Kahden Tien Kulkija

Raamatun Fakta

Kahden tien kulkija on sellainen henkilö joka on saanut Jumalta Herätyksen armon, mutta hänen elämänsä ei vielä ole Jumalan Sanan mukaista, vaan hän elää kuin kaksoiselämää. Uskoo mutta jatkaa synnin tekemistä, eikä suostu tekemään totista parannusta Jumalan edessä. Synnille on kuoltava ja siihen on pyrittävä jos mielii olla Jumalle otollinen ja periä Taivaan kirkkauden ja kunnian. Synnin kanssa ei kannata leikiä koska ihminen ei tiedä milloin kuolee ja siirtyy viettämään iankaikkisuutta joko kadotuksessa tai Taivaassa. Kun ihminen tekee syntiä hän toivoo saavansa siitä tyydytystä lihalliselle mielelleen ja sitähän synti tekee, mutta jos ihminen käsittäisi myös sen että kun hän elää parannuksessa ja tekee parannusta elämässään on silloin sen ihmisen elämä itseasiassa parempaa ja tasapainoisempaa, eikä hän ole riippuvuuksien orja vaan vapaa, lujan päätöksensä ja Jeesuksen ansion kautta.

Ahkeroitse siis ja tee parannus sitä Jeesus sinulta odottaa !

12

273

Vastaukset

  • Toisaalta syntisenä on elämä hauskempaa. Saa harrastaa seksiä ja nauttia elämästä. Ehtii sitä käydä kirkossa sitten vanhempanakin, kun ei enää onnistu seksi viagrallakaan. Kannattaa ehdottomasti tehdä näinpäin ja elää silloinkun on nuori. Vanhat pierut nyt saa uskoa vaikka joulupukkiin, jos se helpottaa oloa, silläkun ei siinä vaiheessa ole enää mitään väliä.

  • entäs me jotka yrityksistämme huolimatta emme ole pystyneet tekemään pysyvää parannusta? ei auta rukoukset, eikä omat voimat riitä. emmekö ehkä kelpaakkaan...?

    • Niinpä niin. Olen ollut elävässä uskossa 11 vuotta, mutta silti synti välillä saa minut otteeseen. Tiedän, etten saisi katsoa muuta kun vain uskonnollista ohjelmaa tv-stä. Kuitenkin välillä katson jopa netflixiä, vaikka tiedän sen olevan syntiä. Taistelen myös joskus tupakanpolton kanssa. Tiedän, että synti erottaa minua Jumalasta, mutta maailmassa eläminen on vaikeaa uskovaiselle.


    • Minnatiina kirjoitti:

      Niinpä niin. Olen ollut elävässä uskossa 11 vuotta, mutta silti synti välillä saa minut otteeseen. Tiedän, etten saisi katsoa muuta kun vain uskonnollista ohjelmaa tv-stä. Kuitenkin välillä katson jopa netflixiä, vaikka tiedän sen olevan syntiä. Taistelen myös joskus tupakanpolton kanssa. Tiedän, että synti erottaa minua Jumalasta, mutta maailmassa eläminen on vaikeaa uskovaiselle.

      Hei Minnatiina!
      Minäkin taistelen monien juttujen kanssa.
      Helpottavaa on kuitenkin se että pelastus on yksin uskosta, yksin armosta ilman lain tekoja.
      Eli oma hyvyytemme ei eitä pelasta koskaan kuitenkaan, pelastus on lahja eikä lahjaa voi ansaita .
      Suosittelen että tutustut juutuubissa sellaiseen kanavaan kuin : A call for the upprising, tutustu oikein hyvin.
      Minun silmäni aukenivat totaalisesti tuon kanavan takia, ei siis mitää new age valaistumista tosiaankaan vaan sieltä opit mikä tämän fasadin takana oikein on, varsinkin populaarikulttuurin.
      Iteltäni lähti halut elokuviin ja telkkariin ja mailman musiikkiin, kun sain tietoa niistä ja miksi ne on mitä on.
      Ennen olin leffafriikki ja se tosiaan sokaisi aikalailla hengellisesti, siihen ne on just tehtykin eli manipulointiin ja ihmisten aivopesuun.


