Rakkaus on tosiaan kaikonnut minusta. En tarkoita sitä eivätkö vanhemmat ja sukulaiset minua rakastaisi. Tarkoitan siis no kyllä te tiedätte. Olen seurustellut elämässäni yhden kerran (jos kaukosuhteita ei lasketa) ja sekin lopahti poikaystäväni "uuteen" rakkautee, se tosiaan särki sydämmeni. En voi ymmärtää miten voin yhä haaveilla hänestä vaikka siitä on jo 4 vuotta, ja aina kun tapaan jonkun kivan pojan saankin tietää että hän on kihloissa tai varattu tai ties mitä. Alan kyllästyä poikaystävän etsimiseen vaikka eivät ne sieltä itsesään ovea tule kolkuttelemaan. Oikein sydämmestä särkee kun katsoo telkkarista välillä näitä rakkausohjelmia ja siellä ihmiset ovat niin onnellisia ja nukkuvat vieretysten ja kävelevät käsikädessä ja suutelevat. Joskus tuntuu että on onko minua tarkoitettu rakastamaan että onko vika minussa eikä siinä toisessa osapuolessa. Enkö pystynyt täyttämään exäni toivomuksia jonka takia hän lemppasi minut pystynkö täyttämään "uuden" poikaystäväni toiveet. En ymmärrä enkä tiedä?. Pitää kai katsoa tulevaisuuteen jossa lukee YKSINÄISYYS TÄÄLTÄ TULLAAN!
Yksin ilman ketään jota voisi halata
yksinäinen 17 vee
1196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei nyt varmaan lohduta, mutta se oikea rakkaus tulee kun on tullakseen , juuri niinkuin sanoit ei se tule ovea kolkuttamalla. Aika näissä asioissa on ratkaisevaaa, harmi vain ...