Sata upeaa runoa
aikaan on saatu.
Yhä voi niitä punoa
hieno on näiden laatu.
On kuljettu luonnon poluilla l
ja järven rannoilla.
Yön haaveen saloilla
maalattu maisemaa sanoilla.
Ystävät runonmailla
sanoin, elon arjessa
ei mitään vailla
kaikki yhä tallessa.
Sadastako poikki tää,
onko hyvä näin.
Odottamaan jään
sanojanne ystäväin.
aikaan on saatu.
Yhä voi niitä punoa
hieno on näiden laatu.
On kuljettu luonnon poluilla l
ja järven rannoilla.
Yön haaveen saloilla
maalattu maisemaa sanoilla.
Ystävät runonmailla
sanoin, elon arjessa
ei mitään vailla
kaikki yhä tallessa.
Sadastako poikki tää,
onko hyvä näin.
Odottamaan jään
sanojanne ystäväin.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Runonurkka kolmonen
on taaskin nurkka ykkönen
minulle, ja siksi tänne johtaa tie
mihin kauas taas se meidät vie
mukava on täällä piipahtaa
jos vaikka ehtii lukaisemaan
mitä muut on kirjoittaneet
mitä tänään ajatelleet
uniaanko kertoilleet
vai haaveitaanko runoilleet
joskus aina itsekin
inspiraatoin saa
silloin voi taas jonkun lorun kirjoittaa.
tähän ikään ehtineille
oma kymmenluku
olis helpompaakin selata
ei tarvitsisi pelata
voisi riittää vaikka viisikymmenluku.
On tosi mukavaa, kun uuden puhtaan sivun avata näin saa
ihan tässä mieli virkistyy, ihan vanha mieskin runoilemaan herkistyy
vaikka nyt ei päivä lämmitä, runot lämmittää mun sydäntä.
Tulenlieskat, johdollasi
hyv on meidän taivaltaa
kun vain aina saisi
sen runohepan juoksemaa
laiskana se tahtois olla
vapaana vain ruohikolla
pitkää häntää heiluttaa
mutta väliin hirnahtaa:
- Hei tulkaa pian hakemaan,
lähden kohta laukkaamaan!
Ylös, alas, rinneteitä
varotaan vain jyrkänteitä.
Sylissäni mikro istun puutarhassa pihakeinussa,ihana on ilma
kurjenpolvi availee nuppujaan,ruoho kutittaa varpaita
päällä vain simpparit, vatsa täynnä tonnikalasalaattia,
mikro viilentää reisiä kivasti, lämpötila kohoaa vielä,
kohta haen jääkaapista päärynäsiiderin, voiko olla
suvi suloisempaa, Jussi Björling laulaa---- Midsommar nätternas härliga....
linnut visertelevät musiikin lomassa,pesä on tuijan alla
lepakko asuu vintin välikatossa,leyhyttelee siipiään siellä,
haukka kaartelee etsien saalista, taivaan sini huikaisee
---"jag ääälskar dig"----laulaa Jussi upealla tenorillaan,
taidan ottaa pienet nokoset......
Täällä kotikaupungissa,
tanssitaan ja soitetaan.
Siinä vielä lisäksi,
karjalaiset juhlivat.
Siinä sitä aikaa kuluu,
jos on mitä kuluttaa.
Käydä vaikka moikkaamassa,
ikinuorta tanssijaa.
Tämä onkin hyvä juttu,
tämä runonurkkanen.
Täällä voipi olla vaikka,
sanavaivainen.
Eikä siitä kukaan tule,
sua morkkaamaan.
Ilo pintaan,
jatketaan........
ja linnut vaikenee
luonto uumoilee
jo kuuluu jyrinä
en pelkää minä
tahdon katsella
ja hieman ihailla
verannalla istuen
nyt kyllä yksin
ennen sylityksin
enää kaipaa en
jo hyvin selviten
näytelmää katsoa
ristisanaa ratkoa
ja juoda lasin viiniä
keralla juustopalan
soi cd levy vienosti
Hynninen ihan hienosti
"Anniina,yhä valvotko vielä"
ei ihmistäkään tiellä
vain minä---luonto----ja Luojani
Sataa, sataa lotisee,
kaatamalla satelee.
"Järvi" tuossa lainehtii,
kohta kynnykselle ehtii.
Enää ei voi valittaa
kuivuudesta ollenkaan.
Kasvu kohta kärsii tuosta,
selvitäänkö tästä suosta.
Lintuparat pesissänsä
kyyhöttävät märissänsä.
