Eli tilanteen ollessa uusi ja toivoa jos vielä olisi - neuvoja kaivataan ja kovasti!
Minulla on sekarotuinen 3,5kk koiranpentu, rotuina sakemannia, labbista, karjalankarhukoiraa ja lapinkoiraa. Olen pitänyt mahdollisimman paljon vapaana tässä metsän laidalla sijaitsevalla rivarialueella, ja tähän asti olen saanut houkuteltua luokse esim poispäin juoksemalla ja kutsumalla iloisesti jos ei muuten ole tullut. Asumme päätyasunnosta seuraavassa asunnossa, ja jokin kiinnostaa monesti naapurin puolella.
Kovasti olen toivonut että metsästyskoiratavat eivät herää, mutta tänään kävi seuraavasti:
Olin tulossa pihalta kusettamasta sitä, se vapaana, no menikin sinne naapurin puolelle ja lähin poispäin juoksee et innostus perässä - ei tuu.
No sit meen naapurin asunnon nurkalle ja sieltä kutsun - ei mitään. No, sit se meni takapihan puolelle, mie meijän asunnon läpi et saan sen kutsuttua sinne takaovelle.
No ei, sit kohta ei näy enää koko koiraa missään. Sit se oli menny itekseen jonneki tuonne rannan metsään ja ei osottanut kovin suurta kiinnostusta edes tulla takasin.
Ikinä en ole torunut sitä kun luokse saanut, ja jos en sisälle ole saanut muuten niin innostanut esim vinkulelulla sen sisään - "kiva tulla sisälle". Nyt kun sain kiinni niin suoraan sisään ja eristin eteiseen jossa sillä oma porteilla rajattu alueensa.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Pitää se aina hihnassa, jolloin ei karkaisi, mutta jolloin ei enää saisi oppia vapaana tottelemisesta? Antakaa viisaammat neuvoja, en halua tuosta tapaa :/
Minulla on sekarotuinen 3,5kk koiranpentu, rotuina sakemannia, labbista, karjalankarhukoiraa ja lapinkoiraa. Olen pitänyt mahdollisimman paljon vapaana tässä metsän laidalla sijaitsevalla rivarialueella, ja tähän asti olen saanut houkuteltua luokse esim poispäin juoksemalla ja kutsumalla iloisesti jos ei muuten ole tullut. Asumme päätyasunnosta seuraavassa asunnossa, ja jokin kiinnostaa monesti naapurin puolella.
Kovasti olen toivonut että metsästyskoiratavat eivät herää, mutta tänään kävi seuraavasti:
Olin tulossa pihalta kusettamasta sitä, se vapaana, no menikin sinne naapurin puolelle ja lähin poispäin juoksee et innostus perässä - ei tuu.
No sit meen naapurin asunnon nurkalle ja sieltä kutsun - ei mitään. No, sit se meni takapihan puolelle, mie meijän asunnon läpi et saan sen kutsuttua sinne takaovelle.
No ei, sit kohta ei näy enää koko koiraa missään. Sit se oli menny itekseen jonneki tuonne rannan metsään ja ei osottanut kovin suurta kiinnostusta edes tulla takasin.
Ikinä en ole torunut sitä kun luokse saanut, ja jos en sisälle ole saanut muuten niin innostanut esim vinkulelulla sen sisään - "kiva tulla sisälle". Nyt kun sain kiinni niin suoraan sisään ja eristin eteiseen jossa sillä oma porteilla rajattu alueensa.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Pitää se aina hihnassa, jolloin ei karkaisi, mutta jolloin ei enää saisi oppia vapaana tottelemisesta? Antakaa viisaammat neuvoja, en halua tuosta tapaa :/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Metsästysvietti..sellainen se vain on..et voi tukahduttaa sen viettejä..jos se kiinnostuu riistan tms hajuista ja haluaa lähteä haistelemaan, sehän lähtee. Ainoa, millä pystyt sen jotenkin hallitsemaan, on kunnollinen luoksetulon koulutus. Mutta vaikka se oppisikin kuin hyvin tahansa luokse tulemisen, se ei koskaan ole 100% varmaa, että se silti tulisi luokse, jos se saa vainun jostakin..
Haluaisin udella, miksi eristit koiran kun sait sen kiinni??
Mietin onko hyvä tapa vai ei - eristin sillä periaatteella että huonosta käytöksestä seuraa yksinolo. Kyseessä kaksio joten koiralla silti näköyhteys olohuoneeseen.
