Moi.
En tiedä miten minun tulisi käsitellä tätä tunnetta. Olen 23v tyttö ja olen seurustellut pian 5 vuotta poikaystäväni kanssa. Olen ihastunut elämässäni useita kertoja - ennen kuin tapasin poikaystäväni ja myös sen jälkeen. En näe pientä ihastumista ongelmana parisuhteen kannalta. Jos tunteet saa pidettyä omana tietonaan, eikä lähde tekemään mitään puolisoaan loukkaavaa, niin hyväksyn ihastumisen suhteessani niin poikaystävälleni kuin minullekin.
Ongelma on kuitenkin tämä: olen aina ihastunut ihmisiin ulkonäön perusteella - näin myös aikoinaan poikaystävääni. Kun törmään johonkin erittäin söpöön mieheen, saa se minut usein kuvittelemaan kaikkea pienistä romansseista aina intohimoisiin rakkaustarinoihin. Tätä kestää yleensä muutaman viikon, kunnes taas muistan kuinka ihana ja suloinen oma poikaystäväni on ja kuinka paljon rakastankaan häntä myös muiden kuin ulkomuodollisten seikkojen takia.
Eilen tapasin erään puolitutun miehen, joka on myös poikaystäväni kaveri. Tämä mies ei ole koskaan kiinnostanut minua ulkonäkönsä perusteella, enkä koskaan ole tuntenut ihastusta häntä kohtaan. Eilen vietimme yhdessä aikaa kaveriporukassa ja nukkumaan mennessäni huomasin ajattelevani tätä kyseistä miestä taukoamatta.
Kun nyt jälkeenpäin ajattelen eilisiä juttutuokioitamme, sitä kun hän katsoi minua silmiin, sitä kun nauroimme yhdessä, sitä kun hän istui vieressäni, sitä miten hän puhui lempeästi ja rauhallisesti - olen pahemmin ihastunut kuin koskaan ennen. Ja mikä pahinta, taidan olla ihastunut häneen ihmisenä - en vatsalihaksina, kauniina kasvoina tai ruskeina silminä.
Nyt täytyy varmaan odotella muutama viikko ja toivoa, että tämä ihastuminen menee ohi yhtä helposti kun aikaisemmat ihastumiseni. Vai voiko tässä sittenkin olla takana jotain syvempää? Tämä tunne on niin erilainen kuin ennen... Tahtoisin vaan viettää aikaa tämän miehen kanssa, jutella, nauraa, suudella, olla söpösti - pää on sekaisin. Vai onko tämä lihaksikkaiden adonisten perässä juokseva teinityttö vihdoin kasvamassa aikuiseksi?
Kiitos niille, jotka ovat jaksaneet lukea loppuun ja suurempi kiitos niille, jotka jaksavat vielä kommentoida lisäksi. Ja Ville, jos luet tätä, niin ole kiltti ja yritä olla minulle ensi kerralla vähän vähemmän mukava - en takaa mitä tapahtuu, jos eilisen kaltaisia iltoja tulee vielä jatkossakin :)
En tiedä miten minun tulisi käsitellä tätä tunnetta. Olen 23v tyttö ja olen seurustellut pian 5 vuotta poikaystäväni kanssa. Olen ihastunut elämässäni useita kertoja - ennen kuin tapasin poikaystäväni ja myös sen jälkeen. En näe pientä ihastumista ongelmana parisuhteen kannalta. Jos tunteet saa pidettyä omana tietonaan, eikä lähde tekemään mitään puolisoaan loukkaavaa, niin hyväksyn ihastumisen suhteessani niin poikaystävälleni kuin minullekin.
Ongelma on kuitenkin tämä: olen aina ihastunut ihmisiin ulkonäön perusteella - näin myös aikoinaan poikaystävääni. Kun törmään johonkin erittäin söpöön mieheen, saa se minut usein kuvittelemaan kaikkea pienistä romansseista aina intohimoisiin rakkaustarinoihin. Tätä kestää yleensä muutaman viikon, kunnes taas muistan kuinka ihana ja suloinen oma poikaystäväni on ja kuinka paljon rakastankaan häntä myös muiden kuin ulkomuodollisten seikkojen takia.
Eilen tapasin erään puolitutun miehen, joka on myös poikaystäväni kaveri. Tämä mies ei ole koskaan kiinnostanut minua ulkonäkönsä perusteella, enkä koskaan ole tuntenut ihastusta häntä kohtaan. Eilen vietimme yhdessä aikaa kaveriporukassa ja nukkumaan mennessäni huomasin ajattelevani tätä kyseistä miestä taukoamatta.
Kun nyt jälkeenpäin ajattelen eilisiä juttutuokioitamme, sitä kun hän katsoi minua silmiin, sitä kun nauroimme yhdessä, sitä kun hän istui vieressäni, sitä miten hän puhui lempeästi ja rauhallisesti - olen pahemmin ihastunut kuin koskaan ennen. Ja mikä pahinta, taidan olla ihastunut häneen ihmisenä - en vatsalihaksina, kauniina kasvoina tai ruskeina silminä.
