Elämä tuntuu tylsältä ja turhalta. Olen niin kyllästynyt kaikkeen hömppään ja turhaan säheltämiseen. Turhiin asioihin joita käydään läpi päivästä toiseen. En löydä tästä maailmasta ja elämästä juurikaan hyviä asioita. Kaikki tuntuu pinnalliselta.
Pinnallista on kuinka ihmiset paapovat ulkonäöstään, kännyköistä, viihteestä, juoruista, kaikesta mahdollisesta. Ja sitähän elämä tuntuisi olevan; Yhtä pinnallista, typerää, viihteen kyllästämää sirkusta.
Se mitä kaipaan on merkittävät teot. Merkittävyys, se että asiat oikeasti merkitsisivät jotain. Eikä vain sitä hömppää: "kato mulla on uus touch ipod eiks oo hieno!"
Okei, myönnetään, tämä ajattelu ei vallitse koko aikaa mielessäni. Kun olen suhteessa, tunnen että minulla on jotain merkittävää enkä siksi anna muun häiritä. Minulla on rakkautta.
Mutta jälleen kerran tulin jätetyksi ja nyt on taas turhaa-vaihe meneillään, joka vallitsee lähes koko sen ajan kun olen yksin. Toisinaan myös suhteen aikana tulee näitä ajatuksia.
Teen työtä, käyn koulua, puurran kotona, puurran ulkona. Työtä, kyllästyttävää viihdettä jota televisio minulle tarjoaa, alkoholia naamaan joka antaa hetken onnellisen liidon ja lopulta päättyy huonosti. Mikään näistä ei tee minua onnelliseksi. Miksi siis jaksan tätä? Kaikki tuo vain enemmän lokaa niskaani, enemmän väsymystä, kyllästymistä, onnettomuutta. Mutta tätähän se elämä on? Onko elämä siis kannattavaa?
Tiivistettynä: Kaikki on turhaa eikä juuri mikään tässä maailmassa merkitse minulle, minua ei kiinnosta lähes mikään. Olen kyllästynyt ja ajattelen toisinaan, että tässä tylsyydessä voisin heittää veivini ja katsoa mihin se johtaa jos johtaa mihinkään. Ainakaan ei tähän turhaan paskaan.
Pinnallista on kuinka ihmiset paapovat ulkonäöstään, kännyköistä, viihteestä, juoruista, kaikesta mahdollisesta. Ja sitähän elämä tuntuisi olevan; Yhtä pinnallista, typerää, viihteen kyllästämää sirkusta.
Se mitä kaipaan on merkittävät teot. Merkittävyys, se että asiat oikeasti merkitsisivät jotain. Eikä vain sitä hömppää: "kato mulla on uus touch ipod eiks oo hieno!"
Okei, myönnetään, tämä ajattelu ei vallitse koko aikaa mielessäni. Kun olen suhteessa, tunnen että minulla on jotain merkittävää enkä siksi anna muun häiritä. Minulla on rakkautta.
Mutta jälleen kerran tulin jätetyksi ja nyt on taas turhaa-vaihe meneillään, joka vallitsee lähes koko sen ajan kun olen yksin. Toisinaan myös suhteen aikana tulee näitä ajatuksia.
Teen työtä, käyn koulua, puurran kotona, puurran ulkona. Työtä, kyllästyttävää viihdettä jota televisio minulle tarjoaa, alkoholia naamaan joka antaa hetken onnellisen liidon ja lopulta päättyy huonosti. Mikään näistä ei tee minua onnelliseksi. Miksi siis jaksan tätä? Kaikki tuo vain enemmän lokaa niskaani, enemmän väsymystä, kyllästymistä, onnettomuutta. Mutta tätähän se elämä on? Onko elämä siis kannattavaa?
Tiivistettynä: Kaikki on turhaa eikä juuri mikään tässä maailmassa merkitse minulle, minua ei kiinnosta lähes mikään. Olen kyllästynyt ja ajattelen toisinaan, että tässä tylsyydessä voisin heittää veivini ja katsoa mihin se johtaa jos johtaa mihinkään. Ainakaan ei tähän turhaan paskaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.