Aallot Rakkauden!

Ei aallot rannanhiekkaa koskaan tapaa
siel`missä kuohuu laineet tunteiden,
on ranta kaislikoista ihan vapaa
lyö tuulta vain se rinta ihmisen.

Ei vaahtopäät nuo kynnä aallon lailla
siel`missä ihmismieli myrskyää,
lyö sanansäilä mieltä silloin vailla
tuo vesi suolainen vain jälkeen jää.

Kun kastaa kyynelhelmet poskipäitä
ja rakkauden ruoska sivaltaa,
niin tunteetkin on kasa silloin jäitä
miten siinä voisi rakastaa?

Se osana on silti rakkautta
vain sanat siitä tekee helvetin,
on tiellä tunteiden myös iso MUTTA!
Mä samaan hiileenkö taas puhalsin?

Kun tyyntyy raivo aavalla tuon meren
niin tyrskyt huilaa unhon aallokkoon,
niin sammuu myöskin tuli kuuman veren
huulet yhtyy silloin suuteloon.

Niin elonpaatti soutaa sekä huopaa
palaa silti tuli yhteinen,
on eessä täällä kovin monta juopaa
ne vannokaamme nimeen rakkauden.