  • Se on Jumalan teko, että me uskomme Herran Jeesuksen olevan Kristus, koko maailman Vapahtaja ja Pelastaja, autuas se, joka uskoo häneen, vaikka ei ole häntä nähnyt.

    Pyrkikäämme tuntemaan hänet, joka antaa levon ja rauhan, olkaamme nöyriä ja taipukaamme hänen tahtoonsa. Valitettavasti ihminen etsii ja tekee niin helposti omia teitään. Hänen käskynsä eivät ole raskaat, koska hän armollinen ja hyvä.

    • kaikki erilaisia-mielestäni asia ei ole kaikille yhtä yksinkertaisen selvä asia-johtuen
      ihmisen sielumaailmasta ja sen rakenteesta:kun ihminen on elänyt suurimman osan
      elämästään sisäisesti rikkinäisenä,syntielämä on päässyt häntä rikkomaan niin oman
      elämäntapojen ja valintojen,kuin toisten ihmisten taholta-on vaikea uskoa Jumalaan
      joka rakastaa ja se on kuitenkin se asia,joka uskoontulon jälkeen on ihmiselle tärkeintä:saada varmuus siitä,että Jumala rakastaa ja hyväksyy minut.
      Uskoontultua me näemme itsessämme omat puutteemme ja heikkoutemme selvästi-koko syntisyytemme
      ja kun on kyse ihmisestä,jonka sielun syntimaailma on rikkonut,joka on syvissä haa-
      voissa sisäisesti-hänen itsetuntonsakin on silloin hajalla,eikä hänen ole helppoa uskoa,että joku todella rakastaa häntä ja voi antaa kaiken anteeksi.
      Hän tarvitsee rinnallaan kulkijan-ihmisen,joka osoittaa hänelle Jumalan rakkautta ja auttaa eteenpäin.
      Hän tarvitsee ihmistä,jolle puhua sisäisistä tuntemuksistaan ja jonka kanssa käsitellä niitä kipeitä asioita.Rukousta ja keskustelua ja kuuntelemista.
      Omasta tottumuksestaan hän on vuosienajan hukuttanut murheitaan alkoholiin ja
      ehkä muihinkin päihteisiin-siihen on helppo palata,eli langeta,jos arkielämä tuntuu
      liian vaikealta,eikä rinnalla ole ihmistä,joka tukee.
      Toisaalta tälläinen ihminen pyrkii uskoontulon jälkeen itsessään ja omissavoimissaan olemaan Jumalalle kelvollinen ja joutuu lainalaisuuteen ja koska ihmisen omatvoimat ei riitä taistelemaan syntiä vastaan,hän antaa periksi,
      eli lankeaa.
      Ihmiset,jotka eivät häntä ymmärrä,saattavat hänet tuomita ja katsoa,että hä ei ole tosissaan parannusta tehnytkään.
      Kuitenkin Jumala näkee hänen sydämeensä ja sen vilpittömän halun,joka hänellä on.
      Tälläisen ihmisen kohdalla on kyse siitä,että hän tarvitsee sielunparantumista,joka kuitenkaan ei tapahdu tuostavaan,vaan on prosessi,jossa hänen täytyy käydä läpi elämässään kokemiaan asioita Jumalan läsnäolossa,jolloin Jumala tekee työtään hänen sisimmässään;hoitaen häntä parantavasti.
      Aikaamyöten hän oppii tuntemaan Jumalaa ja eheytymisen myötä pystyy myöskin vastaanottamaan uskoa Jumalan rakkauteen omallakohdallaan.
      Vaikka jotkut pitäisivät häntä toivottomana,hänen lengettuaan syntitottumukseensa-Jumalalle hän ei ole koskaan toivoton tapaus,vaan Jumala rakkaudessaan tekee hänessä yhäti työtään ja aikanaan hänkin on sisäisesti eheytyneempi ja uskossaan vahvempi ihminen.
      On myöskin niitä,jotka uskoontulonsa jälkeen lankeavat takaisin maailmaan,koska heille uskoontulokäsite oli sellainen,että he eläisivät täällä ajassa jo aivankuin taivaassa ja Jumala antaisi heille aina kaiken tarvitsemansa,
      muttakun asiat ei menneetkään omien toiveiden mukaisesti,niin sitten luovuttiin.
      Jotkut saattavat pyrkiä heti uskoontulonsa jälkeen näkyville paikoille,olemaan tavalla tai toisella esillä,muttakun heitä ei omastamielestään huomioitu tarpeeksi,lähtevät seurakunnasta pois.Saattavat vaihtaa seurakuntaakin,mutta
      samoin tuloksin.