Luoksetuloa olen harjoitellut paljon, tänne käskyä niin että tiedän että se varmasti tulee. Onhan kyseessä vielä nuori pentu joten en käytä jollei luoksetulo varmaa. Aina palkitsen joko namilla tai jos ei mukana niin leikitään esim kepin kanssa.
Ns. lusmukäskynä käytän tule - sanaa, eli sitä voin huudella vaikka ei varmuudella tulisikaan.
Mutta lisää vinkkejä vielä kaipaan..
liian myöhään ystävä hyvä! Ihminen ajattelee noin, mutta koira ei. Se ei tuossa vaiheessa enää muistanut karkaamista, päinvastoin se yhdistä sinun luoksetulemisen ja eristämisen eli teit päinhonkia! Nyt sinun luoksetulo on huono asia, koska siitä seuraa eristäminen.
Koira noin nuori, et voi odottaa vielä tottelevaisuutta. Mene ihmeessä koulutukseen koirasi kanssa, aivan ehdottomasti. Geenitausta on mikä on, koiran luontaiset taipumukset ovat ja pysyvät. Ne kannattaa harkita tarkkaan kun koiran ottaa. Koulutukseen, yksin et taida selvitä.
Koiran rankaiseminen on liian myöhäistä sen jälkeen, kun se on jo >>tehnyt>> sen pahan tekonsa.
Ja vielä (aloittajalle), että koiralta on mahdoton lieventää metsästysviettiä. Se on koiralle niin luontainen elementti, että koiran toruminen eläinten perään lähtemisestä vain ahdistaa sitä. Varsinkin karjalankarhukoira ja labradorinnoutaja ovat luontaisia metsästäjiä, mutta myös saksanpaimenkoirilta ja suomenlapinkoirilta voi löytyä metsästyskoiran verta. Metsästysvietti on koiralla pakko hyväksyä - jos sitä on -, varsinkin tuon laisella rotuyhdistelmällä. Kyseessä on sekä paimen- että >>metsästyskoira>>.
Olethan tutustunut nyt kunnolla noihin rotuihin mitä koirassasi on. Esim karjalankarhukoira on jalostettu toimimaan itsenäisesti. Sehän voi parhaassa tapauksessa olla metsällä tuntikausia tekemässä töitä. Eli tähän nähden, ei ihme jos pentusi haluaa olla itsenäinen;)
Eli kannattaa nyt tosiaan miettiä tarkkaan miten rakennat teille kivan suhteen, sillä koirassasi on aika voimakasluonteisia rotuja, joten et halua ongelmia vanhempana. Nyt pentuna on vielä helppoa asettaa rajat ja noudattaa niitä.
Mitä tuohon ensimmäiseen kysymykseesi tulee, jos pentu on 3.5kk vanha niin mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Eli minusta on todella hyvä että mietit jo etukäteen miten pitäisi toimia sillä tämä varmasti tulee toistumaan. Luoksetulo tosiaan kuitenkin AINA positiivinen asia, siitä ei saa rankaista että pentu tulee luokse, vaikka tulisikin mutkan kautta. Ei tarvitse palkata, mutta ei rankaista. Jos tulee suoraviivaisesti ja nopeasti niin sitten palkkaa ja vauhdikas leikki on usein se paras.
Mutta ensisijainen vinkkini olisi kyllä että et pidä pentua nyt siinä teidän talon lähellä vapaana, osta sille vaikka pitkä kevyt liina ja anna riekkua siinä. Ensinnäkin se on jo tottunut siihen ympäristöön ja ilmeisen itsenäisenä sen on hyvin helppo uskaltaa siitä nyt tutkimusmatkoille ja ethän sinä halua seurata muutaman metrin päästä kun pentu ehkä melkein jää auton alle? Kuullostaa julmalta mutta julma totuus on että näin voi käydä. Tai että se aiheuttaa itse onnettomuuden jossa jollekin ihmiselle käy jotain, esim polkupyöräilijä. Tai vastaavasti että joku toinen koira hyökkää sen päälle.
Vapaanahan voit tehdä hallitusti harjoitteita. Eli jätät pentua istumaan, kutsut, leikit jne. Ei niin että annat sen haahuille minne vaan.
Kirjoitat että et halua pitää sitä hihnassa jotta se oppisi vapaana tottelemista. Mutta oppiiko se? JOs se jo nyt päätti että en kuuntele, mitä se oppi? Ei ainakaan totttelemista vaan päin vastoin. Kyllä sitä tottelemista voi aivan hyvin rakentaa hihnassa ja pienen pennun kanssahan paras tapa on leikkiä ja pitää hauskaa. Kyllä se luoksetulokin kiinnostaa silloin. Eli katso että teidän lenkit eivät ole sellaisia joissa vapautat pennun ja se saa aina tehdä mitä se haluaa. Eli leikkiä leikkiä niin saat hyvin suhteen luotua. Mutta muista toki että leikillä on rajat. Googlesta löytyy oivia leikkimiseen liittyviä linkkejä.
