Äidillä todettiin alzheimer

kofeiinia, se aiheuttaa solukatoa hippokampuksessa, joka on dementian "kotipaikka".

Ota päivä kerrallaan, itke ja anna ajan kulua. Suru ei lopu, mutta totut kyllä asioihin pikkuhiljaa. -Eihän meistä lopulta kukaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Oma äitini sairastui 60 vuotiaana, suhteellisen nuorena siis, ja tauti on edennyt rajusti. Samaan saumaan sain myös lapseni, joten tasapainottelua on riittänyt dementoituvan äidin ja oman perheen kesken. Ei ole helppoa. Toisaalta, pieni lapsi pakottaa pysymään arjessa, ei voi jäädä suremaan.

Kun eteen tulee se tilanne, että äitisi avuntarve kasvaa, älkää epäröikö ottaa apua vastaan kotisairaanhoidosta yms. vaihtoehdoista. Mutta päivä kerrallaan! Kuulostaa ihan hyvältä teidän matkasuunnitelmanne. Yritä keskittyä positiivisiin asioihin.

Sinulla on onneksi oma perhe josta saat voimaa, ja onneksi asut lähellä, ja onneksi isäsi on elossa. Monta asiaa on siis hyvin.
Minäkään en pysty kaikkea lukemaan dementiasta, tieteellistä kirjallisuutta luen, mutta omakohtaisista kokemuksista joita esim. omaishoitajat ovat kirjoittaneet, tulee paha mieli vaan ja alkaa itkettää. Kaikista pahimpia ovat tositarinat dementiaa sairastavien huonosta kohtelusta esim.laitoksissa.
Joo, päivä kerrallaan, tilanteeseen tottuu kyllä, ainakin osittain. Toivotaan että äitisi tauti etenee hitaasti ja edessä on vielä paljon hyviä päiviä.

kookosrasvaa. Suosittelen! Käytä ruoanlaitossa sekä puurolautaselle "voinokarena". Hyviä tuloksia on saatu, ystäväni äiti alkoi taas puhua ja laulaa. Luontaistuotekaupasta saa ostaa en tiedä onko ruokakaupan kookosrasva yhtä hyvää. Kannattaa kokeilla......

tulevaan. Äidilläsi saattaa olla kenties vielä monta suht koht hyvää vuotta edessäsi. Itse taudista en tiedä hirveästi mutta yhden hyvän kaverini äidillä on se nykyään aika pahanlaatuisena mutta siihen tilanteeseen joutuminen on kestänyt ainakin 6 vuotta ja lisäksi kaverini äiti joi melko paljon ennenkuin hän sai aivoinfarktin mistä sitten lähti tämä Alzheimerin tauti pahenevassa määrin liikkeelle.

Lääkityskin käsittääkseni hidastaa oireita mutta totuushan on se, että Alzheimer on varmasti enenevä tauti kun ihmiset elävät entistä pidempään. Tosin äitisi on vielä aika nuori saadakseen Alzheimerin mutta sillehän ei voi valitettavasti oikein mitään. Toivotaan ettei nopeita pahenimisia tule pikaisesti. Terveisin MLL

Omalla äidilläni todettiin pari kuukautta sitten verenkiertoperäinen dementia. Hän pärjäili ennen joten kuten, kun kotiapu kävi useamman kerran päivässä ja minä muutaman kerran viikossa. Sitten äidillä alkoi "vaeltelut". Jo ennen uusia lääkeitä pieniä vaelteluja, mutta uudet lääkkeet sai hänet lähtemään kauemmaksi. Lopulta kotihoito katsoi paremmaksi viedä hänet sairaalaan. Jossa äidin kunto on mennyt paljon huonommaksi. Kotiin ei taida olla enää paluuta ja äiti ei hyväksy sitä.

En ole saanut oikein tukea mistään ja sairaalastakaan ei juuri tietoa heru, ympäripyöreitä puhuvat. Netistä olen tietoa etsinyt myös. Hoitaja sanoi, että niin joo onhan se varmaan tosiaan raskasta. Ei sitä niin tule ajatelleeksi, kun itselle se on arkipäivää ja samanlaisia tapauksia näkee joka päivä. Oma äiti ei kuitenkaan ole kuka tahansa tapaus. Ja eikä tee juuri helpommaksi ajatus, että tietyt jutut johtuu sairaudesta. Hoitokotipaikkaa odotellaan. Ja toivotaan, että äidin kunto paranisi edes vähäsen.

Sama juttu täällä, että lasta yritetään ja miehen kanssa mentiin naimisiin viime kesänä. Muutoin elämässäni on viimeiset 3-4 vuotta ollut paljon raskaita vaikeita asioita. Läheisten vakavia sairauksia, isän kuolema ym.