      2Tim.2:19.Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana ja siinä on tämä sinetti:Herra tuntee omansa-ja-luopukoon vääryydestä jokainen,joka Herran
      nimeä mainitsee.
      jae 20:mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita,vaan
      myös puu-ja savi-astioita,ja toiset ovat jaloa,toiset halpaa käyttöä varten.
      jae:21;jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista,tulee hänestä astia
      jaloa käyttöä varten,pyhitetty,isännälleen hyödyllinen,kaikkiin hyviin tekoihin valmis.


    • olemme kirjoitti:

      kaikki erilaisia-mielestäni asia ei ole kaikille yhtä yksinkertaisen selvä asia-johtuen
      ihmisen sielumaailmasta ja sen rakenteesta:kun ihminen on elänyt suurimman osan
      elämästään sisäisesti rikkinäisenä,syntielämä on päässyt häntä rikkomaan niin oman
      elämäntapojen ja valintojen,kuin toisten ihmisten taholta-on vaikea uskoa Jumalaan
      joka rakastaa ja se on kuitenkin se asia,joka uskoontulon jälkeen on ihmiselle tärkeintä:saada varmuus siitä,että Jumala rakastaa ja hyväksyy minut.
      Uskoontultua me näemme itsessämme omat puutteemme ja heikkoutemme selvästi-koko syntisyytemme
      ja kun on kyse ihmisestä,jonka sielun syntimaailma on rikkonut,joka on syvissä haa-
      voissa sisäisesti-hänen itsetuntonsakin on silloin hajalla,eikä hänen ole helppoa uskoa,että joku todella rakastaa häntä ja voi antaa kaiken anteeksi.
      Hän tarvitsee rinnallaan kulkijan-ihmisen,joka osoittaa hänelle Jumalan rakkautta ja auttaa eteenpäin.
      Hän tarvitsee ihmistä,jolle puhua sisäisistä tuntemuksistaan ja jonka kanssa käsitellä niitä kipeitä asioita.Rukousta ja keskustelua ja kuuntelemista.
      Omasta tottumuksestaan hän on vuosienajan hukuttanut murheitaan alkoholiin ja
      ehkä muihinkin päihteisiin-siihen on helppo palata,eli langeta,jos arkielämä tuntuu
      liian vaikealta,eikä rinnalla ole ihmistä,joka tukee.
      Toisaalta tälläinen ihminen pyrkii uskoontulon jälkeen itsessään ja omissavoimissaan olemaan Jumalalle kelvollinen ja joutuu lainalaisuuteen ja koska ihmisen omatvoimat ei riitä taistelemaan syntiä vastaan,hän antaa periksi,
      eli lankeaa.
      Ihmiset,jotka eivät häntä ymmärrä,saattavat hänet tuomita ja katsoa,että hä ei ole tosissaan parannusta tehnytkään.
      Kuitenkin Jumala näkee hänen sydämeensä ja sen vilpittömän halun,joka hänellä on.
      Tälläisen ihmisen kohdalla on kyse siitä,että hän tarvitsee sielunparantumista,joka kuitenkaan ei tapahdu tuostavaan,vaan on prosessi,jossa hänen täytyy käydä läpi elämässään kokemiaan asioita Jumalan läsnäolossa,jolloin Jumala tekee työtään hänen sisimmässään;hoitaen häntä parantavasti.
      Aikaamyöten hän oppii tuntemaan Jumalaa ja eheytymisen myötä pystyy myöskin vastaanottamaan uskoa Jumalan rakkauteen omallakohdallaan.
      Vaikka jotkut pitäisivät häntä toivottomana,hänen lengettuaan syntitottumukseensa-Jumalalle hän ei ole koskaan toivoton tapaus,vaan Jumala rakkaudessaan tekee hänessä yhäti työtään ja aikanaan hänkin on sisäisesti eheytyneempi ja uskossaan vahvempi ihminen.
      On myöskin niitä,jotka uskoontulonsa jälkeen lankeavat takaisin maailmaan,koska heille uskoontulokäsite oli sellainen,että he eläisivät täällä ajassa jo aivankuin taivaassa ja Jumala antaisi heille aina kaiken tarvitsemansa,
      muttakun asiat ei menneetkään omien toiveiden mukaisesti,niin sitten luovuttiin.
      Jotkut saattavat pyrkiä heti uskoontulonsa jälkeen näkyville paikoille,olemaan tavalla tai toisella esillä,muttakun heitä ei omastamielestään huomioitu tarpeeksi,lähtevät seurakunnasta pois.Saattavat vaihtaa seurakuntaakin,mutta
      samoin tuloksin.