Jos pääsette pennun kanssa vieraaseen metsään, päästä siellä vapaaksi. Ja muista edelleen leikki. Voit vaikka löytää pennun lempileluja maasta ja innostaa sitä etsimään niitä sinun kanssasi. Tykkää takuulla tästä puuhasta. Siinä se saa hieman hillitysti metsästääkin.
mutta meidän koirulissa puolet karjalankarhukoiraa, toinen puoli herraties mitä. ;)))
Ketjun luettuani allekirjoitan, että et mitenkään voi estää sitä metsästysviettiä "heräämästä", sehän sillä koiralla jo ON!!! Siihen et voi millään tavalla vaikuttaa vaikka haluaisitkin ja miten yrittäisit! Se on vaan hyväksyttävä. Samoin, kuten tuli myös esiin, että karhukoira on jalostettu toimimaan yksin. Sillekään et mitään voi. Karhukoira on hyvin itsenäinen, se viis veisaa muista. Vaikka miten opettaisit pentuna irrallaan oloa, ei sun koirassa oo sen enempää laumaviettiä, ikävä kyllä. Toki taipumuksia voi vahvistaa. Käymme usein mm. koirapuistossa 2-4 "laumaan kuuluvan" ihmisen kanssa. Tällöin yritämme vahvistaa laumaviettiä mm. niin, että koira tavallaan "joutuu" vahtimaan että kaikki ovat paikalla. Karhukoira on myös ns. yhden ihmisen koira. Meillä tämä näkyy niin, että vaikka "laumassa" on useita ihmisiä niin yksi on ylitse muiden, toinen hyvänä kakkosena, loput satunnaisina auktoriteetteinä. Siis koiran kannalta katsottuna. :)
Tuo, kun kerroit että "eristit" koiran kun se lopulta malttoi saapua, ei ehkä ollut paras mahdollinen tapa reagoida asiaan. :( Monta kertaa ja monella tavalla kutsuit. Kun pentu lopulta tuli, se tuli siksi kun se itse HALUSI tulla, siitä rankaisit. Siis koiran näkökulmasta. Eihän se enää muistanut, että oli käsketty tulla. Kun omasta halustaan saapui, joutui eristyksiin. Ethän toista tuota!?!
Olen itse hyväksynyt, että voin koiraa rauhallisin mielin pitää irti vain koirapuistossa ja mökillä (=saaressa, joten ennenpitkää ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin:) ). Metsästysvietti herää oitis kun näkee pupun/oravan/kissan...mitä tahansa liikkuvaa. Hätätilassa kelpaa mopokin. :)))
Voisin melkeinpä tiivistää asian näin: koira opettaa meitä, emme me koiraa. Opettele siis lukemaan koiraasi, opit paljon enemmän kuin näiltä palstoilta. Kun opit tulkitsemaan koiraasi, tunnet sen vietit ja ymmärrät koirasi luontaisen toiminnan, tulet itse oppimaan hirvittävän paljon koirastasi ja osaat myös toimia tavalla jonka myös koirasi ymmärtää.
Tsemppiä!!! Meidän koiruus nyt reilut 2 vuotta, kovasti yritetään ymmärtää toisiamme" :)))
koirassasi on noita rotuja, ei voi etukäteen tietää mitkä ominaisuudet kustakin rodusta ovat päällimmäisenä koirassasi. Tuon ikäisellä pennulla ei kuitenkaan ole kyse vielä minkään riistavietin ilmenemisestä, vaan se on normaalia pentukoiran uteliaisuutta, ja tottelemattomuutta.
Noista eri roduista ei mikään ole ajava rotu, joten uskon että saat, vaikka se karhukoiralta olisi saanutkin riistaviettiä, sen hallintaan. Ajavien rotujen kohdalla se on vaikeinta. Saksanpaimenkoiralla vietti ei ole riistaviettiä, vaan saalisviettiä, jonka laukaisee kovaa kulkeva kohde. Noutaja on noutava koira, jolla on kyllä kiinnostus riistanhajuun, jota se voi lähteä jäljestämään, mutta noutajalla se on hallittavissa. Lapinkoirahan lienee täysin seurakoira. Itsellä on ollut ½ karhukoira, joka pysyi kyllä hyvin pihassa ja matkassa vapaana.