Paha lienee poikasilla
näillä säillä kostehilla.
sydän täynnä kysymyksiä
ja niin yksin,
kuinka moni kokenut on tämän.
Wittgensteinin ajatus ei ole hyvä
halveksuntako oikein on
pitääkö vain kasvaa,eikö tuntea saa
kyyneleitä on pakko vuodattaa
ja hyväksyäkö pitäisi pahuutta?
no, tietenkin muuta kun ei voi,
kuinka nöyräksi pitäisi voida
toisenko hyväksikö vain,
ja kasvaako tuo toinen siitä,
ei, se koske häntä ei lain
siis,--
senkö on kasvu, joka itsensä
alentaa ja nöyrtyy, sen pahuuden
kestämään. Tietenkin,--- siinä se
suuruus piilee,ja nyt voin
ymmärtää:jos sinua lyödään poskelle,
niin käännä toinen poskesi lyöjälle.
aina koskee ennenkuin nuput aukeaa
Juhannusruusu
kohta jo ohikukkinut
miksi kiirehdit täällä näin aikaisin.
Nuoruudessa kotona
kukit aina sopivasti juuri juhannuksena
onko kiire tarttunut sinuunkin täällä etelässä.
Mutta kauniisti kukit.
Suunnistuskilpailuja katselin
nojatuolissa istuin ja valvoin.
Kahvitkin keitin piristämään
uneliaisuudesta virkistämään.
Siinä muistelin aikaa lapsuuden
tapahtumia, elämää nuoruuden
ja metsään juoksin muistoissani.
Sinne juoksin aina iloissani
joskin ikävänikin siellä itkin
juoksin sinne taas, polkua pitkin.
Elin mielessäni kauniin kesän
muistin hataran kyyhkysen pesän,
lintu alaoksille rakensi sen
ja opin tuntemaan tuon kyyhkysen.
Juoksin metsässä mukana juoksijain
jonkin kumman tunteen tuntea sain,
kuin olisin mukana ollut tuolla
kun ajatuksissani juoksin suolla.
Yli kivien ja kantojen kuljin
syleilyyni tutun kuusen suljin.
Sen pihkaisen pinnan ja tuoksun
tunsin ja muistin riemua juoksun.
Vaikka mieltä ikävä usein kalvaa
ovat muistot, kuin haavoihin salvaa,
sillä ikävän harmit mielestä suistan
kun onnelliset tapahtumat muistan.
Tekee elämä haavoja jokaisen pintaan
ne jaksaako kantaa ja mihin hintaan
me annamme itsemme alttarille
huonoon kohteluun ja loukkauksille
ei mielellään kokko elämäänsä tuhlaa,
vaikka moni silti itsensä uhraa.
Kun juoksee aatoksin lapsuuden mailla
voi viivähtää muistoissa huolia vailla
ja unohtaa pahan mielen ja surun
kun muistoista löytää onnen murun.
"Jukolan veljekset" juoksivat polkuja pitkin
lapsuusmuistoissa minä ilonkyynelin itkin.
Sateen jälkeen on niin raikas olo, tuntuu tosi sunnuntaille
urheilua kuuntelen,runoja samalla selailen
onko tullut uusia, näitä on mukava lukea.
Ilta on aikaa jonka voin viettää rauhoittumalla.
Aamulla annan unelmien lentää ajatuksella.
Yöt nautin ainakin silloin kun rakastelen.
Päivät..........olen eläkkeellä!
Sinäpä sen sanot.
Noin juuri on elämän tarkoitus.
Sehän on ikävän karkoitus vai
olikos sillä muitakin tarkoituksia.
No minä annan kaikkien kukkien kukkia,
vaikka en osaa runoillakaan.
Tässäpä istun kun yksin jäin,
lapsetkin menossa kotiin päin.
Rauhallista ja hiljaista nyt on
tämä antaa sopivan nautinnon.
Mielessä pyörii ja sanat nyt soi,
iltapäivä tämän rauhan toi.
Tällainen tunne on joskus niin hyvä,
sisälläin liikkuu rauha niin syvä.
Tätä jatkaa voisin vielä kauan,
mut menettäisin auvoisen rauhan.
Runosi antoi voimaa
se lohdun soi
ja uskoa toi
nyt siitä kiitän
ja Sinut liitän
mä muistoihin läpimiin
mä jälleen uskon ihmisiin
tää runonurkka verraton
rauhan paikka meille on.
...
Jännää dekkarisarjaa
telkkarista töllötin
nyt ei meinaa uni tulla
hurjasti kun jännitin
tulin tänne rauhoittumaan
runosuonta kirvoittamaan
että ajatukset saisin toiseen suuntaan
toiset kaikki katsovat jo untaan.
