läheisen sillan kaiteen. Tuumasin, että jospa vedän siihen itseni hirteen aamuruuhkassa.
Pitäis vaan etukäteen laskea, mihin aikaan se pitää tehdä, että mahdollisimman monta ohiajajaa ehtisi nähdä mun viimeisen matkani.
En mä oikeastaan halua kuolla. Mutta viimeiset vuodet on olleet pelkkää jatkuvaa fyysistä ja henkistä tuskaa. Nyt on kaunis kesä enkä pysty iloitsemaan siitä, se saa mut itkemään koko ajan. Eikä mulla ole edes paikkaa jossa itkeä rauhassa.
Mun elämässäni ei ole ollut yhtään onnellista kesää sitten lapsuuden. Kaikki paskat asiat on sattuneet juuri kesällä tai kesää vasten. Ja nyt on viimeinen käyttöpäivä mennyt, eikä sitä kaunista kesää koskaan tullut.
Pitäis vaan etukäteen laskea, mihin aikaan se pitää tehdä, että mahdollisimman monta ohiajajaa ehtisi nähdä mun viimeisen matkani.
En mä oikeastaan halua kuolla. Mutta viimeiset vuodet on olleet pelkkää jatkuvaa fyysistä ja henkistä tuskaa. Nyt on kaunis kesä enkä pysty iloitsemaan siitä, se saa mut itkemään koko ajan. Eikä mulla ole edes paikkaa jossa itkeä rauhassa.
Mun elämässäni ei ole ollut yhtään onnellista kesää sitten lapsuuden. Kaikki paskat asiat on sattuneet juuri kesällä tai kesää vasten. Ja nyt on viimeinen käyttöpäivä mennyt, eikä sitä kaunista kesää koskaan tullut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
noin koet. haluaisin oikeasti auttaa sua. Ajattelen sua osaa ottavasti. Sympatiani ovat aina kärsivän ja onnettoman puolella. Haluaisin nyt enemmän kuin mitään muuta, että pystyisit kaikesta huolimatta luottamaan tulevaisuuteen! Sillä on varmasti jotakin hyvää sullekin annettavana.
surulliselta ja haluan sanoa sinulle, että niitä onnellisia kesiä tulee vielä, vaikka sitä olisi nyt vaikeaa uskoa. Annathan itsellesi mahdollisuuden nähdä ne kesät ja annathan myös niille ihmisille mahdollisuuden, ketkä haluaisivat nuo kesät kanssasi kokea. Haleja.
surulliselta ja haluan sanoa sinulle, että niitä onnellisia kesiä tulee vielä, vaikka sitä olisi nyt vaikeaa uskoa. Annathan itsellesi mahdollisuuden nähdä ne kesät ja annathan myös niille ihmisille mahdollisuuden, ketkä haluaisivat nuo kesät kanssasi kokea. Haleja.
Tänään kuuntelin miten sukulaiseni, yli 60vee iloisen ja onnellisen oloisena kertoili uudesta poikaystävästään. Elämä voi tuottaa vaikka miten ihania yllätyksiä myöhemmälläkin iällä.
Veikkaisin että sinä kirjoittaja olet korkeintaan 27.
paljon ikääni nähden (34v). On vain mentävä eteenpäin niillä eväillä mitä annetaan. Minultakin on mennyt sattuneista syistä monet kesät pilalle ja vuosi sitten ajattelin, että enempää en kestä, nyt riittää yhdelle ihmiselle, vedän kuulan kalloon. Asiaa kun hieman mietin, niin se olisi ollut aika itsekästä, koska minua tarvitsevia ja kaipaavia ihmisiä on kuitenkin kaikesta paskasta tapahtuneesta huolimatta vielä olemassa, en voi sitä heille tehdä, hekin ovat kärsineet samoista asioista mistä minäkin. Tosin minä olin menettää lapseni hengenvaaralliselle sairaudelle, joka aiheutti hänelle elinikäisen vamman, minä menetin äidin joka kuoli kuten isäkin syöpään. Olen joutunut kohtuuttoman paljon pienen ajan sisällä kuoleman läheisyyttä katselemaan, miettimään ja menettämään. Kaiken tämän keskellä mies vielä vaihtoi perhettä, jonka seurauksena minulta ja lapsilta lähti koti alta. Nyt olen sitten kaiken lisäksi veloissa, kun vanhempien velat lankesivat minulle.
Mitä jos nyt kuitenkin jatkaisit sinäkin elämääsi kuten minäkin, päivä kerrallaan. Elämässä tapahtuu myös paljon hyviä asioita, joskus vain tapahtuu paljon pahaa kerralla, kuten minun elämässäni. Olen oppinut nauttimaan aivan valtavasti elämän pienistä iloisista asioista, ihan eri tavalla kuin silloin kun kaikki oli vielä "hyvin".
koettelemuksia sinullakin, toivon että asenteesi säilyy jatkossakin noin järkevänä ja että saisit vaikka päävoiton lotossa tai jtn!!!
juttu, että minä en lottoa :)
Yritän saada tuon perintötalon myytyä, jospa tämä taloudellinen ahdinko sitten helpottaisi, kun en sitä rikasta miestäkään ole itselleni ottanut/saanut ;)
omistat vanhempiesi talon, niin kai senmyyntituotolla voit maksella aika hyvin velkojakin. Siis tilanteesi on suhteellisen hyvä, vaikkakaan en lainkaan väheksy kärsimiäsi menetyksiä ja niiden suuruutta. Mutta sinä kyllä selviät!
kun olen tähänkin asti selvinnyt.
Kiitos sinulle :)
halusit jakaa ja kertoa omasta elämästäsi tänne, vaikeuksista huolimatta ,olet varmaan sellainen sisukas tsemppajaa ,,kaikkia hyvää kesääsi ja muutenkin elämääsi.
ap myös paljon voimia jaksaa päivä kerrallaan ,mitä noista vuoden ajoista ,kesiä tulee ,pitää kohdistaa omat voimat siihen miten haluaat asiat nähdä ,pienistä asioista voi olla hyvillään,ei elämän tarvitse olla jotain ihmeellistä , on aina ihmisiä joilla on asiat viellä huonommin.
tuon oman tarinani aloittajalle kerroinkin, että meitä on muitakin joita elämä koettelee kohtuuttoman paljon ja niin paljon on tarinoita kuin on ihmisiäkin.
Tuosta kertomuksesta jäi vielä pois se, että 10 vuotta avomies minua hakkasi, mutta pois en osannut lähteä. Läheisilleni olen asiasta kertonut vasta eron jälkeen. Hän ei koskaan lyönyt kasvoihin, joten jälkiä oli "helppo" piilotella muilta ihmisiltä. Kaikesta olenkin päällisin puolin selviytynyt, mutta sisältä olen hajalla edelleen. Kuinka kaipaankaan tukea antavaa ja turvallista miestä, mutta onko minusta enää koskaan päästämään ketään lähelleni, en tiedä, aika näyttää.
Mieluummin elän rutiköyhänä elämäni loppuun asti kun elän kulissia vauraana nukkuen jonkun sellaisen vieressä jota en oikeasti rakasta.
Sitäpaitsi en pystyisi elämään sellaisilla varoilla joita en itse ole ansainnut = työllä tm.