Jokaista pentua voi opettaa tulemaan luo, juuri kuten olet opettanutkin. Sitten jos alkaa tulla tuota omapäisyyttä, joka on ihan normaalia, kun pentu kasvaa ja rohkaistuu, voit opettaa ehdotonta luoksetuloa pitkällä liinalla, 10-15m on hyvä. Kiinnitä koira siihen ja toimi kuten aikaisemminkin, vain erona se, että jos se ei tule, voit vetää sen liinan avulla luoksesi, jolloin se "tottelee", vaikkakin pakotettuna. Vaikeusastetta voi sitten lisätä välimatkaa kasvattamalla liinan mittaan, häiriötekijöiden aikana, esim. toinen koira tms. mielenkiintoista.
Tärkeintä nyt tässä vaiheessa on, että se ei saa enää tilaisuutta jättää noudattamatta käskyäsi, jos se vaara on, käytä niin kauan liinaa, että luoksetulo on varmaa. Muista myös että täysin ja ehdottoman varma luoksetulo on vain hyvin harvalla koiralla, aina on olemassa karkaamisen vaara, joillain hyvin pieni, toisilla isompi, joten irti vain turvallisessa ympäristössä.
Kuitenkaan mikään koirasi roduista ei ehdottomasti aikaan saa sitä, etteikö olisi hallittavissa. Karhukoira on toki itsenäinen ja sakemanni koettelee paikkaansa, mutta silti.
vaikkaa joudut opettaessasi vetämään koiran luoksesi liinan avulla, tee se niin, että se mieltää tilanteen miellyttäväksi siitä huomatta ja palkkaa se myös tässä tapauksessa namein ja kehuin ylenpalttisesti, kuten tietysti myös ilman liinan apua luoksetulon.
Kiitos hyvistä neuvoista, pitääkin tuota pitkää liinaa ruveta käyttämään, ja harjoitella vielä lisää tuota luoksetuloa muutenkin. Lisäksi ulkona pitää ruveta enemmän leikkimään jotta vahvistaa sitä yhdessäolon riemua myös pihalla :)
Ymmärrän onneksi jotenkin metsästyskoiran luonnetta (vanhemmilla oli aikoinaan suomenpystykorva jonka kanssa puljasin paljon nuorena) joten helpottanee tuon ymmärtämistä.
Itse en ole liinaa koskaan käyttänyt vapaanaolon harjoitteluun, mutta muita keinoja. Meillä myös nuori seropi, jossa mm. noutajaa ja seisojaa, että pieni kiinnostus saaliseläimiin saattaa olla takaraivossa. Koira on nyt 1,5v ja vapaan pito ja kuuliaisuus vahvistuu koko ajan.
Pennun kasvaessa nähtiin meilläkin noita hölmöjä päähänpistoja, että piti itse vähän lähteä tutkimaan mualimoo. Tai sitten se, että ei viitsitä seurata pois kävelevää omistajaa, vaan jäädään nuuskimaan loputtomaksi ajaksi puskia.
Ensinnäkin olen huolella opettanut luoksetuloa ihan pikkupennusta asti, Kaimion opeilla, eli tilanteita ennakoiden ja palkiten. (Kaimio sanoo sen niin rohkaisevasti, että kun koiralle tekee satoja ja satoja onnistuneita luoksetulotoistoja, muodostuu sille lopulta lihasrefleksi, että kuullessaan kutsun se ryntää luo, ennen kuin edes tajuaa mitä tekee)! Koiran ollessa irti olen hankalampina kehistysvaiheina aina pitänyt huolen, että seurani on kiinnostavaa: jatkuvaa leikkiä, yllätyksia, harjoituksia ja nameja. Nykyään voi jo löysäillä ja koira pysyy silti lähellä.
Mutta siis se ongelma, kun koiraa ei kiinnosta tulla tai se lähtee väärään suuntaan. Parin selkeän luoksekutsun jälkeen olen yksinkertaisesti marssinut kohti pentua äristen pahasti: noin ei käyttäydytä tässä laumassa! Totta kai pentu silloin hätkähtää ja jää katsomaan minua hätääntyneenä ja kummissaan. Siinä vaiheessa toistan luoksekutsun iloisesti ja jos pentu jo silloin tulee, riemuitsen sen kanssa yhdessä oikeasta valinnasta. Jos ei tule vieläkään, vaan joudun nappaamaan sen itse kiinni, en sen kummemmin rankaise, mutta teen hetikohta monta oikein helppoa lähituntuman luoksetuloharjoitusta, ennen kuin luottamus taas kasvaa ja uskallan laskea pennun irti.