Mukaellen tähän yksi värssy siitä
eihän tämä pitkäks värssyks riitä
mutta ajatuksiin tuli värssy tämä
hyvän mielen mieleen herättämä.
- Kellii valaskala lainehissa,
kellii Pohjanneito aitassaan,
kellii päivänpaistehessa kissa,
mut sydämessäin kellii ystäviä vaan!-
Aina joku täällä huomaa alakulon
syynä pätevä se onkin tänne tulon,
jakamalla ilot sekä surut täällä
paistaa päivä myöskin sadesäällä.
Yksi vielä;
- Vetää vaari kessusauhut suuhun,
vetää unta kissa pankollaan,
varkaan saapi vetää kaakinpuuhun,
mut sydämeeni vedän ystäviä vaan!
Ukkonenko lähestyy
oliskohan nyt syy
käydä konetta sulkemaan
ettei se vahingoittuis vaan
taidan mennä katsomaan
parvekkeelle vahtimaan
mitä tuo musta pilvi
tuokaan tullessaan.
Tänään ei meillä ukkosta näy.
pilvet vain taivaalla
vinhasti käy.
Kylmänä viipyy kesäinen sää,
aurinko harvoin tunneiksi
taivaalle jää.
Kaunista säätä Luojalta anelen,
Edes lämpimämpää viikoksi,
vaikka hiukkasen.
Lapset kun mummille vieraaksi saa,
ajan saisi näin paremmin
kulumaan.
Nyt taivas taitaa kirkastua
poutapilvet soutaa.
hieman toivoa antaa.
Kirkkoon väkeä kosolti kulkee
monella ruusunkukka kädessään.
Kirkonmies ovea jo sulkee
rippilapset on viel ihmeissään.
Tervehdyksen pastori sanoo
toivoen kaikki isän huomaan.
Hän Luojalta hyvyyttä anoo
ja elämään onnea suomaan.
Elämän ensiaskel aikuisuuteen
suureen tuntemattomaan.
Aivan outoon uuteen
saa sydämet pomppimaan.
On hetki ainutkertainen
se mieleen, muistoon jää.
Alttarille polvistuminen
heitä vähän jännittää.
Vanhemmat, isoiset
siunaavat rippilapset.
Mummut, vaarit seuraillen
heitä onnellisena katselee.
On halausten aika
lahjojen ja ruusujen.
Ei hävy koskaan ripin taika
se palaa kanssa muistojen.
Ja hyvää juhannusviikkoa kaikille nurkkalaisille ja kaikille muillekin jotka sattuvat pistäytymään täällä:
Vaikka harmaa maanantai
laulamaan se minut tänään sai
usein laulan aurinkoisen aamulaulun
se laulu iloiseksi aina saa mun
vaikk' ois aamu miten pilvinen
huolta siitä kanna en
hyvät sadevaatteetkin on mulla
iloiset ja värikkäät
-hymyilet jos minut näät
takki punapilkullinen
lakki aivan punainen
ja saappaat-!
ne on suorastaan runolliset.
On tainneet hermot mennä
ei enää ajatukset lennä
tähän ajan kulkuun
sekin saatava ois sulkuun
suvut kummallakin laajat
perhejuhlat taajat
tuleekohan siitä stressi
jos menee yliannokseksi
yliampuva on tämä marina
iloisemman asenteinen tarina
reippahasti vaan juhlimaan.
Olen miettinyt iltaa monta
ja päivääkin toimetonta
voisinko toisin viettää
tätä kesää
joka rientää vauhdilla
kohti elokuun loppua
yritän pidellä päivistä kiinni , sateisistakin
ja nauttia täysin siemauksin
vain olla ja elää.
"Elä sie immeinen ihteäs kiirellä pilloo,
eihä siit'oo yhtään kellekään illoo!
Lopeta jo tuo kiireinen tahti
ja kokkeile mik'on levon mahti!
Eläkä turhia asioita hommoo
vaan naati ja anna hermoille lommoo!"
Sade piiskaa ikkunoita,
taivas iskee salamoita.
Tuuli pilviä ajaa,
ilta päivän rajaa.
Lämpö kesän hukassa
värisee kimalainen kukassa.
Unipeiton taivas heittää
yöhön maan peittää.
Aamu hieman ankea
kimalais parka kankea.
Säde auringon välkähtää
kimalainen lentoon pyrähtää.
Kesäaamu raikkautta,
kukkien kauneutta,
tuoksuja huumaavaa,
taas luonto tarjoaa.
