Kävin psykiatrin luona keskustelemassa jaksamisestani.
Eniten keskustelua herätti minun uskovaisuuteni sanoessani, etten jaksaisi käydä seuroissa.
Tässä keskustelumme lyhennettynä pääpiirteittäin:
Minä: olen väsynyt seuroissa käymiseen, mutta uskonystävät eivät ymmärrä alkuunkaan väsymystäni.
Psykiatri: kumpaa itse haluat uskoa, itseäsi vai uskonystäviäsi?
Minä: haluan uskoa kumpaakin, mutta se ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Olen pakkopaidassa. Olen koittanut uskoa, että seuroista saan voimaa, mutta käytännössä se ei niin ole.
Psykiatri: Et voi ontua molemmille puolille, sinun on osattava valita tie, jota kuljet. Se vaatii kyllä ponnisteluja, mutta mitään ei saa ilmaiseksi, sinä joudut taistelemaan.
Jumalasi kyllä tukee sinua, kunhan vaan kuuntelet häntä!
Minä: tarkoitat varmaan, että jättäisin seuroissa käynnin, silloin jättäisin ystävät ja Jumalankin!
Psykiatri: Millaisia neuvoja ja ohjeita odotit täältä saavasi?
Olen vain ihan tavallinen ihminen, en voi antaa on-
nenavaimia, vaan toivon sanoja
Minä: Sinulla ei siis ole ratkaisua pulmiini?
Psykiatri: Kaikki riippuu sinusta, ei toisista ihmisistä eikä Jumalastakaan. Sinä päätät, mitä Jumala tahtoo.
Minä: Nyt menee liian vaikeaksi. Meillä seuroissa saarnataan ihmisille vapautusta aivan helpolla tavalla ; uskot vain syntisi anteeksi, niin sinulle koittaa suuri vapautus.
Psykiatri: Minä en ole lestadiolainen, enkä siksi ymmärrä tätä
näkemystä, minä olen vain psykolgi, joka ymmärtää
humaanisuutta.
Minä: Taaskaan en ymmärrä. Seuroissa kyllä sanotaan, että voi turvautua maalliseen apuun, kun taivaallinen apu ei riitä psyykkisiin ongelmiin.
Psykiatri: Oikein ne siellä ovat sanoneet. Tunnen paljon lestadiolaisuutta, koska luonani on käynyt monia lestadiolaisia, varsinkin monilapsisia äitejä.
Minä: Mitä ne äidit ovat kertoneet?
Psykiatri: Että ovat väsyneet ja uupuneet ja kuinka ovat peloissaan tuleeko taas uusi raskaus.
Minä: Oletteko pystyneet antamaan apua?
Psykiatri: He ovat kertoneet luottamuksellisia asioita. Eräskin äiti oli saarnamiehen vaimo, joka MINULTA kysyi, mahtaako tämä usko olla oikeata? Ison perheen äidit sanoo, että ovat jaksamisen puutteen takia joutuneet laiminlyömään lastensa hoitoa ja tuntevat siitä huonoa omaa tuntoa.
Minä: MInulla oli nyt se, etten psyykkisistä syistä jaksa kulkea seuroissa ja se on iso ongelma.
Psykiatri: Oletko puhunut siitä puolisollesi tai muille ystäville?
Minä: Puolisolle olen, ei ymmärrä alkuunkaan, muille perheen ulkopuolisille en ole jaksanut alkaa tiliä tekemään ja selittämään. Menee maine, jos alan puhua psyykkisistä vaivoistani.
Psykiatri: Sinun pitää tämä kyllä ratkaista jotenkin. Eikö se puolisosi voi tulla yhdessä kanssasi tänne.
Minä: Siinäpä se vitsi onkin,. ei se halua tulla, vaan sanoo, että toisten Jumalan lasten luo pitää mennä, täältä ei saa oikeanlaista apua.
Psykiatri: Voi hyvän tähen, mutta tulit tänne kumminkin!
Minä: niin tulin, vaikka aviopuoliso ei halunnut. Se sanoo vaan, että uskoni on heikoissa kantimissa ja saarnais mielellään parannusta. Ei se auta jaksamiseen kuin lyhyen aikaa vaan, sitten on taas paha olo.
Psykiatri: MIksi sinulla ei enää ole hyvä olla siellä seuroissa?
Minä: En osaa oikein selittää, se vaan jotenkin turhauttaa ja kyllästyttää, aina ne samat asiat. Haluttais tehdä välillä jotain muuta, mut ku suurin osa elämästä ja vapaa-ajasta menee vaan niihin seurapiireihin.
Psykiatri: Kuuntele minua, kun sanon yhen tärkeän asian: "Sinulla on oikeus omaan elämääsi; avioliitto, seurat, eikä mikään muukaan saa kahlita sinua. Saat tehdä niitä asioita, mitkä sinusta tuntuu hyvältä ja jättää ne asiat, jotka eivät enää tunnu mielekkäiltä.
Minä: Mutta siitä ei kyllä hyvää seuraa. Olen hyljätty luopio, eikä minulla ole enää ystäviäkään. Voisinko vain teeskennellä olevani uskovainen ja jonkun tekosyyn varjolla jäädä aina silloin tällöin pois seuroista, kun tuntuu raskaalta.
Psykiatri: Minusta rehellisyys on parempi vaihtoehto, teeskentely on raskasta. Kun kerran jaksaa tunnustaa olevansa heikko, etkä vaan tehopakkaus, niin helpottaa. Kukaan ei odota sinulta kovia suorituksia, mutta jos he eivät tiedä, että sinä olet heikko ja vain näyttelet tehopakkausta, silloin sinulle asetetaan kuormia, koska he olettaa sinun
suoriutuvan niistä.
Minä: Tuopa oli hyvin sanottu!
Osasiko mielestäsi psykiatri keskustella oikealla tavalla lestadiolaisen kanssa, mikä olisi kommenttisi näihin?
Eniten keskustelua herätti minun uskovaisuuteni sanoessani, etten jaksaisi käydä seuroissa.
Tässä keskustelumme lyhennettynä pääpiirteittäin:
Minä: olen väsynyt seuroissa käymiseen, mutta uskonystävät eivät ymmärrä alkuunkaan väsymystäni.
Psykiatri: kumpaa itse haluat uskoa, itseäsi vai uskonystäviäsi?
Minä: haluan uskoa kumpaakin, mutta se ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Olen pakkopaidassa. Olen koittanut uskoa, että seuroista saan voimaa, mutta käytännössä se ei niin ole.
Psykiatri: Et voi ontua molemmille puolille, sinun on osattava valita tie, jota kuljet. Se vaatii kyllä ponnisteluja, mutta mitään ei saa ilmaiseksi, sinä joudut taistelemaan.
Jumalasi kyllä tukee sinua, kunhan vaan kuuntelet häntä!
Minä: tarkoitat varmaan, että jättäisin seuroissa käynnin, silloin jättäisin ystävät ja Jumalankin!
Psykiatri: Millaisia neuvoja ja ohjeita odotit täältä saavasi?
Olen vain ihan tavallinen ihminen, en voi antaa on-
nenavaimia, vaan toivon sanoja
Minä: Sinulla ei siis ole ratkaisua pulmiini?
Psykiatri: Kaikki riippuu sinusta, ei toisista ihmisistä eikä Jumalastakaan. Sinä päätät, mitä Jumala tahtoo.
Minä: Nyt menee liian vaikeaksi. Meillä seuroissa saarnataan ihmisille vapautusta aivan helpolla tavalla ; uskot vain syntisi anteeksi, niin sinulle koittaa suuri vapautus.
Psykiatri: Minä en ole lestadiolainen, enkä siksi ymmärrä tätä
näkemystä, minä olen vain psykolgi, joka ymmärtää
humaanisuutta.
Minä: Taaskaan en ymmärrä. Seuroissa kyllä sanotaan, että voi turvautua maalliseen apuun, kun taivaallinen apu ei riitä psyykkisiin ongelmiin.
Psykiatri: Oikein ne siellä ovat sanoneet. Tunnen paljon lestadiolaisuutta, koska luonani on käynyt monia lestadiolaisia, varsinkin monilapsisia äitejä.
Minä: Mitä ne äidit ovat kertoneet?
Psykiatri: Että ovat väsyneet ja uupuneet ja kuinka ovat peloissaan tuleeko taas uusi raskaus.
Minä: Oletteko pystyneet antamaan apua?
Psykiatri: He ovat kertoneet luottamuksellisia asioita. Eräskin äiti oli saarnamiehen vaimo, joka MINULTA kysyi, mahtaako tämä usko olla oikeata? Ison perheen äidit sanoo, että ovat jaksamisen puutteen takia joutuneet laiminlyömään lastensa hoitoa ja tuntevat siitä huonoa omaa tuntoa.
Minä: MInulla oli nyt se, etten psyykkisistä syistä jaksa kulkea seuroissa ja se on iso ongelma.
Psykiatri: Oletko puhunut siitä puolisollesi tai muille ystäville?
Minä: Puolisolle olen, ei ymmärrä alkuunkaan, muille perheen ulkopuolisille en ole jaksanut alkaa tiliä tekemään ja selittämään. Menee maine, jos alan puhua psyykkisistä vaivoistani.
Psykiatri: Sinun pitää tämä kyllä ratkaista jotenkin. Eikö se puolisosi voi tulla yhdessä kanssasi tänne.
Minä: Siinäpä se vitsi onkin,. ei se halua tulla, vaan sanoo, että toisten Jumalan lasten luo pitää mennä, täältä ei saa oikeanlaista apua.
Psykiatri: Voi hyvän tähen, mutta tulit tänne kumminkin!
Minä: niin tulin, vaikka aviopuoliso ei halunnut. Se sanoo vaan, että uskoni on heikoissa kantimissa ja saarnais mielellään parannusta. Ei se auta jaksamiseen kuin lyhyen aikaa vaan, sitten on taas paha olo.
Psykiatri: MIksi sinulla ei enää ole hyvä olla siellä seuroissa?
Minä: En osaa oikein selittää, se vaan jotenkin turhauttaa ja kyllästyttää, aina ne samat asiat. Haluttais tehdä välillä jotain muuta, mut ku suurin osa elämästä ja vapaa-ajasta menee vaan niihin seurapiireihin.
Psykiatri: Kuuntele minua, kun sanon yhen tärkeän asian: "Sinulla on oikeus omaan elämääsi; avioliitto, seurat, eikä mikään muukaan saa kahlita sinua. Saat tehdä niitä asioita, mitkä sinusta tuntuu hyvältä ja jättää ne asiat, jotka eivät enää tunnu mielekkäiltä.
Minä: Mutta siitä ei kyllä hyvää seuraa. Olen hyljätty luopio, eikä minulla ole enää ystäviäkään. Voisinko vain teeskennellä olevani uskovainen ja jonkun tekosyyn varjolla jäädä aina silloin tällöin pois seuroista, kun tuntuu raskaalta.
Psykiatri: Minusta rehellisyys on parempi vaihtoehto, teeskentely on raskasta. Kun kerran jaksaa tunnustaa olevansa heikko, etkä vaan tehopakkaus, niin helpottaa. Kukaan ei odota sinulta kovia suorituksia, mutta jos he eivät tiedä, että sinä olet heikko ja vain näyttelet tehopakkausta, silloin sinulle asetetaan kuormia, koska he olettaa sinun
suoriutuvan niistä.
Minä: Tuopa oli hyvin sanottu!
Osasiko mielestäsi psykiatri keskustella oikealla tavalla lestadiolaisen kanssa, mikä olisi kommenttisi näihin?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Se on Jumalan sanaa.
Lopeta perkeleellisten vl-saarnojen kuuntelu. Ne tuhoavat ihmisen mielenterveyttä. Mene mieluummin vaikka paikalliseen helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon kuuntelemaan elävää Jumalan sanaa.
Neuvosi ovat kovin ristiriitaisia, sillä en voi mitenkään vaihtaa seurakuntaa esim. helluntailaisuuteen tai vapaakirkollisiin. Luterilaisessa kirkossahan me käymmekin silloin tällöin. Raamatun luku on kyllä hyvä neuvo, mutta ei sitä ruukata meikäläisissä piireissä lukea, mitä nyt jouluevankeliumin iskä lukee.
Koska raamattua luetaan joka kerta seuroissa, niin kyllä se niin tuttua on, ettei itse viitsi enää lukea. Mutta on paljon raamatun paikkoja, joista saarnamiehet eivät ole koskaan lukeneet.
sidottu vl-herätysliikkeeseen, niin tilanne kohdallasi on aika huono. Siellä olet sellaisissa pihdeissä ja puristuksessa sekä Raamatun vastaisen opetuksen piirissä, että oksat pois.
Kun ihminen istutetaan vl-vankilaan, niin monen mielenterveys horjuu. Syy on yksinomaan SRK:n sekä vl-saarnamiesten. Ihminen ansaitsee monenlaista iloa ja vaihtelua elämäänsä. Valtaosan näistä SRK on kieltänyt. En tarkoita nyt syntejä, joiksi asia yleensä vl-puhujien ja vl-johtajien toimesta käännetään.
En osaa toivottaa sinulle muuta kuin tsemppiä ja jaksamista!
PS. Saat varmaan vl-vastauksia, joissa sanotaan "kyllä se siitä", "me olemme päivän lapsia" yms. roskaa, josta ei ole sinulle mitään apua. Pelkkää höpötystä.
on turha kysyä uskomisen asioista. Joka on ulkopuolella, kurkkii akkunasta ja ei ymmärrä uskon ydintä. Sitä, että olemme uskomassa taivasta varten emmekä maallisia varten. Jaksamisesta sen verran, että Jumala on luvannut, että voimas ovat kuin päiväs. Olemme vain päivän lapsia. Tarvii uskoa vaan tänä päivänä, sillä huomisesta emme tiedä.
mitä vl-mantraa kun ihminen on kriisissä! srk-uskon ydin on usko srk:hon ja se usko on vain taistelua vain vallasta vaikutusvallasta ja rahasta - ihminen orjuutetaan pelotelulla ja ehdollistamalla ainoaaan oikeaan uskoon. avatkaa silmänne ihmiset!!!
On sanottu monta kertaa, että vain päivän kerrallaan tarvii jaksaa, ei vuosiksi eteenpäin. Uskoakaan ei tarvitse, kuin päiväksi kerrallaan.
Jotakin ne lohduttaa, eivät minua. Olen totaalisesti väsynyt, tympääntynyt ja kyllästynytkin, eikä tämäkään "liturgia" enää tepsi.
Aikansa se kyllä on tepsinytkin, mutta aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin!
Ja se ei ole totta, että kaikki uskovaiset olisivat selvinneet jaksamisen kuormastaan, vaan kyllä on välillekkin jääty.
Sitten on tullut eteen avioeroja ja huostaanottoja sekä pahoinvointeja, jolloin perheen lapset ovat menneet maailmaan rakkauden ja välittämisen puutteesta, kun isältä ja äidiltä ei ole aikaa herunut kysymään: "Mitä sinulle oikeasti kuuluu?"
Kyllähän sitä perheapua saa, kun viittii pyytää, mutta kun sitä ei tahdo kehdata muiden armoille jättäytyä. Sitä on luonnostaan mieluiten vahva, kuin heikko.
On pakko näyttää ulospäin, että meidän perheessä menee lujaa.
kannattaa jatkaa terapiaa - srk jakaa vain kiiltokuvapropagandaa ja unohtaa ihmisen ja inhimillisyyden - srk tekee pahinta mahdollista mielen manipulaatiota oman etunsa takia - koko höskän hajoaminen on vain ajan kysymys
kirkko ja kunnat ovat jo monin paikoin vl-mafian hallussa - räjähdystä odotellaan
Ei sitä silti tarvitse noin voimakkaasti reagoida ja kritisoida. Ei näitä asioita ratkaista kertarysäyksellä, vaan niinkuin luovien aallokossa.
psykiatrikaan ei neuvonut suuriin elämänmuutoksiin, koska ne stressaa myös ja aiheuttaa paineita.
Mieluummin valitsisin teeskentelyn, kun arvelen, että meissä on paljon juuri näitä pikku teeskentelijöitä. Haluaisin tavata heitä. Pitää löytää samoin ajattelevia, mutta ei ole helppo löytää, olemme hyviä näyttelijöitä.
Ihmisen on pakko sopeutua vaikka minkälaisiin elämän tilanteisiin. Yhteiskunta muuttuu koko ajan vaativammaksi. Meiltä uskossa odotetaan aika paljon suorituksia, eikä se auta jos sanoo, että usko antaa voimaa.
Paljon sitä on uskovaisissa sitä, että on suggeroitu jaksamaan.
Minua auttaisi jaksamaan, jos ei tarvitsisi lähteä tänä kesänä perhettä viemään sinne oripäähän. Mitähän muu perhe sanoo, jos en vaan lähde.
Isäntä vois hakea vaikka koivunoksan ja panna sillä seurahalut kuntoon.
tyhjänpäivästä vl-paskaa. Osaatko edes hävetä örkki?
on raskas kantaa.
Jeesus sanoo Raamatussa, että Hänen taakkaa on kevyt kantaa.
Ajattelitko jaksaa tuota teeskentelyä lopun ikääsi? Keksit verukkeita koko ajan ja yrität kiemurrella irti kiusallisista asioista? Eikö se ole sama kuin huijaisi koko ajan?
Paljon reilumpaa olisi kertoa kaikille missä mennään ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Sitten voit alkaa elää omalla tavallasi, jos et millään jaksa enää vl-uskoa. Ne vl-lät, jotka hylkäävät sinut valintasi takia joutavatkin mennä.
Ymmärrän varsin hyvin tilanteesi vl-uskovaisena. Itse olen kokenut perheeni
kanssa nuo samankaltaiset karikot. Viimein olen saanut avun ja on tuntunut hyvältä päästä irti noista valheen kahleista. Minusta suunnan muutos tässä tilanteessa on välttämätöntä. Pieni askel parempaan päivä kerrallaan, kunhan kuorma kevenee. Ei sinun tule saada seurakunnalta mitään lupaa mihinkään. Ethän ole seurakuntaa varten uskomassa!?
Raamattuun kirjoitettu Jumalan sana ja sen neuvot ei sinun elämääsi kuormita
vaan niitä sydämen tahdolla noudattavalle on luvassa suuri elämän siunaus.
Ne "tienviitat" mitä Raamattuun on kirjoitettu suojelee sinun elämääsi paremmin
kuin voit itse elämästäsi ihmisenä edes ymmärtää. Älä usko niihin seurakuntaoppeihin minkä sydän vääräksi valaksi todistaa.
Meillä on hyvä ja Rakastava Jumala. Uskovainen saa tuntea niinkuin ei lakia olisikaan. Siis sinä saat elää ihan vapaasti, ilman syntikuormaa, armosta uskomassa, synnin pois panijana.
Seuroissa käyminen ei tuo sinulle voimia, niin kauan kun kannat eriävää
mieltä seurakunnan opetusta vastaan ja yrität itse saada siihen muutosta.
Saatat vain kokea kerta toisensa jälkeen tuskaa siitä, ettet voi yhtyä puhtaalla
omallatunnolla siihen mitä puhuja oppeineen sinulle julistaa. Vaan rukoile Jumalalta kohdallesi sitä oikeaa virvoittavaa Jumalan sanaa. Hän on luvannut vettä janoisille.
Sanoit, että olet ehkä kuullut tarpeeksi Raamatusta seuroissa, mutta käy joskus itse tutkimaan sanaa. Sieltä voi löytyä aivan uusia näkökulmia uskonasioihin.
Raamattuun on kirjoitettu niistä ohdakkeista.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Matt. 7:1&rnd=1244898307782
Mutta älä yritä niitä kitkeä. (Matt. 13:30)
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Matt. 13:1&rnd=1244899252093
Näitä perinnäissääntöjä kyllä vl-opissa riittää!
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Matt. 15:1&rnd=1244898742976
Älä ihmeessä jätä elävää uskoasi! Älä jätä seurakuntaa! todellisia ystäviäsi, äläkä mitään niistä hyvistä siteistä mitä sinulla jo on. Koska Jumalan seurakunnasta saarnataan edelleenkin oikeaa evankeliumia, uskovalle sen autuudeksi. Sen omatuntosi voi sinulle uskon kautta oikeaksi todistaa!
Miten sitten maallinen kuorma kevenee?
Ota siis lapset vastaan Herran lahjoina! voimien ja jaksamisen mukaan. Aina sen
verran kuin haluat niitä lahjoina vastaan ottaa. Tämä on ollut keskeinen kuorma Vl-opissa ja vaikuttaa ihmisen koko elämään.
Älä käperry vain omien vl-uskovaisten piireihin ja toimintaan. Kovin moni
salaa tai suojelee näin valheellisesti omaa elämäänsä. Eli ei olla aidosti
sen uskon ja opetuksen takana mitä edustetaan. Ole rohkeasti yhteydessä myös muihin vl-yhteisön ulkopuolella, myös muihin uskoviin.
Sisältö ratkaisee! niin uskomisessa, musiikissa, mediassa, urheilussa, elämäntavoissa... Minä ainakin voin katsoa sen ja sen dokumentin hyvällä omallatunnolla, tehdä sunnuntaina sitä, soittaa kitaraa, ehostaa maltillisesti jne. Tee siis vapaasti niitä asioita mitä voit Jumalan kasvojen edessä hyvällä omallatunnolla tehdä. (Ei seurakunnan kasvojen)
Vallankäyttöä olisi syytä miettiä. Usein miehet päättävät liiaksi ja naiset kärsivät
osaansa. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"
Älä kokoa liiaksi tavaraa, kunniaa äläkä mitään mikä on tästä maailmasta. Ensin usko ja sen ohessa kaikki muu annetaan.
Ota myös huomioon ettei Vl-seurakunnissa ole koskaan täydellisiä uskovaisia.
Ja vieläpä se että, uskovaisia on muuallakin missä elävää Jumalan sanaa saarnataan Jeesuksen nimeen, totuudessa ja rakkaudessa. Jumala tietää nämä asiat varmasti paremmin.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. [7:1-5: Luuk. 6:37,38,41,42 : Room. 2:1; 1. Kor. 4:5; Jaak. 4:11]
Minusta uudessa testamentissa on paljon asiaa tämän ajan uskovalle.
Löytyykö sinulta tai muilta näihin rakentavia lisäajatuksia?
Näitä tapoja haluaisin muuttaa: Tahdon toivottaa Jumalan siunausta epäiskoisillekkin, siis korvata rauhaa sanan siunauksella.
En hyväksy tätä tapaa, ettei uskosta osattomia voi tervehtiä Jumalan rauhalla.
Minusta en tee syntiä, vaikka toivottaisinkin kirkkouskovalle Jumalan siunausta ja rauhaa. Ja tämä ainoa oikeassa oleminen kismittää kanssa.
Antaa muidenkin olla oikeassa ja saada syntinsä anteeksi omalla tavallaan, kun kerran niin haluavat menetellä.
Nyt käsitetään sillai, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttaa vain lestadiolaisuskovilla, kyllä se Pyhä-Henki voi vaikuttaa myös erilailla uskovilla.
Tämähän tietää tietysti sitä, että lestadiolaisuskoni mukaan näin ajateltuna minä olen jo kauaksi pois poikennut elävästä uskosta.
"Minusta en tee syntiä, vaikka toivottaisinkin kirkkouskovalle Jumalan siunausta ja rauhaa".
Puhut kallita sanoja, sellainen sydämen mieli voi tulla uskovaiselle. Se on ilmeisesti jotain totista kaipuuta Jumalan puoleen, että me molemmat saisimme olla osalliset siitä Rakkaudesta. Koska lahjana mekin olemme uskon "kasteen" saaneet.
"Nyt käsitetään sillai, että Jumalan valtakunta ja Pyhä Henki vaikuttaa vain lestadiolaisuskovilla, kyllä se Pyhä-Henki voi vaikuttaa myös erilailla uskovilla."
Kyllä se täytyy olla yhdenkaltainen. Näin on kirjoitettu. Mutta me emme ihmisinä näe ja tiedä Jumalan valtakunnan hengellisiä rajoja. Kyllä sinun sydän tuntee elävän uskon. Meidän seassa on myös "rikkaa"
5. Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä töitä; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttiläjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta.
sinne - olkoon vaikka 7-haarainen! ja muista kusta
Seitsemää tietä yht aikasesti niin halkee kahtia ja kulje 3½ kumpaisellakin jalallas...
itse joko haluat tai et. Se on niin yksinkertainen asia.!Sinun päätöksesi!
Mutta ei ole helppo päätös. En voi tehdä 100%, minulle sopii, että onnun siis kummallakin puolella, olkoon vaikka kultaista keskitietä.
Kuvittelen, että osaan kulkea jaetulla sydämellä.
Tämän neuvon antaa oma minäni, olkoon vaikka sielun vihollinen.
Kuormaa voidaan helposti keventää, jolloin taakkakin, vaikka ei kokonaan, helpottuu. Näin olen tänä iltana miettinyt.
Sanoin jo perhekunnalle, ettei tämä akka voi nyt lähteä suviseuroihin ja kas kummaa, mieshän kunnioitti päätöstäni ja lähteekin lasten kanssa. Tällaista en kyllä osannut odottaa. Ihan hyvällä omalla tunnolla jään, voin kerrankin hemmotella itseäni ja sitten jaksan paremmin maakunnallisiin seuroihin.
Puolitan siis seuroissa kulun, se on ihan oma ratkaisuni. KUkaan ei osannut antaa minulle tällaista neuvoa. Eihän tupakan polttoakaan voi kerralla lopettaa, vaan asteittain vähentäen
ei ole olemassakaan, se on vain vl-mantra! mutta toivoa on aina - tervehtymiseen tai jopa eroamiseen koko liikkeestä - sen sanelee kukin henk.koht. valinnoin
hyvä päätös mieheltäs vaikka joutuu selittelemään - toivottavasti ei valehtelemaan. sillä koko srk on valheelle ja salailulle rakennettu.
aurinkoa tulevaisuuteesi!
Jotakin muuta mutta elä uskoasi...
Sitä joutuisit katumaan ikuisesti.
Ota selvää missä olet turinut ja tee siitä parannus niin elämäsi alkaa uudestaan...
...tai tiedänkin. Minun pitäisi tehdä parannus seuraväsymyksestäni.
Siinä on vaan se vitsi, ettei seuraväsymykseni siitä' parannu.
Voin edelleen teeskennellä muille jaksavani taas hyvin, kun tein parannusta seurahaluttomuudesta.
Seuraväsymykseen tai haluttomuuteen ei ole muuta ratakaisua, kuin itsensä suggerointi ja vain päivä kerrallaan jaksaa.
Näin ne tekee muutkin ja ovatkin onnistuneet aika hyvin, sillä vain pieni osa on jättänyt uskomisen pois. Minä jättäisin sen vain puolitiehen, en kokonaan.
on todella hyvät lahjat keksiä mielikuvituksellista kerrontaa, jossa otat päähenkilöksi itsesi. Voisit yrittää vaikka osallistua johonkin novelli kisaan nyt kun sulle jää aikaakin kirjoittamiselle vähentäessäsi seuroissa käymistäsi. Nythän tämä vanhoillislestadiolaisuushan onkin taas tämän netin myötä saanut uutta tuulta purjeisiin, että lupaa hyvää myyntimenestystäkin sinulle.
Siihen voi todella väsyä, koska sinne monesti pitää mennä. Ison perheen pynttääminen ykkösiin tuntuu todella työltä vihdoinkin kun on saanut sapatin levätäkseen. Taas jäi seurat väliin! Omatunto soimaa hetken. Mutta ei Jumala siitä meitä rankaise. Uskonyhteisöstä voi nousta painostusta seuroihin menemiseen. Saatammehan näin lopettaa vähitellen koko ry- seuratouhun, jos emme sinne aina uudelleen ja uudelleen mene aivopesuun. Siitä todella saa vahvistusta uskolle, juuri sille harhauskolle. Vl.en seroissa opetetaan hyvin hartaasti sitä ainoaa oikeaa uskoa. Mikäeli ei määrätyllä tavalla usko niin sitten pelotellaan helvetillä. Väsyyhän sitä vähemmästäkin siihen uskon viidakkoon, ei riitä se yksinkertainen usko, vaan tarvitaan paljon tekoja ym. ym. autuaaksi tullaksemme. Se ei voi olla noin. Jumala kirkastaa sitä meille ja toivottavasti kaikki ymmärtäisimme sen myös siellä srk. n seuroissa.
sen käsityksen, että ymmärrät oikeen hyvin sen, mitä vaivaa seuroihin lähtö tuottaa isossa perheessä ja siitä kuvastuu hyvinkin empaattinen ote, mutta sitten loppua kohti kun lukee viestiäsi, sinä käännätkin täysin kelkkasi ja hyökkäät uskomisen asiaa kohtaan arvostellen että tämä onkin aivopesua ja harhauskoa. Nyt ei ole kaikki palaset palapelissäsi kohdallaan!
Kukin menee suviseuroihin mikäli asioiltaan pääsee.
Jos uskovaisena elämäminen tuntuu raskaalta, pitää yrittää löytää ne syyt mitkä sen saa aikaiseski.
Jos on sen verran voimia jäljellä, niin soita uskovaiselle henkilölle, kerro asiat ja pyydä saa uskoa anteeksi synnit ja kaikki väärät valvomiset ja kipuilemiset.
Armolähteen kynnys on niin matalalla, että kaikkein kurjimmankin tuntoinen päätään nostamatta pystyy siitä juomaan mikäli siihen itsellä on halua.
Jorinoitani. Olen saanut ison perheen. Vaikka olisin budhalainen olisin saanut juuri nämä lapset. Kukaan ei ole ylimääränen. Jumalan lahjoja kaikki. Monesti olen väsynyt kasvatustehtävässäni. En koe, että erityisesti vl- yhteisöstä saarnattu evankelijuni auttaisi arkisissa pattitilanteissa. En ymmärrä miksi vl- seurasaarna väsyttää. Luultavasti se kun tuntee niin riittämättömäksi kaikkien vaatimuksien ja sääntöjen alla. Minusta ei ole siihen. Toki usko on kantava voima myös arjen aherruksessa. En tosin tiedä kelpaanko vl- yhteisöön eri tavalla uskomalla. Riittää kun Jumala hyväksyy minut tällaisena, vajavaisenakin. Tarkoitan eritavalla uskomista sillä, että en usko srk:n ihmisoppeihin ja niihin elämäntyyliasioihin. Niitä ei pidä sekottaa millään tavalla uskomisen kanssa. En itse tuomitse ketään, minusta on sama viilaako varpaankynteenä idästä länteen vai lännestä itään.
elävästi, vaikka eivät käy seuroissa.
Ja kuulemma löytyy sellaisiakin tapauksia jotka käyvät ahkerasti seuroissa mutta eivät kuulemma sittenkään ole oikeasti uskomassa.
Eli moneksi ja moneen junaan meitä poloisia täältä löytyy, niin kummallista ja ihmeellistä.
Ei osannut keskustella oikein. Jos tuo psykiatri olisi OIKEASTI olemassa, ei hän kauaa enää olisi psykiatri. Kukaan ammatti-ihminen ei keskustele tuolla tavalla. Avainlause asiaan on tässä -He ovat kertoneet luottamuksellisia asioita-.
ettekä kuitenkaan tunnusta Jeesusta kunnolla - sinunkaan kirjoituksessasi ei ollut Jeesuksesta, pelastajasta mitään mainintaa? Eihän se usko kanna, kun uskotaan toisin kuin uskon alkaja JEESUS. Jeesukselle Jumala on ISÄ, niin tulee olla myös uskoville. Jeesus on pantu ihmisille esimerkiksi ja Hänellä on yhä tänäänkin tropit väsyneille ja työstä raskautetuille - ei mikään seura vastauksia pysty tarjoilemaan automaattihihnalta. Lue seurojen sijaan kaikki evankeliumit hiljaa itseksesi kotona, niin voi oikea usko näin kirkastua sinullekin vahvistukseksi.
Kaikesta aistii, että SRK on sinulle se kirous, joka vie hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.
Olen myös kokenut saman, hieman eri nyanssein, ja valitsemasi linja on oikea, ammattiapu. Mitä apua niiltä ns, jumalan lapsilta, jotka todellisuudessa eivät ole Jumalan lapsia, sillä heiltä uupuu Jeesus Kirutus, koska sama näyttely on lähes sata prosenttisesti myös heillä.
Miten sokea sokeaa taluttaa.
Jas panet ranskalaisella viivoilla, - mikä minua eniten vaivaa?? Näet tuloksen edessäsi.
- Seuroissa käynti
- Lähipiirin suhtautuminen SINUN AJATUKSIISI
- Puolison suhteutuminen ” ”
- Nolatuksi tulemisen pelko ( Mutta vain tälle helvetin tiellä olevalle lahkolle )
- Joku muu
Kasto minkä viivan alle jää yli puolet, se on SRK.
Nyt on vain kysymys siitä, kuka kuormasi lastaa, sinä vain lahko.
Raamatussa siihen on selkeä selitys.
Gal 6.
2 Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. ( Kantaako VL sinun taakkaasi, vaan paneeko lisää )
3 Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. ( Ketä petät? Itseäsi )
4 Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. ( Lue tämä jae kolmeen kertaan )
5 Jokaisen on kannettava oma kuormansa. ( Et sinä siitä kantamisesta mihinkään pääse, MUTTA KUORMAN VOIT ISTE MYÖS LASTATA )
7 Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. ( Tilanteesi muodostuu ”pakkopullana” Jumalan pilkaksi. Joten lopeta näyttely.
9 Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. ( Siellä sinä et koskaan korjaa satoa, mikä tulee kantamisesta, etsi Jeesus Herraksesi, Hän elää oikeassa seurakunnassa, omassa seurakunnassaan )
Sitten juuri SINULLE
Mark. 8:34
Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Kiellä itsesi lestadiolaisena, ja seuraa Jeesusta, muuten menehdyt. Hän myös sanoo, joka ei kiellä Isäänsä ja Äitiänsä, ei ole kelvollinen minulle. Miksi et heitä pois sitä, mikä pahentaa. Sinä et kelpaa Jumalalle ilman Jeesusta, ja Hänelle riekkumalla jossain lahkossa.
Ihmisen elämä on jokatapauksessa puurtamista. Vain ns.puistokemistit, kehitysvammaiset, vangit, rikolliset pääsevät helpolla. Heidän elämä on helppoa, kun ei tarvitse yrittää, senkun olla jöllöttelee vaan.
Uskovaisen tie ei ole helppo, vaikka sitä sellaiseksi kuvataan.
Todellisuudessa uskovan tie on ahdasta ja kaitaa, siitä ei helpolla selviä.
Mietippä omaa uskonelämääsi, mikä siinä on vaikeaa, työlästä ja kovaa. Onko siinä oikeastaan mitään helppoa, vaan kuviteltua sellaista.
Onko sinulle esim. helppoa tunnustaa uskoasi vaikkapa työpaikallasi. Hävettääkö ollenkaan olla uskovaisen osasa, kun saa osakseen ivaa ja pilkkaakin.
Minä luulen, ettei sinullakaan ole helppoa, vaikka sanot niin.
Lestadiolaisena, jehovalaisena, mormonina ei varmasti ole helppoa.
Nämä ihmiset eivät pysty avautumaan muualla kuin psykiatrin vastaanotolla.
Uskonto ja uskovaisuus ovat ahdistavia hyvin monille,mutta he sisäistävät sen kuuluvan osana ristin kantamiseen.
Kaikki eivät vaan jaksa ja se paha olo pyrkii pinnalle väsymyksenä ja muunkin laisina oireiluina, joita ei vaan itse tiedosta, vaan ajattelee sen olevan synnin tuntoa. Tämä on paha harha, joka syö ihmistä.
Syntein anteeksisaarnaus ei tuo kaikille vapautta ja rauhaa, on fakta.
Uskonelämä ja käytännön elämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita, tarkoittaen sitä, että ruumillinen ja henkinen väsymys eivät kulkisi käsi kädessä.
Jaksamista ja ongelmia ei voi poistaa hokemisella, vaan käytännöllisillä toimilla, esim. vähentämällä ruumiillista työtä, vaikkapa seuroihin menemistä, varsinkin näihin jokakesäsiin suviseurakoettelemuksiin.
Onko sinulle esim. helppoa tunnustaa uskoasi vaikkapa työpaikallasi. Hävettääkö ollenkaan olla uskovaisen osasa, kun saa osakseen ivaa ja pilkkaakin.** Meillä Sektori on päivittäin rukoustuokioita, kun uskovia sattuu paikalle tulemaan, eikä se lopu, rukous nimittäin, vaikka huoneeseen tulee asiakas.
Samoin myös uskonnollinen kirjallisuus, Raamatut mm on kaikkien nähtävillä pöydälläni, samoin usein siunaan ihmisen, kun Hän lähtee.
Olen iloinen saadessani kertoa Jeesuksen suuruudesta.
Minä luulen, ettei sinullakaan ole helppoa, vaikka sanot niin.** Älä luule, tule katsomaan. Kirjoita postiini, tai kysy suoraan palatalaislta, täällä on useita, jotka tuntevat tapani.
Lestadiolaisena, jehovalaisena, mormonina ei varmasti ole helppoa.
Nämä ihmiset eivät pysty avautumaan muualla kuin psykiatrin vastaanotolla.** Kyllä JT kertoo omistaan, mutta VL ei, ja sen kyllä ymmärtääkin, mitä kertomista siinä on, joka ilahduttaisi jotain.
Uskonto ja uskovaisuus ovat ahdistavia hyvin monille,mutta he sisäistävät sen kuuluvan osana ristin kantamiseen.** Näinhän se on. Hyvänä esimerkkinä useiden ihannoiva Budhalisuus. Luullaan, että he ovta iloisa, mutta katin kontit, HEILLÄ ON VIELÄ SUUREMMAT PELOT KUN VL;ILLÄ SILLÄ HEILLÄ ON NIITÄ HENKIÄ JOKA PAIKKA TÄYNNÄ. Postilaatikosta huusiin. Kaikkia pitää ruokkia ja hymyillä, siellä se saatana pelko suurinten asuu. Tämä jatkuva hymy on PAKKO HYMYÄ.
Kaikki eivät vaan jaksa ja se paha olo pyrkii pinnalle väsymyksenä ja muunkin laisina oireiluina, joita ei vaan itse tiedosta, vaan ajattelee sen olevan synnin tuntoa. Tämä on paha harha, joka syö ihmistä.** Mutta jos katsot ihmistä, joka on tehnyt parannuksen, kastettu ja luvannut seurata Jeesusta, sekä seuraa. Mikä on Hävikki? ei juuri mikään, Heillä on turva, elävä Jumala, Jeesus.
Syntein anteeksisaarnaus ei tuo kaikille vapautta ja rauhaa,** Tämähän se väärin opetettuna viekin VL;n hautaan ja helvettiin. Pitää uskoa Jeesus Kristukseksi, jotta pelastuu, tuo hokeminen synneistä on vain yksi osa siitä Mitä Kristus teki, TÄIYTTI LAIN:
Jaksamista ja ongelmia ei voi poistaa hokemisella, vaan käytännöllisillä toimilla, esim. vähentämällä ruumiillista työtä, vaikkapa seuroihin menemistä, varsinkin näihin jokakesäsiin suviseurakoettelemuksiin. ** Näin on, ihminen ei ole kone, vaan ihminen.
Siunattua Juhannusta.
valtakunta (= vl-herätysliike) sairastuttaa ihmiset.
Kirjoittelen tätä muillekin väsyneille, mutta itse viestiin suhtaudun hieman varauksella. Keskustelussa on piirteitä, joita en oikein usko.
Ihan ensiksi, ei pidä ajatella, että jaksamisen onglemat ovat olemassa vain lestadiolaisilla. Ne tulevat vastaan ns. maailmassa ihan samoin, syynä ei vain ole vain suuri lapsimäärä vaan muut elämänasiat, joita tulee jos on tullakseen, vakavat sairaudet omat tai läheisten esimerkiksi. Olen katsonut läheltä miten esim. puolison dementia imee ihmisen voimat aivan tyhjiin. Ei hetken lepoa päivällä eikä yöllä.
Onko mahdollista, että saisit pienen hengähdystauon; esim. joka toinen viikko kuuntelisit seurat radiosta tai netistä, ja laittaisit mahdollisimman suuren osan perheestä puolison kera seuroihin. Onko perheen todella pakko mennä joka vuosi suviseuroihin, jos on väsynyt. Kirjan, jota lukee virkistäytymisen vuoksi ei tarvitse olla vain Raamattu, Raamatulle on oma aikansa vaikka vuotta myöhemmin. Toivottavasti puolisosi ymmärtää, että henkiset akut pitää joskus ladata. Muistan, kun oma 1800-luvun puolella syntynyt mummoni kertoi sanoneensa ukilleni apua tarvitessaan, että ei hän ole yksin niitä lapsia tehnyt. Näin jo silloin aikoinaan, eikä silloiset "luomuperheet" olleet kuin 6-7 lapsisia.
Päivä kerrallaan tätä elämää kulkee jokainen, vaikka mustan päättymättömälle tuntuvan putken läpi kaikkien riittämättömyyden tunteiden repimänä. Uskon on tarkoitus auttaa jaksamaan ei lisätä kuormaa. On ikävää jos oma elämää eletään vain "mitähän muut meistä ajattelevat" periaatteen mukaan, eikä lasten parhaaksi. Äitinä laittasin lapset etusijalle niin, että äidin jaksaminen on sijoitus elämän eväisiin heillekin.
maalliselta humaanilta kannalta, eikä kai ymmärtänyt, että toisella on uskonasiat epäselvät. Joku viisas teologi olisi ollut varmaan parempi.
Näillä palstoilla näkee paljon semmoista, että ihmiset on terapiassa manipuloitu omaksumaan maallinen, tosiasiassa materialistinen ja siis pohjimmiltaan ateistinen ihmiskäsitys. He ovat nielleet sen yhtä kuuliaisesti kuin aikaisemmin olivat nielleet vl-ihmiskäsityksen! Siis ovat joutuneet ojasta allikkoon.
Miksi tuo psykiatri yleensä vähän väliä selitti, miten hänen mielestään toisen pitäisi suhtautua? Sellainenhan on aivopesua ja epäeettistä. Hänen olisi pitänyt vain keskustella tyrkyttämättä omia näkemyksiään.
Hakeutuvatko tuollaisiksi ammattiauttajiksi jotenkin sairaan vallanhaluiset ihmiset?
on aivopesua ja epäselvää - parempi on silloin kyseenalaistaa koko ajattelu ja kattaa elämän pöytä uusiksi
myös sen psykiatrin ajattelu. Hänhän oli samanlainen kuin vl-aivopesijät.
Kun ihminen menee hakemaan apua, hän on aika avuttomassa tilassa, ja sitä nämä ammatti-ihmiset käyttävät hyväkseen ja pumppaavat häneen omia näkemyksiään, ja hän on niitä vastaan puolustuskyvytön.
Miten tuollaista saa tehdä??
Minulla pitää käydä vielä monta kertaa hänen pakeillaan, koska hoitojaksoon kuuluu vähintään viisi kertaa.
En ole aikaisemmin käynyt ja oli siksi kiintoisaa nähdä aivan toisenlainen näkökulma asioihin.
Teologi selittää uskon kautta, humanisti luonnollisesti ja saarnamies yhden näkemyksen.
Kyllä on lupa katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Ainoata oikeata ei ole. Ei uskokaan ole ainoa totuus, se on vain uskoa.
Eihän se riitä, jos sanotaan vain; usko syntisi anteeksi, niin mielentilasi kohenee.
Usko ja käytännönläheisyys pitää kulkea rinnakkain.
Jos kerta väsyttää, niin tottakai pitää saada levätä, seuroissa käymisestäkin.
Uskovainenkaan uskonnonopettaja ei saa tyrkyttää omaa näkemystään biologian opesta puhumattakaan.
Mutta terapeutti on vähän eri asia
Kävimme me aviopuolisot terapeutin luona yhdessä, kun ongelmana oli se, ettemme tule enää toimeen keskenämme, vaan riitelemme ja olemme kaikista asiosita eri mieltä.
Terapeutti käski meidän alkaa riitelemään niistä asioista, joista olemme eri mieltä.
Eihän se oikein luonnistanut, vaikka kuinka yritettiin, näyttelemiseksihän se meni.
Sitten hän käski vuoron perään meitä haukkumaan ja se jo meni aika hyvin.
Lopputulos oli, hän tuumasi; puhumattomuus on pahinta, mutta kunnon sanaharkka se vasta tervettä on.
Yhden neuvon hän vielä antoi: älkää tehkö sellaisia asioita, joista tiedät toisen ärsyyntyvän.
Minua ärsyttää, kun toinen polttelee kaikenlaiset roskat uunissa. Minun luja vakaumukseni kun on, ettei tavallinen uuni ei ole mitään jätteenpolttolaitos.
Kun muutkin noin ajattelis, niin seurakävijöiden määrä laskee. Nytkin ennustetaan, että seurakävijämäärä jää 60 000.n vieraaseen.
No ensisijainen syy on tietysti syrjäinen sijainti, jolloin perhekunnat eivät todellakaan jaksa kaikki sinne asti kaukaa lähteä. Suomi kun on iso maa.
asiakkaan tilanteeseen tämän omalta kannalta ja keskustella tasavertaisena, eikä tarjoilla omia neuvojaan suu vaahdossa.
Jos menisin psykologille ja tämä tarjoaisi vain omia neuvojaan ja näkemyksiään, ajattelisin, että onpa toope psykologi. Tynnyrissäeläjä.
Odottaisin, että tulisin nähdyksi JUURI MINUNA eikä jonkun toisen silmälasien läpi. Mutta siihen pitäisikin olla sitten sellainen psykologi/terapeutti, joka olisi luonnostaan tarpeeksi paljon samoilla aaltopituuksilla kuin itse olen.
Minusta tuntuu, että noissa terapeuttipiireissä sivuutetaan liian herkästi tämä asia, että ihmiset ovat ihan oikeasti erilaisia. Kaikki halutaan nähdä saman kaavan mukaan, ja jos he eivät siihen luonnostaan sovi, heidät yritetään terapoida siihen sopiviksi! Eli, vl-liikkeestä tuttu vainme-oppi haisee siellä!
Olisin varmaan hankala asiakas. En huolisi heidän näkökulmiaan, vaan odottaisin, että he tukevat minua omassa näkökulmassani.
Muuten, sinä sanoit, että "ei uskokaan ole ainoa totuus, se on vain uskoa". Tuo ei ole uskovaisen ihmisen näkökulma. Hänelle usko on ainoa totuus, ja kaikki muut asiat määräytyvät siitä käsin.
Psykologia tieteenä perustuu pohjimmiltaan ateistiseen ihmiskuvaan, ja siksi psykologi nostaa jalustalle "luonnollisen ihmisen". Siinä näkemyksessä usko on vain sivuroolissa. Se saa olla, jos se ei häiritse liiaksi tätä "luonnollista ihmistä".
Monet terapoitavat menevät tuohon halpaan eivätkä huomaa, että siinä on kysymys vain yhdenlaisesta elämänkatsomuksesta, joka verhotaan kierosti "mielenterveyden" kaapuun.
Kyllä ihmisen mielentila kohenee, jos hän TODELLA uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi. Mutta se onkin sitten jotain muuta kuin opittu vl-tapa ja tulee syvältä ihmisen sisimmästä. Se hoitaa syyllisyydentunnetta, josta kaikki ihmisten ahdistuneisuus pohjimmiltaan juontuu.
Ikäänkuin esittäisit aloittajalle syytöksen. Kerrot, mikä on uskovaisen ihmisen näkökulma. Sanoitko jotakin ennen kuulematonta?
Aloittaja on kaiketi tuhannesti kuullut, miten synnit pitää uskoa anteeksi. Ehkäpä tuossa ja muissa kuluneissa hokemissa onkin hänen murheensa syy. Synnit pitäisi uskoa anteeksi tulimeren uhalla.
Jospa ateistien bussikampanja onkin ottanut oikean näkökulman: painostava uskonnollisuus on turhaa. Varsinkin kun Jumalaa tuskin on olemassa. Jos seuroihin kokee hyvin solahtavansa, siittä vaan!
Aloittajasta en puhunut mitään, vaan kritisoin niitä psykiatreja/psykologeja/terapeutteja, jotka yrittävät tyrkyttää omia näkemyksiään.
Ja tuolle edelliselle kirjoittajalle totesin, että hänen näkökulmansa uskoon ei ole uskovaisen ihmisen näkökulma. Hänellähän saa olla oma näkökulmansa, oli se mikä tahansa. Uskovaisella kuitenkin kaikki muu määräytyy uskosta käsin.
Ja siitäkin puhuin, että todellinen syntien anteeksi uskominen on muuta kuin se opittu vl-tapa.
Etkö osaa lukea, kun työnnät sanomakseni kaikkea sellaista, mitä en ole sanonut, vaan olen puhunut juuri päinvastoin?
Jos olet oppinut sellaisen "uskon", että synnit PITÄÄ uskoa anteeksi, niin sääli. Katsos, kun synnit SAA uskoa anteeksi, eikä minkään tulimeren uhalla, vaan koska ihmisellä on paha olla, jos hän elää erossa Jumalasta.
Tottakai painostava uskonnollisuus on, ei vain turhaa, vaan myös vahingollista.
Jos ateistit vastustavat VAIN painostavaa uskonnollisuutta, he saavat siihen kumppaneikseen useimmat uskovaiset ihmiset.
Uskonnollisuus yleisesti otettuna on turhaa, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä uskon kanssa. Jotkut ovat kuitenkin uskonnollisia luonnostaan. Se on kuulemma synnynnäinen taipumus kuten esim. musikaalisuus. On kaksi uskovaista ihmistä: toinen uskonnollinen, toinen ei; kumpikin ominaislaatunsa mukaan.
Ei kenenkään ole pakko syödä tuollaista pakko pullaa. Jotenkin itsestä tuntuu että lastaadiolaisten keskuudessa on paljon tuota "loppuunpalamista". Pienet lapset jo "aivopestään" tuohon hulluuteen ja meidän ns. normaali uskosten mollaamiseen. Lasten keskuudessa on jo sitä että toisten helvettiin joutumisesta puhutaan ja puututaan toisten elämän tapaan. Minusta se ei aivan tervettä ole. Jokainen elää tavallaan. Toisin kuin väitätte ettei maallinen mammona mitään merkitse...se mitä tiedän olette juuri niitä rahalla ja rikkauksilla vouhottajia. Pitää olla kaikenlaiset hienot autot ja isot talot...veneet ja mökit yms. Mistä moni haaveilee. Olette seläntakan pahaa puhuvia, "selkään puukottajia". Ja mikä pahinta ne on ne teidän lapset jotka toisia lapsia kiusaavat...Että se käsitys minulla teistä on!
viestissäsi, ja jää vai yksi lohtu: kiusaajaa ei tarvitse eikä kannata kuunnella.
"Sinä päätät, mitä Jumala tahtoo." Psykiatri puhui minun mielestäni ikäänkuin lyyrisesti, eikä aivan suorasanaisesti totta. Hän ei varmaan ollut ateisti.
Minullekin tämä Jumalan tahto oli kova kysymyksen aihe muutamia suosia sitten. Mietin kovasti, mitä Jumala minulta haluaa. Kun minusta lopulta tuli ateisti, rupesin miettimään, mitä itse haluan. Ei siihenkään jysymykseen ole välttämättä helppo vastata. Aina ei tiedä aivan tarkalleen, mitä haluaa.
"Sinä päätät, mitä Jumala tahtoo." Noinhan vl:t tekevät. Oliko tuo psykiatri piilo-vl?
On iso ero sillä, päättääkö itse vai antaako SRK:n päättää Jumalan tahdosta. Viimekädessä asia on samantekevä, koska Jumalaa ei ole edes olemassa.
usein, että Jumala on sitä ja tätä mieltä ja tahtoo niin ja näin, silloin, kun he itse ovat sitä mieltä ja tahtovat niin
oikeesti ja aina... mainetta, kunniaa, rikkautta ja onnellista elämää.
Eri asia on sitten se että mitkä asiat on tai olisi minulle hyväksi. Näitä valintoja, tekoja me jokainen teemme päivittäin, että saamme tai kuljemme sitä suuntaa kohti mitä haluamme oikeasti.
Et sinä omaa tahtoasi etsimällä pääse muuhun kuin hakkaamaan päätäsi seinään. Lintulan luostarin nunna Kristoduli sanoi lehtihaastattelussa aivan nappiin: "Jumalan tahto on parasta, mitä meille voi tapahtua." Karmeliittamunkki Wilfrid Stinissen taas on kuvannut kirjoissaan eroa ihmisen pinnallisen ja syvän tahdon välillä. Syvä tahto on ihmisen todellista minuutta ja yhtä Jumalan tahdon kanssa! Jumalan tahdossa ihminen on oma itsensä. - Käytännön tasolla Jumala haluaa, että uskomme hänen sanaansa ja ennen kaikkea otammme vastaan evankeliumin. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty meille omasta mielestämme viisaille nykyihmisille.
Kristuksen ansioon turvautumista. Ihminen ei voi itse millään teolla, pyrkimyksellä, mielenlaadulla eikä suorittamisella kelvata Jumalalle. Vain Kristuksen ansio kelpaa. Kristus on tehnyt kaiken ihmisen puolesta. Ainut taistelu on siinä, että ihmisraukka ymmärtäisi, ettei tarvitse taistella. "Se on täytetty."
Minä en taistele. Olenko siis mielestäsi Jumalalle kelpaava?
kelpaamisesta ja niin, että toiset kelpaavat, toiset eivät. Missä Raamatussa muka puhutaan mistään KELPAAMISESTA? Jokin uhri ei kelvannut, mutta ihminen ei ole uhri, vaan päin vastoin uhrinvastaanottaja.
Kyllä sinä Metaskeema olet jo ollut pelastettu, turhaan siinä yrität ateisteilla. Tahtoisit olla lestadiolainen ateisti? Unohda molemmat!
Minulle jotkut abstraktit jumalaolennot eivät merkkaa mitään. Lestadiolaisena en aio enää esiintyä missään. Minulle on aivan sama, onko syntini sovitettu vai ei, koska en edes usko synnin olemassaoloon.
Kelpaat Jumalalle Kristuksen ansion tähden.
Synti kuitenkin vaikuttaa sinussakin. Tällä nettipalstalla sinussa näkyvä synnin seuraus on ilmiselvä nettiaddiktio. (Itselläni on toki sama vaiva.) Joistakin viesteistäsi on saanut kuvan, että sinulla on todennäköisesti myös pornoaddiktio.
Jossakin yhteydessä sanoit pukeutuvasi suviseuroihin teepaitaan, jossa lukee Metaskeema. Toivon hartaasti, ettet alentaisi itseäsi tuolla tavalla. Sinä olet Teuvo etkä mikään Metaskeema.
Ei kannattaisi. Siitä juuri seuraa tuollaiset älyvapaat jutut, joissa esim. nettiriippuvuutta pidetään synnin seurauksena. Kumma kun pitää hengellistää kaikki asiat.
Kaikkiin asioihin nyt vain on hengellinenkin näkökulma.