tänään tapasin räkättirastaan poikasen maasta pyörätieltä aivan suuren kahdeksankaistaisen autotien vierestä. melkein ajoin yli vahingossa. pysäytin pyörän ja menin katsomaan oliko lintu kunnossa. se säikähti, lähti juosten pakoon ja törmäsi hädissään seinään. oltuaan siinä hetken se lähti juosten ja räpytellen autotielle ja kuin ihmeen kaupalla selviytyi ilmeisesti ehjänä autojen alla ja välissä toikkaroiden kaistojen väliin jäävälle ruohoalueelle. seurasin menoa kauhuissani ja lopulta päätin ottaa lentokyvyttömän poikasen kiinni ennen kuin se liiskaantuisi. sain avunhuutoja kiljuvan linnun kiinni ja aikuiset rastaat syöksähtelivät vihaisina pääni ympärillä. en tiennyt mitä tehdä; selkeästi poikanen oli kunnossa ja emo olisi ruokkinut sitä maasta. ympäristössä, lähes helsingin keskustassa, ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin se iso autotie ja sen keskellä oleva ohut nurmikaitale. muuten pelkkiä kerrostaloja ja lisää teitä ja asfalttia. jos olisin päästänyt linnun takaisin vapauteen se olisi melkoisella todennäköisyydellä jäänyt auton alle muutaman minuutin sisällä. lopulta soitin korkeasaareen, jonne kuulemma oli tuotu muitakin rastaapoikasia. sanoivat, että voin tuoda linnun sinne ja sitä hoidetaan kunnes se osaa lentää ja on iso ja sitten päästetään vapauteen. niinpä vein rääkyvän linnun sinne.
olen koko päivän ollut ihan pahana linnun suhteen ja miettinyt pilasinko sen elämän. olisiko se kuitenkin ehkä selviytynyt ja olisiko pitänyt vaan antaa sen olla. ja mitenköhän se myöhemmin selviää vapaudessa jos se on kasvanut vangittuna? miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia?
olen koko päivän ollut ihan pahana linnun suhteen ja miettinyt pilasinko sen elämän. olisiko se kuitenkin ehkä selviytynyt ja olisiko pitänyt vaan antaa sen olla. ja mitenköhän se myöhemmin selviää vapaudessa jos se on kasvanut vangittuna? miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuvailemasi ympäristö tuntuu kyllä sellaiselta, että tuholta välttyminen vaatisi valtavaa tuuria. Luonnonystävä joutuu tuon tuostakin todistamaan miten kova tekninen maailma ja vaistonvarainen luonto joutuvat ristiriitaan. Kaikki eivät voi sulkea silmiään ilmeiseltä uhkalta, ja poikasessa oleva "lapsuus" vetoaa myös.
On hienoa, että Korkeasaaressa suhtauduttiin kertomallasi tavalla. Uskon, että sinun pyrkimyksesi elämän säilyttämiseen painaa muistoissasi enemmän kuin jos olisit ollut välinpitämätön asialle.