.
kiire ei sais olla koskaan
parempi ois hitaampi tahti
toteuttaa sitä ei joskaan
olekaan kovin helppo taaskaan
nytkin oli pesussa juhlapaita
viinillä höystetty paistikastike
loiskui sille pahviretkula lautaselta
sellainen tahra ei irronnu ei
ehjä on paita muuten
ostaisin muuten uuden
paita saa kelvata
kunnes hihat on rikki
asian kirjoitti joutava nikki.
Moottoriveneesi ääni kuuluu jo kaukana lahdella
me kolme jäimme rannalle odottamaan
musta kissasi Minni
minä
ja villiruusupensas.
Kolme hyvää asiaa
ystävyys, ilo ja hali.
Ystävä rannalle palaa,
ei kauaa oota rannalla
Kirveli ei kissa.
Ja villiruusupensas
kukkansa avaa
ihan kiitokseksi.
Töyrään päällä istuen
voi varpaita uittaa,
järvelle tähyten.
Ei jouda runoilemaan, ei paljon muutakaan kirjoittelemaan, nyt täytyy kokata,
nyt täytyy siivota, nyt kauppaan rientää täytyy ja ruokaa uuniin touhuta ja muuta hosua.
Varmaan arvaatte; mä ootan vieraita, tai hyvin tuttuja , omia lapsia
Äidin luokse kiiruhti pikkuneiti
ja putosi rappusilta.
Tuli siitä pitkä pieti,
sairaalassa koko ilta.
Ei siinä mitään, sanoi lääkärisetä,
mutta mummia ei tieto petä
kun näin sen valtavan turvotuksen.
Tulihan se,
kutsu uusi sairaalaan
ja aikakin
tiistaina naulataan.
Parilla naulalla luut yhteen
ja kipsi olkapäästä asti
oli päättäjaisetkin
käsi onneksi vasen
joten kykeni kätensä ojentamaan
kun sai HYmytyttö patsaan.
Ja mitä lopulta tuleekaan
nyt alkoi tulehtumaan
ja mätää vuoti naulojen reiät
joten kipsi pois
naulatkin,
eikä luutuneet ole yhteen luut
Ei auta
kantoside vain kättä kantaa
ja äiti lääkettä apteekista kantaa
Sairaalabakteeriksi mummi sen arvaa.
Onko hygienia sairaaloissa jo pelkkää harhaa.
Kuinka pitkään parantuminen kestää.
Vahoinkoja kukaan ei voi estää,
mutta sairaalassa,
liian monta on bakteeriin sairastunutta.
Mummi voi vain tsemppiä toivottaa
ja lapsen kanssa
kivutonta kesää odottaa.
Jo aamuhämärä kaikonnut on
vaan taas on päivä auringoton.
Pilvetkin seilaa matalalla,
pysyttelenkin katon alla.
Mittarissa numerot pienet niin,
pukeudun talvivaatteisiin,
nuha ja flunssa näin poissa pysyy,
kyllä se voimia kaikilta kysyy.
Alkaa jo loppumaan huumori tässä,
istua nyt sisällä hämärässä.
On villasukat ja hartialiina
sekä sisäisesti kirkas viina..,
no, sitä vain illalla ottaa saa
kun kallistuu väsynä nukkumaan.
Leikkisästi
leikkimielin
monin kielin
muistelimme
laulujamme
taikojamme
entisiä aikojamme
juhliamme
kesäisiä laulujamme
syksyisiä uniamme.
Yö yötön taasen lähenee
vain valo hiukan vähenee
tulet lähemmäksi mua
yö kun hiljenee
mua vaiti syleilet
ja kuiskit korvaani
ne sanat joita odotin
jo päivin, viikoin kaipailin
nyt on sanojemme aika
tekojemmekin.
Puutarhasi keinussa niin monin illoin istuimme
me kotiviiniäsi maistelimme
ja kuinka me lauloimme
niitä lauluja riitti
naapuri kaukana pellollaan heinää niitti
ja varmasti naureskeli laulujamme.
Aamiaisen aikaan
aloin aavistaa
ajatus alkaa ahdistaa
aattoko aamulla?
Aikomus autolla Aavasaksalle.
Antiikkista.
pihakeinun katveessa
vanhassa perunapenkissä
varjoissa, lumien peitoissa
happaman maan multakumpareessa
jokaviikko sopivaa ravinnetta sai
jopahan vaativa kasvi
nyt hoitajansa palkitsee
suurin kaunein kukkasin
otin siitä loistosta kuvankin.