Laumaviettiä voi vahvistaa myös tällä klassisella, että vie pennun vieraaseen ympäristöön (metsään) ja piiloutuu itse heti, jos se ei pidä omistajaa silmällä. Sitten taas ilo irti, kun se sinut löytää.
Meillä oli yhdessä vaiheessa tuo sama, että omassa pihaympäristössä ei ollut niin nuukaa seurailla omistajaa, kun alue on pennun mielestä turvallinen. Sopivasti edellisiä (luoksekutsu, uhkaus, yksin jättö) soveltaen siitä päästiin yli. Saku ja labbishan, vissiin lapinkoirakin ovat rotuja, joista monista saa hyviä perskärpäsiä. :) Muista tämä puoli koirassasi ja vahvista sitä laumaviettiharjoituksilla! Ihmisen kanssa on aina kivampaa kuin yksinään pusikoissa.
Jos koirallasi on sitä metsästysviettiä,niin sitä on kovin vaikea saada pois koirasta. Useimpia metsästykseen tarkoitettuja koiria ei voi edes pitää vapaana,mutta ainahan sitä voi yrittää :)
Onko tuttavillanne koiraa joka osaa tämän vapaana olemisen? Jos on niin kokeilkaapa mennä yhdessä koirapuistoon tai muuhun aidatulle alueelle. Tuttavanne kutsuu koiraansa joka osaa tulla luokse pyydettäessä. Todennäköisesti myös oma koirasi seuraa,ainakin jos toinen koira on vanhempi. Näin ainakin meillä kävi.
Vapaana olemista kannattaisi jo ihan pienenä heti kun piikit on saatu,ruveta harjoittelemaan kun pentu on vielä sellainen että isäntä/emäntä on tärkeä joten sen luota ei kannata kauas lähteä. Myös kannattaa kokeilla sitä että kiinnität koiran huomion kokonaan itseesi,nameilla tai muuten.
En tiedä toimiiko nämä teidän kohdalla mutta kannattaa kokeilla :)
Jatkan vielä omaa kirjoitustani...
PItkä teksti oli jo valmiina mutta kappas vaan se katosi...
Eli kun täällä on tullut esille nyt metsästykoirat ja vietit.
Saalisvietti on se joka saa koiran lähtemään ajamaan liikkuvaa asiaa.
Riistavietti on taas se joka saa koiran aktiivisesti hakemaan näkymättömissä olevaa riistaa.
Viettejä ei voi sammuttaa mutta ne voi saada hallintaan. Jos koiran antaa tyydyttää saalisviettinsä, sillä on pienempi tarvea lähteä esim puskasta ponnistavan jäniksen perään, tai ainakin sillä on kärsivällisyyttä kuunnella omistajansa kieltoa. Edellyttäen tietenkin että suhde on sellainen että koira tottelee. Saalisviettiä voi tyydyttää leikkimällä koiran kanssa saalisleikkejä. Ei esimerkiksi pallon jahtaamista, narun perään laitetun lelun jahtaamista yms. Mutta näitäkin kohtuudella, monta kertaa päivässä on liikaa ja koira vain stressaantuu kun sen elimistö joutuu koko ajan kestämään jatkuvat adrenaaliini piikit.
Riistavietti onkin hankalampi. Mutta jos koiralla on ensinnäkin hyvä perustottelevaisuus, sillä pääsee jo pitkälle. Riistan tuoksulle voi myös antaa toisen merkityksen, eli koira tulee kertomaan omistajalle kun se haistaa riistan ja omistaja antaa koiralle kehuja siitä.
Sitten vielä sellainen asia että eivät kaikki metsästykoirat ole suinkaan itsenäisiä oman tien kulkijoita ja niillä ei ole tapana karkailla. Labbis on erittäin ihmisrakas ja laumaviettinen, tietyssä määrin myös helppo kouluttaa. Sama pätee varmasti myös susikoiraan. Lapinkoira samaten on erittäin laumaviettinen ja koulutettava koira. JOten on se nyt kumma jos kaikki geenit tulisi sitten tuosta karjalankarhukoirasta;)
"Saalisviettiä voi tyydyttää leikkimällä koiran kanssa saalisleikkejä. Ei esimerkiksi pallon jahtaamista,"
Tämä lause kuuluu siis ELI esimerkiksi pallon jahtaamista..., eikä ei.