Kuinka tärkeää se oli silloin ettei koskaan hylättäisi
joku hakisi aina turvaan
välittäisi
ei jättäisi kuolemaan
ettei jäisi yksin seisomaan kun kaikki katoavat
oliko mitään tärkeämpää
ja sitten oppi pärjäämään ilman, omillaan
täysin omillaan
ilman ketään
mutta silti
kuinka tärkeää se oikeasti on
kun toinen sanoo
etten usko sinua
en usko ettei sulla ole paha olo
vaikka sen peittämistä opettelit pitkään ja hartaasti
ja olet täydellinen siinä
vaikka tahdot peittää sen
kun raavit itsesi kokoon
pidätät hengitystä niin että huimaa,
jotta voit sanoa vakuuttavalla äänellä
"en minä itke, kuulet omiasi"
ja toinen sanoo
"tiedän, että itket
anna minä lohdutan,
lähdetäänkö lomalle,
ostetaan sulle marsu,
tule heti tänne
jos et tule, tulen sun luo,
tarvit lohdutusta"
ja kuinka tärkeää
on se, että
se soittaa vielä
vaikka löit luurin korvaan.
joku hakisi aina turvaan
välittäisi
ei jättäisi kuolemaan
ettei jäisi yksin seisomaan kun kaikki katoavat
oliko mitään tärkeämpää
ja sitten oppi pärjäämään ilman, omillaan
täysin omillaan
ilman ketään
mutta silti
kuinka tärkeää se oikeasti on
kun toinen sanoo
etten usko sinua
en usko ettei sulla ole paha olo
vaikka sen peittämistä opettelit pitkään ja hartaasti
ja olet täydellinen siinä
vaikka tahdot peittää sen
kun raavit itsesi kokoon
pidätät hengitystä niin että huimaa,
jotta voit sanoa vakuuttavalla äänellä
"en minä itke, kuulet omiasi"
ja toinen sanoo
"tiedän, että itket
anna minä lohdutan,
lähdetäänkö lomalle,
ostetaan sulle marsu,
tule heti tänne
jos et tule, tulen sun luo,
tarvit lohdutusta"
ja kuinka tärkeää
on se, että
se soittaa vielä
vaikka löit luurin korvaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luin runosi monta kertaa, se oli koskettava ja surullinen, mutta kuitenkin jotenkin lohdullinen. Joskus elämässä vaan käy niin, että saa kohdalleen epäoikeudenmukaisuutta, ilkeyttä ja julmuutta ilman että voisi asialle mitään. Se satuttaa syvästi ja jättää useimmiten (tai aina) jonkinlaiset arvet sieluun ja sitten on pakotettu suojaamaan sisintään ja rakentamaan jonkinlaisen suojakuoren sisintä suojellakseen. Uskon, että useimmilla meistä on arpia sielussa ja kannamme mukana erilaisia rooleja, itseämme suojelleksamme.
Kiitos runostasi, se oli kaunis ja koskettava :)
En tiedä mitä tuo runo oli, mutta sinä hetkenä tuntui joltakin tänään. Jotkin asiat koskettaa enemmän ja jotkin kylmettää enemmän. Ainakin ymmärsi, että ei oikeasti halua ihmistä, joka tekee niitä haavoja vaan syvemmäksi, mitkä jo ovat olemassa. Toivottavasti sinä osaat olla piiloutumatta liikaa suojakuoren taa.
toiset ei välitä. Kannattaa olla sellasten kans jotka välittää ja suojelee! Korvaamattimia ne. terv. saman kokenut nainen, valintaa en oo katunu.