Ehkä olen hiljaa vähän aikaa
sinulle joka jaat kortit
vinolle pöydälle erilaisin hymyin
varastoituna katseiden alle
säilöttynä luomisen nautintoon
vartioituun valoon
josta minut teet.
Ehkä olen ihan hiljaa
ajatellen sinua
ei niinkään syyn tähden
vaan olemiseni osana.
sinulle joka jaat kortit
vinolle pöydälle erilaisin hymyin
varastoituna katseiden alle
säilöttynä luomisen nautintoon
vartioituun valoon
josta minut teet.
Ehkä olen ihan hiljaa
ajatellen sinua
ei niinkään syyn tähden
vaan olemiseni osana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiva runo.Sanoit sujuvasti mitä varmasti ajattelit.
Nooh, sen verran tuli sanottua kuin uskaltaa. Kiitokset kauniit.
kertakaikkisen ihana runo,
erityisesti ensimmäisen säkeen lauseet.
Niissä on tuoreutta ja raikkautta.
Kiitos lukuhetkestä.
Kiitos kauniista sanoista. Otan ne nöyränä vastaan.
Pinta
oli
niin kalteva,
että
ne kortit!
Kortit
elämän
sekosivat
täysin.
Puhu!
Puhu rakkaani,
että
kuulen äänesi!
Että
tiedän missä
olet!
Olemisen osana
me kaksi.
Liilassa
valossa!
Puhun
mutta pelkään että
pääsi jo nuokkuu
silmäsi painuvat kiinni
Puhun puhun
miten silmillesi ei ole vertoa
miten aurinko vetäytyy pilven taa
koska tietää että sinussa
on kohdannut voittajansa
Puhun puhun puhun
miten nimipäiväsi lähestyy
ostin sinulle liilat pörrösukat
arvioin kooksi 39
Puhun puhun puhun puhun
sydämen oikuista
lempeistä tuulista
kävelyretkistä metsätiellä
äkillisistä kohtaamisista
miten kaikella tällä on sinun nimesi
Siksi
kaikella
tällä
on minun nimeni.
Eivät
silmäni
sulkeudu siksi
että kyllästyisin
ääneesi!
Vaan siksi
että se on
musiikkia
korvilleni!
Ja
minä rakastan
musiikkia!
Ja metsä!
Se on kotini
siellä
viihdyn!
Upeat
vanhat
puut!
Nuo
viisaat
paljon tietävät!
Liilat pörrösukat
hmm!!
Lämmittävät varpaitani!
Aurinko on!