Nyt täytyy varmaan odotella muutama viikko ja toivoa, että tämä ihastuminen menee ohi yhtä helposti kun aikaisemmat ihastumiseni. Vai voiko tässä sittenkin olla takana jotain syvempää? Tämä tunne on niin erilainen kuin ennen... Tahtoisin vaan viettää aikaa tämän miehen kanssa, jutella, nauraa, suudella, olla söpösti - pää on sekaisin. Vai onko tämä lihaksikkaiden adonisten perässä juokseva teinityttö vihdoin kasvamassa aikuiseksi?
Kiitos niille, jotka ovat jaksaneet lukea loppuun ja suurempi kiitos niille, jotka jaksavat vielä kommentoida lisäksi. Ja Ville, jos luet tätä, niin ole kiltti ja yritä olla minulle ensi kerralla vähän vähemmän mukava - en takaa mitä tapahtuu, jos eilisen kaltaisia iltoja tulee vielä jatkossakin :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
onhan tuo 23 aika vanhus ikä alkaa noin yleensä yhtäkkiä tajuaan, että ihmisestähän voi olla kiinnostunut myös, eikä ulkonäkö pötki pitkälle, mut ehkä sulla on jotain toivoa aikuistumisesta tolla menolla joskus, kuulostaa viistoistakesäsen vinkumiselta jonkun rintalihaksien perään. Aika naiivia sinällään pistää poikaystävä tosta vain jonkun ulkonäön perusteella, mut jos on vaihtoehtona komee ja huono tai tavis ja huono, niin ottaa sen komeen, sitä voi jaksaa kattoo hiukan pitempään kuin kuunnella kenties. Se voi olla ikäänkuin ostais sian säkissä, kun säkki on vaan hieno. Sisällä voi olla mitä vaan, hyvää tai huonoa tai mikä huvittavinta, jopa ei yhtään mitään.
Mukavaa, että vastasit. Ikävää kuitenkin, että en saa vastauksestasi oikeastaan mitään selvää. Vaikuttaa, että olet itse lähemmäksi 15v - vai onko kirjoitustaitosi vain jäänyt tälle tasolle? Uskon, että minulla on toivoa aikuistumisesta - ja toivon, että 23v ei ole tähän aivan liian myöhäinen ikä. Jos koet tarpeelliseksi vielä lähettää minulle herjaavia vastauksia, niin ole hyvä ja tee se niin, että ihmiset sitä ymmärtävät (esim. lisäämällä pilkut ja pisteet ; kirjoittamalla yhdyssanat yhteen ja muut erikseen ; muodostamalla järkeviä, suomenkielisiä sanoja ja ehkä jopa lauseita). En väitä, että oma kirjoitukseni olisi malliesimerkki, mutta on ikävää jos mielipiteesi hukkuvat aina surkean kirjoitusasun taakse.
jaa-a. no ei ole ihme, jos ne rintalihakset kiinnostaa, jos ei pysty asiaa lukemaan ilman, että puuttuu pilkunnussintaan. Ulkoiset asiat jos on sulle tärkeitä, niin just todistit, että ne sitten on. Mukavaa loppuelämää, pilkkuja riittää, joten älähän väsähdä. Miestenkin perseessä saat aina juosta, jos sitä komeinta hakee. Älä sit pety, jos onkin joku itsekäs piikkisika, tai tyhjäpäinen nahjustelija.
Ja pyydän pilkkusääntöjä sitten kun tarvitsen. ja tässä sulle vielä käytettäväks pisteitä ja pilkkuja, lisää, jos alkaa ahdistaaa liikaa.....................................................................................................................................................................................................................................................,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;; :D LOL
Huomaan, että loukkaannuit vastauksestani. En tarkoittanut pahalla, mutta kritiikkini oli kaikesta päätellen aiheellista. En varmasti ole ainut 2-kymppinen tyttönen, joka näkee ensin ulkokuoren ja sitten vasta sisimpään. Olenk kuitenkin tyytyväinen, että olen viimeistään tässä vaiheessa huomannut myös muiden kuin rintalihasten vaikuttavan elämään. Olet kaikesta päätelleen kokenut kylmyyttä kaltaiseltani -pinnalliselta- naiselta ja siksi purat nyt vihasi minuun. Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja toivon, että pääset vihaisesta asenteestasi eroon. :) (ps. en ole pilkun.....ja, mutta joskus asiateksitikin kannattaa laittaa ymmärrettävään muotoon, jotta me nihkeät idiootitkin saamme siitä kaiken mahdollisen sanoman irti) Ihastumisen täytteistä ja aurinkoista kesää!
Miehiin on helppo ihastua. Ihmisiin ihastuminen onkin sitten jo toinen juttu.
Tutkaile tunteitasi, anna ajan hieman kulua. Jos mieli ei muutu, niin sitten tosissasi mietit, mitä tehdä. Ota selvää siitä Villestä (Villet on aina kivoja, muuten - en ole yhtään tyhmää Villeä tavannut).
Saattaahan olla, että huomaat rakastuneesi ensimmäistä kertaa. (?)