Mulla on ollut nyt anoreksia noin 1,5 vuotta. Tällä hetkellä syön enemmän kuin esim vuosi sitten, jolloin näännytin itseäni paastoamalla. Nyt syön (noin 500-800 kcal päivässä), mutta liikun aivan älyttömästi, ihan joka välissä. Salilla menee useita tunteja päivässä cross trainerin/juoksumaton/ryhmäliikuntatuntien parissa. Sekä pyöräilen ihan kaikki matkat, oli ne sitten 2km tai 20 km. Yhteensä päivässä n. 30km. En anna itselleni lupaa käyttää julkisia, vaikka niillä pääsee loistavasti paikasta toiseen täällä Helsingissä. Tänään sitten sorruin, enkä vaan millään jaksanut lähteä aamulla salille enkä juoksemaan. Itken sitä vieläkin. Olen epäonnistunut. Missä se itsekuri on, MISSÄ? Ruokaa on mennyt tänään kuitenkin 300kcal edestä, KOSKA ajattelin lähteä kuitenkin kuluttamaan ne. Nyt ei oo vaihtoehtoa kun paastota loppupäivä tai pakottaa loppuunpalanut keho liikkumaan. Onko kellään muulla näin vahvaa pakkomieltä liikuntaan?
Pakkomielle liikuntaan
neverstop..
101983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mäkin liikun pakonomaisesti, mutta vain 7km hölkkä / 30min stepperillä lihaskuntoa päivässä.
Toissapäivänä olis ollu lenkkipäivä mutta en jaksanu lähtä mihinkään :(
Eilen sain pakotettua itteni lenkille vaikka kellokin oli jo puolenyön, mutta mites kävikään, juoksin ehkä vaivaiset 2 kilometriä ja kävelin kotiin! Ei vaan pystynyt enempää. Masensikin vielä siihen päälle. Kotona sitten vartti stepperillä beatlesin voimalla ja ne lihaskunnot.
Olisikohan sen päivän oksentaminen sitten vienyt kaikki voimat tai jotain :/
Mulla sama kalorimäärä. (500-800/pv)
hei, kärsin samasta ongelmasta...
Aamut ovat kaikkein pahimpia. En pysty jäämään aloilleni vaan on apkko päästä liikkeelle. liikun salaa ja syön yliterveellisesti... seuraavat aaut ahdistavat jo, etenkin jos tiedän aamulla satavan. Silloin tällöin jalkoihiní tulee erilaisi tulehdukia tai paikkani eivät kertakaikkiaan kestä. Itsekään en kohta enää kestä...
Vaikka oln edelleen hereillä herään aamulla todella aikaisin ja syön samanisen aamupalan mitä aina ja lähden liikkeelle. En vain kestä jos joudun jäämään kotiin. Toivon oikeastaan että koulu lkaisi jo ja saisin siirrettyä liikkumistani iltapäivään...elämäni ja läheiseni kärsivät....olipas raskasta kirjoittaa.
KERTOKAA MUUTKIN KOKEMUKSIA!!!!
Haluaisin nostaa tämän keskustelun. Eli itselläni on päällä aivan järjettömät pakko-oireet liikkumista kohtaan! Haluan tästä PAKOSTA ja karmeasta häiriöstä jo eroon!!! Häpeäkseni vielä myönnän olevani jo aikuinen nainen (29 vuotta, mitat 157/34). Ei vaan saa lopetettua...
Olen täällä ollut sekä nimimerkillä -tiila t ja Skyte.
Eli kertokaa te parantuneet, KUINKA SAITTE LIIALLISEN LIIKUNNAN VÄHENNETTYÄ ja KUINKA NOPEASTI PAINONNE ALKOI NOUSTA JÄRKIINTYMISEN JÄLKEEN?
Arvostan jo nyt vastauksianne, kun ei enää jaksaisi millään...
Todellakin, jos jollakin on vain jotain kokemusta tästä samasta ahdistuksesta tai muuten sanottavaa järkyttävästä pakkoliikunnasta, niin kertokaa!
-Skyte
Mä en tiedä, onko mun liikkumiseni liiallista, ja "pakkoliikuntaa". Mä kyl saatan olla ainakin menossa koko ajan siihen suuntaan, kun tuntuu että liikunta on ainoa (hyvä) asia mun elämässä, eikä sitä ilman kestä. Mutta on mulla vielä ainakin vähän varaa jatkaa tätä hommaa, koska en ole nyt kuitenkaan mikään ihan luuranko vielä, bmi jossain keskivaikean alipainon lukemissa. Mut hmm, kyl se välillä tuntuu pahaltaki, kun vaikka rinnasta pistää, jalkaan sattuu tai pyörryttää.
Mä vaan en osaa valita sitä kultaista keskitietä, missään suhteessa! Oli kyse sitten liikunnasta, syömisestä tai koulusta. Välillä haalin näitä itselleni ihan tappovauhdilla, välillä meen ihan nollille. Just nyt mun liikunta on maximissa, mut koulu ja syömiset puolestaan minimissä. Että joo.
