tarpeelliseksi ylistää itseäni vain koska en ole tehnyt aborttia. Kun ei sitä kukaan muukaan tuttavapiiristä tee.
"Kyllä mä voisin sanoo kelle tahansa lapsensa abortilla murhanneelle mitä ja mikä se on, ja vaikka sullekin ihan päin naamaa :) kokeillaanko?"
Kuule, vaikka heti kun vain sen abortin teen, niin tottakai voit tulla ihan päin naamaa kertomaan mielipiteesi, tosin ihan omalla vastuulla. Saattaa nimittäin olla nenukki hieman kipeä jälkeenpäin... :)
"tottakai voit tulla ihan päin naamaa kertomaan mielipiteesi, tosin ihan omalla vastuulla. Saattaa nimittäin olla nenukki hieman kipeä jälkeenpäin... :) "
Sakkisi tunnusmerkki on väkivalta, yleensä tappava sellainen.