sinä saavuit luokseni
kuin kevään ensimmäinen muuttolintu
olimme kumpikin väsyneitä
mutta tiesit tulleesi kotiin
elimme hetken onnellisina
imimme valoa ja voimaa kesän juhlasta
sinä elit hetki kerrallaan, nauttien tästä hetkestä
minä miettien huomista, murehtien tulevaa
ja me molemmat tiedämme
että sydämeeni on laskeutunut hämärä
mieleni on jo syksyssä
tänä vuonna etuajassa
joten annan sinun nyt mennä
nauttia kesän hehkusta ja huumaavasta tuoksusta
vaikka jonkun toisen kanssa
jos niin tahdot
annan sinun tänä vuonna
lentää takaisin lämpöön ensimmäisten joukossa
tänä vuonna vältät sateet ja tuiskut
aikaisen lumen
ja tiedän, että seuraavana keväänä
kohotan katseeni taivaalle
puristan käteni niin kovasti nyrkkiin että kynteni rikkovat ihoni
ja tunnen kuinka silmäni kostuvat väkisinkin vaikka taistelen kyyneleitäni vastaan kuin piení pato pauhaavaa koskea vasten
ja silloin, toivon että näen sinut kaukana taivaanrannassa
vasta pienenä pilkkuna, mutta tunnistan sinut kyllä
toivoen että et ole unohtanut minua, vaan että sinäkin etsit minua katseellasi
toivoen että löydät minut tuhansien muiden joukosta
laskeudut viereeni ja tiedän
että vasta sitten voin antaa sinulle enemmän
luvata syksyn tullen avaavani siipeni ja kohottautuvan lentoon kanssasi
luvata palaavani vihdoinkin kotiin
kuin kevään ensimmäinen muuttolintu
olimme kumpikin väsyneitä
mutta tiesit tulleesi kotiin
elimme hetken onnellisina
imimme valoa ja voimaa kesän juhlasta
sinä elit hetki kerrallaan, nauttien tästä hetkestä
minä miettien huomista, murehtien tulevaa
ja me molemmat tiedämme
että sydämeeni on laskeutunut hämärä
mieleni on jo syksyssä
tänä vuonna etuajassa
joten annan sinun nyt mennä
nauttia kesän hehkusta ja huumaavasta tuoksusta
vaikka jonkun toisen kanssa
jos niin tahdot
annan sinun tänä vuonna
lentää takaisin lämpöön ensimmäisten joukossa
tänä vuonna vältät sateet ja tuiskut
aikaisen lumen
ja tiedän, että seuraavana keväänä
kohotan katseeni taivaalle
puristan käteni niin kovasti nyrkkiin että kynteni rikkovat ihoni
ja tunnen kuinka silmäni kostuvat väkisinkin vaikka taistelen kyyneleitäni vastaan kuin piení pato pauhaavaa koskea vasten
ja silloin, toivon että näen sinut kaukana taivaanrannassa
vasta pienenä pilkkuna, mutta tunnistan sinut kyllä
toivoen että et ole unohtanut minua, vaan että sinäkin etsit minua katseellasi
toivoen että löydät minut tuhansien muiden joukosta
laskeudut viereeni ja tiedän
että vasta sitten voin antaa sinulle enemmän
luvata syksyn tullen avaavani siipeni ja kohottautuvan lentoon kanssasi
luvata palaavani vihdoinkin kotiin
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin kalamaista..romanttisen haaveellista..kuin unta,josta ei halua herätä.
Kiitos kauniista palautteestasi, jatkan vielä hetken aikaa... untani.
erittäin kaunis ja seesteinen runo Sinulta Anna.
Vaikka siinä onkin tummia sävyjä, löytyy siitä myös toivo.
Mielestäni täyteläinen ja nautinnollinen runo kaikin puolin.
Jotenkin tuli mieleeni eräs kala-nainen vm-81.....oudon todellista ja niin kaunista, kiitos!!
Toivoa on aina - haluan uskoa niin. Joskus vain on luovuttava saadakseen... Ne vaikeimmat päätökset ovat usein se oikein tie (eräs näin minulle sanoi ja taidan uskoa siihenkin).
Hyvää perjantai-iltaa ja viikonloppua sinulle Linda!
Kiitos *hymyilee punehtuen ja niiaa kiitollisena*
Anna