Hei!
Täällä kun on ollut keskustelua siitä mitä se oikea masennus on..
Itsellä kynnys hakea apua on ollut suuri. Kai sitä on ollut enimmäkseen niitä turhia pelkoja etten ole kehdannut hakea apua vaikka tiesin ettei kaikki ole omassa mielessä kohdallaan. Sitten kun viime perjantaina melkein romahdin, soitin akuuttiin numeroon jossa kerroin olevani masentunut, ollut jo vuoden. Kävin sitten tänään psykiatrian sairaanhoitajalla puhumassa tilanteesta joka on kovin monimutkainen. Itse kärsinyt lapsena perheväkivallasta, nuoruudessa paniikkihäiriöstä ja synnytyksen jälkeen masennuksesta niin hän varasi suoraan mulle lääkäriajan jossa katsottaisiin lääkitystä ym. ja sanoi että mulle kaikkein paras hoitomuoto on psykoterapia kun nämä asiat ovat lapsuudesta asti lähtöisin.
Onneksi uskalsin soittaa ja tiedän saavani apua. Masennuin jo synnytyssairaalassa ja ensimmäinen puoli vuotta oli minulle henkisesti vaikea, enkä nyt voi edes tajua miten selvisin ilman apua. Kai sitä ajattelee että kaikki paha olo menee pois, mutta ei se mene vaikka reilu vuosi on kulunut. Vertaistukea olisi jostain mukava saada, vaikkakin vaikeaa. Tuntuu ettei äidit uskalla ainakaan täällä päin kertoa kun vain niistä hyvistä hetkistä. Syyllisyyttä olen minäkin kantanut ja kannan edelleen. Miksi sitä ei vain osannut olla onnellinen vaikka vauva oli rauhallinen ja hyvä nukkuja? Se masennus ei johtunut vauvasta vaan siitä mitä kaikkea äidiksi tuleminen sai aikaan. Muistot omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.
Älkää äidit päästäkö masennusta niin pahaksi kuin mitä minä. Ei se itsestään lähde, ei vaikka haluaisi. Jos on syvästi masentunut siihen ei auta kuin apu ja sen saa soittamalla aluksi mielenterveystoimistoon tai neuvolaan.
Masennuksen suossa
2
540
Vastaukset 2
- kateee
Voimia sulle!
Mulla on ollut masennusta jo muutamankin vuoden. Enkä hakenut apua ennen kuin lapsen syntymän jälkeen, kun ilmeni myös synnytyksen jälk. masennus. Raskausaikana olin masentunut niin, etten jaksanut mennä asunnosta ulos ihmisten ilmoille, oikein ees kauppaan. (Syömishäiriön takia muuttuva ruumis oli vaikea asia).
Muutenkin tuolloin asiat olivat aikalailla sotkussa. Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja muuttanut miehen kans yhteiseen asuntoon..
Sain apua lapsen kanssa kotiin ekaksi puoleks vuodeks ja pikkuhiljaa aloin tottua vauva-arkeen ja jaksoin jotenkin. Vaikka on ollut huonojakin aikoja ja romahduksia.
Nyt tuosta on melkein 2 vuotta, hain jatko-opiskelemaan ammattikorkeeseen ja hoitopaikka on jo lapsella. Koen jaksavani aika hyvin vaikka välillä on sellainen olo, etten jaksaisi..- Jos yhtään tuntuu
siltä, että kaipaatte jompikumpi ihmistä kirjoittelemaan kokemuksista, voi mulle kirjoittaa. Sairastuin itse v.2000 kakkosen jälkeen masennukseen, no merkkejä varmaankin oli ilmassa jo sitä ennenkin. Nyt olen kolmen lapsen äiti ja eronnut, uusperheviritelmässä välillä 7-henkisen perheen tätsynä hääräilevä;-D. Mutta että jos siltä tuntuu, uskaltaa ottaa yhteyttä [email protected].
Hyvää jatkoa teille joka tapauksessa:-)!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1791339
- 851236
- 96977
- 48833
Suhde sinuun on ollut yhtä draamaa
ilman draamaa ja suhdetta. 😅 Oikeasti ei naurata. Nainen, olet pitänyt minut pihdeissäsi. Tunne on välillä vahva ja su40723Haluatko, että kierrän sinut kauempaa
Kun näyttää, ettet minusta innostu. Voisit edes täällä kertoa selvät sävelet.83609Yritit nainen sammuttaa kiinnostukseni
mutta se tehtävä epäonnistui. Se oli sitä bitch -mode vaihetta silloin. Lopputulos on nyt se, että rakastan sinua tällä30538Mikä on vahvuutesi palstalla?
Oletko kuullut asian joltain toiselta vai oletko itse sitä mieltä? Itse luen avarakatseisuuden omaksi vahvuudekseni. Yr111520Kyllä mä tiedän et me kuulutaan yhteen ja se on tähtiin kirjoitettu!!
En vain halua satuttaa sua. Olen aivan perseestä epävakaan ja ADHD oireiluin vuoksi. Ja kun olisi aika "vapauttaa" ne su44498Tunnetta ja sinua on vaikea kuvailla
Paremmin se varmaan aukeaa muulla tavalla. Olen merellä, jossa kovin usein puhkeaa rajuilma ja huomaan taistelevani hu33475