Juon joka toinen päivä pikkukännit, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen juonut jo ainakin viiden vuoden ajan ihan "mukavasti" ja ryypiskelyn alotin teiniajoista eli onkos siitä jo yli 15 vuotta aikaa ainakin.
Kävin testeissä ja lääkäri totes että mun kaikki arvot on erittäin hyviä. Olen töissä erittäin vaativalla alallakin ja todennut että aivotkin vielä pelittää, krapula-aamut töissä tietenkin hankalia jos liikaa on susiviiaa mennyt kalloon, mutta krapulakin helpottaa aina puoleenpäivään mennessä viimestään. Delegoin yleensä krapula-aamuna hommat muille joten ihan hyvin menee kun itse vaan huutelen neuvoja.
Voin vain todeta että kyllä geenit aika paljon sanelee onko viinasta haittaa tai sairastuuko esim tupakasta syöpään. Itse olen aina terve kuin pukki, flunssaakin on vain harvoin. Ainoa mitä yritän katsoa on että syön joskus ihan terveellisestikin ja katson ruoan rasvapitosuudet, joten en ole edes lihava.
Kävin testeissä ja lääkäri totes että mun kaikki arvot on erittäin hyviä. Olen töissä erittäin vaativalla alallakin ja todennut että aivotkin vielä pelittää, krapula-aamut töissä tietenkin hankalia jos liikaa on susiviiaa mennyt kalloon, mutta krapulakin helpottaa aina puoleenpäivään mennessä viimestään. Delegoin yleensä krapula-aamuna hommat muille joten ihan hyvin menee kun itse vaan huutelen neuvoja.
Voin vain todeta että kyllä geenit aika paljon sanelee onko viinasta haittaa tai sairastuuko esim tupakasta syöpään. Itse olen aina terve kuin pukki, flunssaakin on vain harvoin. Ainoa mitä yritän katsoa on että syön joskus ihan terveellisestikin ja katson ruoan rasvapitosuudet, joten en ole edes lihava.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sitä viinan tuomaa hiipivää hölmöyttä kukaan itse huomaakaan.
Voit jatkaa ryypiskelyä turvallisin mielin.
Miten käy myöhemmin onkin aivan toinen juttu.
...kun voit olla kännissä 182:na päivänä vuodesta ilman fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja.
Vaikka haittoja ei siis ole, kiinnostaisi kuitenkin kuulla, miksi olet puolet vuodesta kännissä?
Jos voisi, niin tekisin työtänikin pikku humalas, niin se olisi todella rentoa ja mukavaa. Minusta vaan on mukavempaa olla humalassa ja pystyn keskittymään asioihin paremmin pikku humalassa.
ja semmoset tietenki hoituis paremmin ja lentokonetta olis lupsakampi lennellä siivuja vedellen.
miksihän se ei ole sallittua ? onko yhteiskunta väärässä ja sinä oikeassa ?
minä olen yhteiskunnan puolella tuossa asiassa.
kun huume on koukuttanut niin tuota se on, se hallitsee ja vie. siinä uskoo käyttäjä jopa itsekin huumeen kaikkivoipaisuuteen ja sen ehdottomaan tarpeellisisuuteen eikä ilman sitä voi elää.
tänään sulla on siis se joka toinen päivä kun olet selvä, jos eilen joit.
miten ajatus kulkee ilman juomaa ? huonostipa tietysti, puuttuuhan huumetta. no tänään on perjantai, joten kyllä sitä sitten voi hoitaa itsensä normaaliksi humaltumalla ?
tuon oman aloituksen jos viitsit printata itsellesi talteen. joskus tulevaisuudessa siitä on ehkä oppimateriaaliksi ja esimerkiksi toisille kerrottavaksi, jos todella oikein hyvin menee:)
Jutussasi on perää siinä mielessä, että juuri sopivasti otettuna alkoholi rentouttaa, ja joissain tilanteissa se auttaa, myös keskittymisessä.
Itse olin nuorehkona kössinä työn puolesta isoilla messuilla. Tiesin, että tuloillaan on iso lehdistötilaisuus, mutta ei koske minua, kun vanhemman kolleegan piti vetää se tilaisuus.
Ongelma oli vain siinä, että me molemmat istuimme hutikassa messuravintolassa kiskomassa konjakkia.
Alkoi herroja pyörimään ympärillä, että kiire ja odotetaan jne, mutta vanhempi kolleega oli jo tosi huimetuksessa, ja tuumasi, että hän rentoutuu eikä lähde mihinkään...
Meikä pirteämmässä kunnossa joutui uhrautumaan ja singahdin lehdistön eteen mikrofoni kourassa esittelemään kaksikielisesti ulkomaista päämiestä, ja niitä istuikin lehdistön edessä pitkä rivi. Kysymyksiä ja vastauksia.
Kovana jännittäjänä en olisi ikipäivänä selvinnyt siitä tilanteesta, ellei olisi ollut useampi konjakki juuri nuppiin kihahtaneena. Klaarasin pippalon niin varmalla otteella, että eräs diplomaattikin lopuksi kävi kehua retostamassa.
Se oli niitä juoppouran alkuvaiheita, kun alkoholilla oli vielä myönteisiä vaikutuksia.
Tuolloin aloin ajattelemaan laillasi, mutta ajan mittaan myönteiset vaikutukset katosivat, ja tilalle tuli pelkkiä kielteisiä.
Niin se tulee menemään aikanaan sinullakin, ikävä kyllä.
Tässä muuten lukemisen arvoinen artikkeli. Erityisen kiinnostava on kohta "Alkoholismin varhainen sopeutumisvaihe".
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholismi_on.htm
Rossi kirjoittaa hyvin asiantuntevasti meikäläisen sopeutumisvaiheesta.
Lienenkö kännipäissäni melskannut hänenkin kanssaan, kun tuntee minut niin hyvin?