Tiedättekö itse, milloin romaanikäsikirjoituksenne on riittävän valmis lähetettäväksi kustantajalle? Silloinko, kun omat taidot eivät enää riitä sen hiomiseen paremmaksi?
Ja oletteko lähettäneet kokonaisia romaaneita, n. 250 - 300 sivua arvostelupalveluun? Itse olen laittanut sinne vain novelleita aiemmin. Joku sanoi täällä aiemmin, että on sitten korjaillut käsikirjoitustaan sen perusteella, mitä arvostelupalvelusta on tullut palautetta ja jopa laittanut sen arvostelupalvelun lausunnon mukaan kustantajalle. Kyselin silloin että näinkö, vaan vastauste ei tullut.
Niin, palatakseni alkuun: tiedättekö todella, milloin on aika...?
Ja oletteko lähettäneet kokonaisia romaaneita, n. 250 - 300 sivua arvostelupalveluun? Itse olen laittanut sinne vain novelleita aiemmin. Joku sanoi täällä aiemmin, että on sitten korjaillut käsikirjoitustaan sen perusteella, mitä arvostelupalvelusta on tullut palautetta ja jopa laittanut sen arvostelupalvelun lausunnon mukaan kustantajalle. Kyselin silloin että näinkö, vaan vastauste ei tullut.
Niin, palatakseni alkuun: tiedättekö todella, milloin on aika...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vastakysymys: onko taideteos koskaan valmis?
Lyhyt vastaus: lähetä, kun et enää osaa tehdä korjauksia käsikirjoitukseesi. Ehkä se on valmis, ehkä se ei ole valmis ja kenties se ei koskaan tule valmiiksi.
Taito erottaa dramaturgiset lainalaisuudet OMASTA tekstistä vaativat runsaasti aikaa ja keskittymistä. Muiden tekstistä dramaturgiset ongelmat on suht helppo erottaa, omastaan välillä mahdotonta.
En liittäisi kaupalliselle kustantajalle tarjottavan käsikirjoituksen liitteeksi muuta kuin innostavan ja napakan saatekirjeen. Muiden lausunnot ovat kuitenkin ehkä turhaa painolastia, kun todellinen auktoriteetti on kustantajan esilukijat, toimittajat ja kustannus- ja markkinointipäälliköt.
Arvostelupalveluun kannattaa lähettää kokonainen käsikirjoitus, silloin siitä on helpointa antaa kokonaispalautetta. Olen joskus saanut luettavaksi lyhennettyjä romaanikäsikirjoituksia (lisänä ollut vain synopsis) ja se on tietysti aina vailinaista, mitä silloin voi sanoa.
Lähetä käsikirjoituksesi, kun olet siihen suht tyytyväinen.
Noista arvostelupalvelun kommenttien mukaan liittämisestä, olen lukenut erään kustantajan kommentin, että turhaa touhua!
Heidän työnsä on kehua. Siitä he rahan saavat.
Kustantajan pöydällä pitää, kaikkien saatekirjeiden jälkeen, ITSE tekstin puhua puolestaan.(vaikka olisi mitkä kehut ja suositukset saatteena).
Loppu peleissä kustannustoimittajan on yksin tehtävä ratkaisu, koska hän yksin joutuu seisomaan sen kustannuspäätöksen takana.
Ja kivat silloin, jos kirjailija osoittautuu yhden tempun poniksi....
Kiitokset tähänastisista kommenteista. Se nyt ainakin on tullut selväksi, ettei arvostelupalvelun kommentteja kannata laittaa kustantajalle.
Oikaisen kuitenkin väitteen, että arvostelupalvelun tarkoitus on kehua. Itse sain aikanaan novelleistani hyvin laadukkaan arvion, siis arviona laadukkaan, jossa keskityttiin juuri niihin seikkoihin, joista olin pyytänyt palautetta ja pääsin sen arvion avulla eteenpäin. Mutta nimenomaan niiden seikkojen kautta, jotka eivät arvioijan mukaan toimineet teksteissäni.
Itse asiassa olen jo unohtanut sen kehumispuolen, jos sitä siinä mukana oli.
kommentteja ei tosiaan kannata liittää käsikirjoituksen mukaan, niillä ei siinä vaiheessa ole mitään virkaa, eikä niitä edes lueta. Saatekirjeeksi riittävät yhteystiedot.
Sen sijaan olet väärässä siinä, että arvostelupalvelut olisivat kehuautomaatteja. Niiden tehtävä on arvostella ja ohjata kirjoittajaa parantamaan heikkouksiaan. Moni on saanut arvostelupalveluista aika tiukkaakin, joskin hedelmällistä kritiikkiä.
Otin loppukeväästä hommakseni muokata jo aikaisemmin kirjoittamaani tekstiä julkaisukelpoiseksi. Taas kerran, nimittäin sain sen ensimmäisen kerran valmiiksi joskus vuonna 2005 ja lähettelin sitä toiveikkaana parillekin kustantajalle. Heidän vastauksensahan oli ystävällinen, mutta kielteinen.
Käsikirjoitus sai hautua aina kevääseen saakka, jolloin päätin saada sen tavalla tai toisella kansiin, vaikka sitten omakustanteena. Kun ryhdyin puuhaan ja luin kaksi ensimmäistä lausetta huomasin, että urakastani taitaa tulla odotettua suurempi. Lopulta osa tekstistä meni kokonaan uusiksi, karsin siitä joutavanpäiväisyyksiä raskaalla kädellä ja muutin jopa sisältöä. Asiat, jotka ensikirjoittamisella olivat olleet minulle hyvinkin tärkeitä, osoittautuivat turhiksi, eivätkä ne kuljettaneet itse tarinaa millään lailla eteenpäin.
Lopputulos: Ehkä parin kuukauden sisällä saan romaanikäsikirjoituksena taas valmiiksi ja taidankin sitä tarjota vielä kerran jollekin kustantajalle. Ymmärrän nyt sataprosenttisesti, miksi aikaisempi versio ei ottanut tuulta alleen.
Kannattaa pistää teksti vähäksi aikaa hautumaan, unohtaa se kokonaan. Kun sen sitten ottaa uudelleen esille, lukee sitä itsekin ikään kuin ulkopuolisen silmin ja näkee omat kämmit ja kömmähdykset. Erinomainen apu myös ammattikirjoittajille.
kirjan pelkän tausta-aineiston tekemiseen menee vuosia arkistoissa pyörimistä, järjestelyä ja analysointia ennen kuin itse kaunokirjalliseen suunnitteluun pääsee mukaan. Mutta mikäpäs kiire kirjojen kirjoittamisella on?
Itse keräsin sen tausta-aineiston noin vuonna 2000, jolloin tein käsikirjoituksesta noin puolet ja siihen se jäi. Aiheutti tietenkin sen, että juttu piti nivoa siihen aikaan, mutta ei haitanne.
Kiirettä ei todellakaan ole siinä mielessä, että päivätyö vie ajasta ison osan ja kirjoittamiselle jää aikaa vähän, ihan liian vähän. Eikä kukaan anna aikataulutavoitteita.
Nyt vain on henki päällä enkä muista, että olisin montaa kertaa elämässä kokenut mitään niin mahtavaa kuin sen käsikirjoituksen teko. Se imee, siitä se into.