Jaa'a, pakkomielle liikuntaan täälläkin. Neljäs vuosi menossa, välillä karkaa ihan käsistä, välillä on PAKKO olla liikumatta niin paljoa kun keho hajoaa.. Tai kun ei oo ollut pahemmin mahdollisuutta (sairastamiset,, lomailut jne.).. Tosin mulla "terveemmissä" rajoissa ehkä, syön kuitenkin jokapäivä yli 1000kcal jos liikun..
Sama juttu täällä. Olin ennen sellainen, joka ei liikkunut juuri yhtään, mutta n. 2 vuotta sitten aloin häiriöidä syömiseni ja liikunnan kanssa. Aina pitää vetää näköjään kaikki asiat ääripäästä toiseen.
Mulla on nyt tosiaan 2 viimeistä vuotta ollut niin hyvin aikaa (olen opiskelija/työtön), että olen voinut joka aamu lähteä salille tai lenkille. Käyn joka päivä siis salilla 1,5h tai juoksemassa/hölkkäämässä tunnin. Ennen pidin välipäiviä 1-2 viikossa, mutta nykyisin en pysty niitäkään pitämään. Todennäköisesti mulla on jotain rasitusvammojakin, mutta en pysty lopettamaan liikuntaa.
Ärsyynnyn, jos en saa päivittäistä liikunta-annostani. Yleensä mieluiten liikun heti aamulla, ja tosiaan suunnittelen kaikki menoni liikunnan mukaan. Lisäksihän tähän liittyy toki jonkinsortin syömishäiriö (lasken kalorit tarkalleen, ja saan tietenkin syödä vain sen verran että kaikki on kulutettu tai mieluiten, että kulutan enemmän kuin syön). En ole alipainoinenkaan enää, koska olen myös hyvin riippuvainen suklaasta (152,5cm/45kg), jolla sitten palkitsen itseäni tästä liikuntarääkistä.
Liikunnassani ei ole enää mitään iloa. Kaikki juhlapyhät yms. jossakin muualla ahdistavat, koska en pääse liikkumaan.
Haluaisin, että voisin
1) nauttia liikunnasta kuten joskus
2) voisin olla liikkumatta syyllistymättä, jos ei jaksa lähteä salille/lenkille
3) voisin syödä syyllistymättä, jos en ole liikkunut tarpeeksi
4) voisin ymmärtää, ettei mun ole pakko liikkua joka ikinen päivä itseäni henkihieveriin saakka, vaan kävelykin voisi joskus riittää
5) päästä eroon kalorien laskemisesta
Kertokaa tosiaan, jos joku on saanut pakkomielteisen liikuntansa kuriin. Mullahan nämä määrät nyt eivät ole mitään suuria teihin muihin verrattuna, mutta pakkomielle kuin pakkomielle.
Sama täällä. Olen nyt liikkunut 2 vuotta enemmän kuin koskaan elämässäni, aiemmin en liikkunut juuri mitään. Nyt aikaa on järjestynyt niin hyvin, että voin joka aamu lähteä salille/lenkille. Ennen pidin sentään 1-2 välipäivää viikossa, mutta nykyisin en pysty pitämään yhtään.
Käyn joka päivä joko 1,5h salilla tai 1h juoksemassa/hölkkäämässä. Ja tosiaan, minunkin on heti ensimmäisenä aamulla päästävä liikkumaan. Laitan kellonkin herättämään sitä varten, vaikkei minulla olisi mitään menoa koko päivänä. Tietenkin tähän liittyy myös syömisen tarkkailu. Annan itseni syödä tietyn verran kaloreita, kun olen liikkunut tietyn verran. En ole enää alipainoinen, koska palkitsen itseäni suklaalla ja olen siitäkin riippuvainen.
Liikunnassa ei ole mitään iloa enää. Kaikki vierailut jossakin ahdistavat, kun en pääse esim. juhlapyhien aikaan liikkumaan.
Olisi niin kiva, jos voisi:
1) Liikkua omasta ilosta eikä pakosta
2) Olla liikkumatta edes yhden päivä syyllistymättä
3) Ei tuntea syyllisyyttä syömisestä, jos ei liiku
Jaa, tuli kahteen kertaan, kun luulin, ettei eka lähettynyt. Höh. Pahoittelen.
on muillaki siis sama ongelma....joskus ihan pahimpina aikoina liikuin 8tuntiakin päivässä siis kävelyä,kotijumppaa,stepperiä...ihan hullua siis! kaloreita en laske mutta söin kyl4ateriaa tosin tervellisesti ja kasvispainotteisesti.
nyt olen hoidossa ja liikuntakielto;kävely ja venyttely sallittu. ei ihan helppoa omaksua kun on tottunut: aamulla aamulenkki3omin joogaa30min, kuntosali/jumppa aamupalan jälkeen 2h ja illal viel jotai tunti(jumppa,kävely....)kultainen keskitie olis kiva löytää ja osata pitää lepopäivä.