Gallup

tulisi tilanne jossa ois pakko synnyttää ilman kivunlievitystä. en näe mitään syytä, miksi kärvistellä kivuissa, joita voisi lievittää nykykeinoin usein hyvinkin.

Kipua voi joutua kärsimään ihan muista syistäkin, joten minun mielestäni jos jotain kipua voi "hallita" niin on tyhmää kärvistellä.

vaikka onhan tietysti niitäkin, joille on "kunnia-asia" synnyttää luomuna, ihan ok jos ei valita sitten siitä tai tuomitse toisia. Oma valinta.

Ja tietysti on tilanteita, joissa kivunlievitys ei vaan auta tai sitten sitä ei jostakin syystä voi saada vaikka sitä miten toivois ja on pakko synnyttää luomuna.

En muista tarkalleen synnytyskipua, supistukset oli menkkakivut kipeimmillään ja vähän yli (on välillä TODELLA kivuliaat menkat) mutta ei mitään mistä ei selviäisi. Minulla oli kyllä epiduraali ja ilokaasu käytössä. Avautumisvaiheesta jäi jopa ihan positiiviset muistot, olin pelännyt juuri avautumisvaiheen olevan kauheampaa.

Ponnistusvaiheessa en muista muuta kuin suunnattoman väsymyksen ja toivottomuuden kun lapsi ei meinannut mahtua ulos. Ja olihan siinäkin kipua mut suurempi oli tuo tuska kun ei lapsi liikkunut suuntaan eikä toiseen.

Mutta mitä tutut ovat kertoneet kokemuksiaan, niin tosi monet sanoo että avautumisvaihe on pahempi kivuiltansa ja ponnistaminen menee "itsestään". ON varmaan tapauskohtaista!

Itse voisin kyllä harkita sitä, riippuen tosin kyllä että onko yhtä kivuliasta kun ensimmäinen synnytys joka räjähti käsiin.
Esikoisen synnytin nyt huhtikuussa, ainut kivunlievitys mitä KERKESIN saamaan oli ilokaasu just vähän ennen kun sain luvan ponnistaa..että se siitä.
Itsellähän oli toiveissa ollut epiduraali sun muut, mutta syöksy synnytyksen kokeneena niin ei harmita eikä jäänyt traumoja synnyttämisestä.
Musta pahimmat kivut oli tosiaan ne supistukset avautumisvaiheessa ja nekin kärvistelin suihkussa sen puolitoista tuntia...ennen synnytyssaliin siirtymistä, ponnistaminen oli sitten helpoin ja nopein vaihe, kesti 4 min.
Synnytys kyllä käynnistettiin, josta epäilen tuon nopeuden johtuneen, mutta saa nähdä joko ensi kerralla lähtee sponttaanisti käyntiin!

Juu, kyllä voisin. Ensimmäisen, ainoani, lapseni sain parikymppisenä. Olin ajatellut, että epiduraalin haluan.

Kun sitten viimein sairaalaan menin, olikin jo epiduraalille liian myöhäistä, joten lievityksiä ei sitten käytetty, eikä mitään traumoja jäänyt. Huuttaminen kyllä helpotti kipua. Samoin lämmin suihku.

Ihmiset kokevat kivut niin erilailla, että kipua on vaikeata kuvata.

Ilman lääkkeitä olen nyt synnyttänyt kahdesti, mutta kivunlievitykseksi olen silti käyttänyt monia keinoja: lämpöpusseja, rentoutumista, liikkumista, vesiallasta, synnytyslaulua jne. Ilman mitään kivunlievitystä en haluaisi synnyttää, mutta jos saan keskittyä synnytykseen rauhassa ilman häiriöitä ja toimia niinkuin parhaalta tuntuu, en siihen haluakaan yhtään lääkkeitä tai muuta ylimääräistä häiritsemään. Minun kokemukseni on se, että keho osaa toimia uskomattoman hienosti kun sille antaa mahdollisuuden.

Synnytyskipua ei voi verrata mihinkään muuhun kipuun. Se on hyvää, uutta luovaa kipua. Itselle supistukset ovat olleet aaltoja jotka tuovat vauvaa lähemmäksi. Niin pitkään kun olen saanut liikkua, olla vesialtaassa, laulaa tms. mikä kulloinkin on ollut tarpeen, kipu on ollut hyvin selvitettävissä ja synnytys on edennyt hienosti. Mutta ulkoiset tekijät, esim. sängyssä makaaminen käyränottoa varten, ovat kyllä tehneet kivusta ihan erilaista, raakaa ja vaikeasti kestettävää.

Jos vielä synnytän, yritän ehdottomasti rauhoittaa tilanteen kaikilta häiriöiltä (joihin luen myös lääkkeet). Lääkkeet muuttavat aina koko synnytyksen kulun: epiduraali vaatii tippaa, verenpaineen, supistusten ja vauvan sydänäänien seurantaa, sitoo usein sänkyyn mikä voi huonontaa vauvan hapensaantia, vaikeuttaa laskeutumista ja aiheuttaa tarjontavirheitä jne. Synnytyksen kulkuun puuttuminen vaatii useimmiten aina vaan lisää puuttumista. Minä taas uskon että sekä minä että vauva voimme parhaiten kun synnytys etenee niinkuin luonto on ohjelmoinut.

kaksi lasta synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä. esikoinen 6v ja toka 1v 10kk. nyt kesällä tulossa kolmas.

eka synnytys olikin pitkä, 47h siitä kun ves mennyt. ponnistusvaihe oli 1h 50 min.
tokasta oli sit nopeempi synnytys, 19h siitä kun vesi mennyt. ponnistusvaihe oli 1h 15 min. kumpikin lapsi 4000g ja 53cm.

nyt kolmannen synnytyksessä haluan kyllä spinaalin.

se kipu oli ihan hirvee ja kun ajattlen sitä kakkosen synnytystä niin tulee verenmaku suuhun. neuvolan lääkäri kysyikin jos haluan sektion. mut uskon et se spinaali riittää. en halua epiduraalia enkä ilokaasua.

mieheni on ollut kummassakin synnytyksessä mukana ja sano et toi kakkosen synnytys oli niin hurjaa ettei nyt tule kolmannen synnytykseen mukaan.

supistukset ja poltot tuliat 1 min välein melkeen 6h. ja ei aan halunnut paikat aueta. kun olin 8cm auki niin alettiin ponnistamaan lääkärin avulla vauvaa pihalle.
lääkäri aukaisi joka ponnistuksella minua, siis laittoi käden sinne ja venytti. siinä meni 10min ja sit alettiin ponnistamaan kunnolla vauvaa ulos.

Ajattelin, että selviäisin ilman kivunlievitystä, mutta kyllä se ilokaasu oli tarpeen :)...ilman sitä en olisi varmaan kestänyt...ja totuus on, että hieman alle vuorokauden kipuiltuani ja hengitettyäni ilokaasua otin myös epiduraalin kun en enää jaksanut enkä kestänyt kipua ja olin aivan uupunut...