      2Tim.2:19.Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana ja siinä on tämä sinetti:Herra tuntee omansa-ja-luopukoon vääryydestä jokainen,joka Herran
      nimeä mainitsee.
      jae 20:mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita,vaan
      myös puu-ja savi-astioita,ja toiset ovat jaloa,toiset halpaa käyttöä varten.
      jae:21;jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista,tulee hänestä astia
      jaloa käyttöä varten,pyhitetty,isännälleen hyödyllinen,kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

      Missä osoitteessa tässä maassa toimii elävä seurakunta?
      Kun kaiken maailman uskonnollisia kyllä piisaa
      mutta ei niitä missä rammat kävelee ja kuolleet herätetään henkiin?
      Kerrohan kun löydät tämmösen, kirjoita tänne osoite: niin tulen käymään.

      Tulis jo Herran palvelija tänne Suomeen siinä Elian hengessä!


  • Kyllä monissa suomalaisissa seurakunnissa rampojen kävelemisiä ja vastaavia ihmeitä tapahtuu. Käväise esim. tässä osoitteessa kuuntelemassa https://www.patmosplus.fi/radio-ohjelmat/episodi?episode=15552

    Seurakuntalaisten usko synnyttää seurakunnan. Seurakunnan paimen rohkaisee/vahvistaa/uudistaa uskoa seurakuntalaisissa, mutta alun perin kokoonnuttiin ilman paimenta. Jokaisessa uskovassa on Pyhän Hengen temppeli, Jaakob toteaa uskon ilman tekoja ("konkreettista infulenssia ihmisen elämään") olevan kuollutta.
    - Jaakob siis tässä oikeastaan määrittelee syvällisemmin, mitä kristittyjen käyttämä termi 'usko' tai käsite 'elävä usko' merkitsee uskovan elämässä. Evankeliumista tulee mieleen sairaan lapsen isän parahdus:
    Markus 9:23-25
    Jeesus sanoi hänelle: ” 'Jos voit!' -Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Heti lapsen isä huusi: ”Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni!” Kun Jeesus näki, että väkeä kokoontui, hän nuhteli saastaista henkeä sanoen: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen!”

    Niin, elävässä seurakunnassa kun Jumalan voimasta tapahtuu ihmetekoja sekä kun vaikkapa lauletaan ylistyslauluja, niiden eräs merkitys on herättää, uudistaa, virvoittaa, elävöittää, väkevöittää, rohkaista, aktivoida elävä usko. Elävä usko liittyy siihen, että Pyhä Henki todistaa ihmiselle, että kaikki tämä on osa tätä olevaisen todellisuutta.

    Johannes 3:8 (rk)
    Tuuli [Elävän Jumalan kaikkialla vaikuttava Henki] puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Näin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”

    Se, että elävän uskon kohde on todellinen, olemassaoleva, totuus, on Jumalan silmissä oleellinen asia, kristinuskossa käytettävä termi usko ja tieteellisissä piireissä käytettävä termi 'totuus' eivät ole millään lailla vastakohtia. Ennemminkin jopa niin päin, että totuus tieteellisissä piireissä merkitsee toistojen kautta havaittua ilmiötä, usko taas asiain todellista olemusta. "Usko ja teot" ei muuta todellisuutta erilaiseksi, vaan se seuraa sitä, on sen mukainen.

    Väärämielinen usko, vaikka sille olisi kuinka kannattajia - vaikka kaikki kannattaisivat sitä - on edelleen sitä.
    https://duckduckgo.com/?q=catching+a+falling+tree&ia=videos

    - Siunausta ja johdatusta elämään ja hengelliseen vaellukseen!

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.