Kumpi sattuu enemmän?

Kumpi sattuu enemmän; se että seurustelet jonkun kanssa ja sitten teille tulee syystä tai toisesta ero, vai se että olet pitkän aikaan ollut todella ihastunut toiseen (enkä puhu nyt mistään pikkuihastuksesta tai sellaisesta lyhytaikaisesta huumasta vaan oikeasti todella suuresta, aidosta ihastumisesta)?

Itselläni ei ole kuin kokemusta jälkimmäisestä. Jotenkin musta vaan tuntuu, et se sattuu vielä enemmän, että ihminen, joka on sulle todella tärkeä, johon olet oikeasti ollut ihastunut jo kauan niin et voi kuitenkaan saada tätä ihmistä koskaan itsellesi. En ole koskaan seurustellut, eikä erosta ole kokemusta, mutta uskoisin että vaikka ero varmasti sattuukin valtavasti (riippuu tietenkin tapauksesta) niin se on kuitenkin helpompaa, koska on kuitenkin saanut olla joskus sen ihmisen kanssa, josta todella välittää ja on ne yhteiset muistot yms. Ihminen, joka ei saa koskaan seurustella sen kanssa, johon on todella ihastunut ei voi saada mitään sellaisia muistoja. Uskon myös, että on helpompi päästä erosta yli kuin sellaisesta, että et koskaan saa olla sen ihmisen kanssa, joka on sulle todella tärkeä.

Voin olla täysin väärässä siitä, että se sattuu enemmän kun ei voi saada toista kuin se, että on saanut olla sen ihmisen kanssa ja sitten tulee ero. Mulla on kokemusta vaan siitä miltä se tuntuu, kun välittää aidosti toisesta ja tekisi mitä vaan että saisi olla sen kanssa, mutta se ei ole mahdollista ja se ainakin sattuu ihan helvetisti. Mutta eihän sekään tietysti helppoa ole, jos rakastaa toista ja sit tulee ero, mutta on ainakin muistot ja on saanut kokea sen miltä tuntuu olla sen kanssa, johon silloin kerran niin tulisesti ihastui. Itse kun antaisin mitä tahansa, että saisin olla edes pienen hetken suuren ihastukseni kanssa, joka on mulle ihan hemmetin tärkeä vaikka se päättyisikin eroon, mutta olisin silti saanut olla joskus hänen kanssaan ja se olisi tärkeintä ja saisi muistoja siitä.

Mitä mieltä te muut olette tästä? Kertokaa omia kokemuksianne. Jos joillakin on sekä kokemusta erosta että siitä miltä tuntuu, kun ei voi saada ihmistä, johon on todella syvästi ihastunut ja joka on oikeasti todella tärkeä niin kertokaa kumpi on tuntunut pahemmalta ja kummasta on selvinnyt helpommin?

Kiitos.
1225
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

En ole koskaan seurustellut joten en tiedä kuinka paljon ero sattuu.
Minulle kävi niin että ihastukseni kertoi että hänellä on tunteita minua kohtaan ja suuteli minua, hetken luulin että meistä tulee jotain mutta sitten poika sanoi ettei hänellä ole enää tunteita minua kohtaan. Se sattui todella paljon koska hän sanoi aluksi että hänellä on,itkin jopa hänen takiaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


......... kirjoitti:

Kumpi sattuu enemmän; se että seurustelet jonkun kanssa ja sitten teille tulee syystä tai toisesta ero, vai se että olet pitkän aikaan ollut todella ihastunut toiseen (enkä puhu nyt mistään pikkuihastuksesta tai sellaisesta lyhytaikaisesta huumasta vaan oikeasti todella suuresta, aidosta ihastumisesta)?

Itselläni ei ole kuin kokemusta jälkimmäisestä. Jotenkin musta vaan tuntuu, et se sattuu vielä enemmän, että ihminen, joka on sulle todella tärkeä, johon olet oikeasti ollut ihastunut jo kauan niin et voi kuitenkaan saada tätä ihmistä koskaan itsellesi. En ole koskaan seurustellut, eikä erosta ole kokemusta, mutta uskoisin että vaikka ero varmasti sattuukin valtavasti (riippuu tietenkin tapauksesta) niin se on kuitenkin helpompaa, koska on kuitenkin saanut olla joskus sen ihmisen kanssa, josta todella välittää ja on ne yhteiset muistot yms. Ihminen, joka ei saa koskaan seurustella sen kanssa, johon on todella ihastunut ei voi saada mitään sellaisia muistoja. Uskon myös, että on helpompi päästä erosta yli kuin sellaisesta, että et koskaan saa olla sen ihmisen kanssa, joka on sulle todella tärkeä.

Voin olla täysin väärässä siitä, että se sattuu enemmän kun ei voi saada toista kuin se, että on saanut olla sen ihmisen kanssa ja sitten tulee ero. Mulla on kokemusta vaan siitä miltä se tuntuu, kun välittää aidosti toisesta ja tekisi mitä vaan että saisi olla sen kanssa, mutta se ei ole mahdollista ja se ainakin sattuu ihan helvetisti. Mutta eihän sekään tietysti helppoa ole, jos rakastaa toista ja sit tulee ero, mutta on ainakin muistot ja on saanut kokea sen miltä tuntuu olla sen kanssa, johon silloin kerran niin tulisesti ihastui. Itse kun antaisin mitä tahansa, että saisin olla edes pienen hetken suuren ihastukseni kanssa, joka on mulle ihan hemmetin tärkeä vaikka se päättyisikin eroon, mutta olisin silti saanut olla joskus hänen kanssaan ja se olisi tärkeintä ja saisi muistoja siitä.

Mitä mieltä te muut olette tästä? Kertokaa omia kokemuksianne. Jos joillakin on sekä kokemusta erosta että siitä miltä tuntuu, kun ei voi saada ihmistä, johon on todella syvästi ihastunut ja joka on oikeasti todella tärkeä niin kertokaa kumpi on tuntunut pahemmalta ja kummasta on selvinnyt helpommin?

Kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu