Olen seuraillut eräässä foorumissa erään todella nuoren (alle 25 v.) päiväkirjaa. Ihan siis huvikseni vaan. En edes muista mistä se lähti.
Hän on ehtinyt tässä muutaman vuoden aikana vaihtaa kumppaniaan todella usein. Oli näköjään viimeisimmän exän kanssa rekisteröitynytkin. Ja nyt hänellä on kertomansa mukaan jo uusi tyttöystävä.
Ajattelevana ja tuntevana ihmisenä minulle tulee mieleen että mitä tuollaiset (nuoret) ihmiset ovat jääneet vaille, kun ei osata olla yksin? Miten ihminen voi hypätä suhteesta toiseen tosta vaan?
Hän on ehtinyt tässä muutaman vuoden aikana vaihtaa kumppaniaan todella usein. Oli näköjään viimeisimmän exän kanssa rekisteröitynytkin. Ja nyt hänellä on kertomansa mukaan jo uusi tyttöystävä.
Ajattelevana ja tuntevana ihmisenä minulle tulee mieleen että mitä tuollaiset (nuoret) ihmiset ovat jääneet vaille, kun ei osata olla yksin? Miten ihminen voi hypätä suhteesta toiseen tosta vaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä tuollainen käytös on yleisempää nuorilla, mutta mieleeni tulee kuitenkin ihan tietty ihmistyyppi. Exäni ryhtyi uuteen suhteeseen viikon eromme jälkeen, ja tämä hänen nykyinen suhde on ihme kyllä kestänytkin. Myös siskoni etsi aina uuden kumppanin toinen toisensa jälkeen, hän tuskin viihtyi sinkkuna viikkoakaan. Nyt hän on tosin jo avioliitossa, mutta vieläkin viettää aikaansa vanhemmillamme ja ystäviensä luona aina kun hänen miehensä on iltavuorossa töissä. Ei osaa olla hetkeäkään yksin, ei ole koskaan osannut. Olen myös tavannut baareissa henkilöitä, jotka ovat siellä pettämässä avopuolisoitaan. Kun kerran kysyin miksi, sain vastaukseksi, että se seurustelukumppani ei ole edes tärkeä, mutta on vaan pakko saada asua jonkun kanssa, kun ei osaa olla yksin. Todellisuudessa se oikea oli vielä hakusessa.
Itse en tällaista ymmärrä, koska olen kaikkien suhteitteni jälkeen jäänyt miettimään pidemmäksi aikaa, mikä niissä meni pieleen ja mitä pitäisi tehdä toisin seuraavalla kerralla. En voisi kuvitellakkaan ryhtyväni mihinkään laastarisuhteeseen.. Mutta ihmiset ovat erilaisia, siitä ei päästä mihinkään. Toivottavaa tosin olisi, että tällaiset henkilöt vähän vihjaisivat uusille ihastuksilleen, ettei suhdetta kannata ottaa kovin vakavasti, niin voisi muutama sydänkin säästyä siinä samalla.
Mutta en minä osaa olla oikein yhdessäkään. Haluan samaan aikaan läheisyyttä ja omaa rauhaa.
Minä pelkään jääväni loppuiäkseni yksin, minulla on alhaiset kuvitelmat siitä, että minä viehättäisin ketään parisuhdemielessä. Minulla on koko ikäni ollut kehno flaksi. Minä ajattelen omilla aivoillani, minä olen oman polkuni tallaaja. Hintalappu on sille kova, töihin minua ei haluta mitä nyt hoitoalan silpputöihin, jotka ei elätä eikä intiimisuhteisiin. Herää hirveät itsesyytökset ja itseinhot: Rangaistus queeriudesta on ikuinen ulossulkeminen, tätä on sanonut minun sukuni ja uskonlahkoni.
että itse olen ihan toisenlainen. Viihdyn yksin, hoidan asiani mielellään itsenäisesti. En tarvitse kenenkään apua niin shoppailussa kuin kodinhoitamisessakaan. Järkkään kalenterini niin, että asiat hoituvat, eikä rahastakaan ole ollut pulaa pitkään aikaan.
Ahdistaa ajatus, että toinen tulee mun alueelle tavaroineen ja sotkuineen. Välillä kaipaan yhdessäoloa, mutta mieluiten vietän arki-iltani yksin kuin porukassa kaupungilla hillumassa. Vaikka sanon olevani itsenäinen, ei se tarkoita että olen yksin tai yksinäinen. Perhe ja ystävät tukena, se riittää tällä hetkellä. Jos tosirakkaus ovelle kolahtaa, tiedä sit mitä on mielipide..... :D
teksti. Jotenkin surullista, mutta kohdallani totta.
Itse olen 16 vuotias ja tyttöystäväni jätettyä minut olin yksin 7 kuukautta kunnes tapasin nykyisen tyttöystäväni. Ja voihan se olla hyvinkin ihmiskohtaista, toiset on henkisesti aikuisempia kuin toiset ja pysyy kauemmin suhteessa.
että on joku henkisesti kypsempi, koska pystyy olemaan kauemmin parisuhteessa. Nehän voi juuri olla niitä, jotka eivät osaa olla yksin.. Mietippä sitä tyttönen
tarvitaan kaksi, voi käydä niin,että toinen osapuoli on sitoutuneempi kuin toinen, jonka takia suhde/suhteet ei kestä. Ja sitten se sitoutuneempi osapuoli saa huonon maineen kun mikään suhde ei pysy, vaikka se toinen osapuoli on juuri ollut se, joka ei halua sitoutua.
Toisaalta ei kannata seurustella vain seurustelun vuoksi ("Koska kaikki muutkin") vaan kyllä siitä toisesta täytyy ihan tykätäkin:)
Voi tosiaankin käydä niinkin, että joku epäonninen vain kohtaa monta sellaista kumppaniehdokasta, jotka eivät sovellu pidempään suhteeseen. Itse olen esimerkiksi ollut aina sitoutumishaluinen ihminen, ihan nuoresta saakka. Ensimmäinen tyttöystäväni kuitenkin jätti minut, koska hänellä oli paljon vaikeuksia oman identiteettinsä kanssa. Toinen puolestaan totesi, ettei kykene samantasoiseen sitoutumiseen kuin minä ja on vielä liian nuori pitkään suhteeseen. Jollakin voi olla niin huono tuuri, että vastaan osuu monta sellaista kumppaniehdokasta, jotka vuoden parin yritettyään ja mietittyään toteavatkin, ettei heistä ole seurustelijoiksi, vaikkei suhteessa muuten olisikaan mitään erityistä vikaa. Varmasti tällaista tapahtuu erityisesti nuorten kohdalla, koska monet nuoret hakevat vielä itseään. Sellainen nuori, joka on sitoutumishaluinen ja kaipaa pysyvää suhdetta, saattaa ennenpitkää näyttää surkealta kumppaniehdokkaalta vain, koska ei ole löytänyt toista yhtä sitoutumishaluista. Silloin hän vaikuttaa sellaiselta, joka yrittää aina seurustella jonkun kanssa, mutta kaikki suhteet päättyvät aina epäonnisesti.