Pian käymme juhlan viettohon
me vastoin, kukkasin
tai taikoen
tai soudellen
tai kuka mitenkin
vaan yhteistä on suvi tää
ja sadekin jos yllättää
kesän juhla kuitenkin
pian siirtyy muistoihin
nyt siitä ilo ottakaa.
Juhannusta pidetään jotenkin rajana, että nyt on kesä kääntymässä syksyyn
ja kyllähän se pikkuhiljaa alkaakin päivä lyhentyä, mutta nyt tuntuu että kesä vasta on alkamassa ja syksy on vielä tosi kaukana.
Kesää ja kylmää
sadevettä tuulta.
Suomen kesä,
tänään kuumuus
huomenna muuttaa.
Palaa myöhemmin
juhannuksen jälkeen.
Yhtä kaikki
sittenkin kesä.
Hyvää juhannusta.
Luonto tosi rehevää,
kaikki hyvin vihertää.
Linnutkin taas visertää,
kun päivä kuivana viivähtää.
Koko päivän tuuli meuhkasi,
puiden latvuksissa reuhtoi.
Pyykki lensi vaakasuorassa,
pysyi sentään kuivamassa.
Nyt on vaatteet kaapissa,
leppoisissa tunnelmissa
tässä nautin hiljaisuudesta
ja tuosta luonnosta
tuulettomasta.
Lämmintä on tulossa,
näin ainakin on luvassa.
Eihän ikuisesti kestää
voi näin kylmää kesää.
Hyvää juhannusta toivotan
kaikille nyt tässä hoilotan.
Turvallista matkaa matkustaville,
sekä uintiretkistä nauttiville.
..tulit juhannuksen aattona
nuohoamaan savupiippua
kun sinne autiotupaan
päätin jäädä asumaan
savuun menasin tukehtua
en olisi pärjännyt ilman sua
sinä tulit heti kun soitin
minä sinulle juhannuksen valmistin.
tuolla jossain sinä olet elämää omaasi eläen
vaan missä kuljet missä on määränpääsi.
elätkö odottaen vai joko olet luovuttanut.
onko polkusi suora ja mutkaton
vai kulkeeko kiertoteitä yli kivien ja kumpareiden.
minäkin kuljen odottaen haaveillen etsien
mutta aina kompastellen.
missä lienee suora tie, missä risteyskohta,
yhtyvätkö suorat ja mutkaiset tiet koskaan
onko risteystä missään
ja jos sellainen olisi
niin osaisinko valita suoran tien.
tietäisinkö mikä on minun tieni,
missä olisi portti
joka aukenisi minun avaimillani.
porttien saranat jo vanhuuttaan ruostuneet
kitisevät omaa raihnaisuuttaan.
kuka olisi porttejamme huoltanut
ettemme jäisi porttien ulkopuolelle
ja löytymättömän avaimen kätköissään
nauraessa pilkka nauruaan.
Kauppojen ruuhkassa tänään,
mitä hain?
Täytettä yltäkylläisistä hyllyistä.
Kaikilla kiire ja rahaa palaa,
kassakoneet kilisee.
Orpona harhailin,rahaa vähän.
Olisko jotain suuhunpantavaa halvemmalla?
Ei hinnat nousseet pilviin.
Masennuin
Joku maksaa miljoonien lunnaat ja
minä mietin kuinka saisin rahani riittämään
Juhannuksen yli
Vähän aikaa sanattomana mietin runosi sanoja, Amadeus.
Mieleeni muistui elämäni varrelta montakin vastaava tilannetta.
Kun on kokenut, ymmärtää ajatuksesi ja ajattelee samoin
Monesti itsekin kaupassa kauhistelen miten paljon kaikkea on
ja huomaan monen muunkin vähän nevottomana kuljeksivan.
Mutta nyt on kesän kaunein aika, ....no valoisin ainakin.
Juhannus on vain yksi viikonloppu kesästä.
Ja kuitenkin täynnä suuria odotuksia.
Juhannus on meillä herttainen
Mies nukkuu sohvalla kuorsaten
Tuuli on tarttunut pihakoivuihin
Pellon laitaa hiipii katti naapurin
Taivas on harmaa, siis pilvinen
Itse flunssan kourissa kärvistelen
Ikkunapeltiä pisarat hakkaa
Eikö tämä sade koskaan lakkaa
Harakkani pyrähti tervehtimään
Se ei ole sateesta millänsäkään
Mikä on minunkaan hätänä täällä
Lämmintä on ja katto pään päällä
Tuoksuu juhannusruusut maljakossa
Niitty on kukkaisvaahdon peitossa
Nyt juhannus on ja kukkii maa
Ja hyvää juhannusta toivottaa:
Venlastiina
Viileä on sää,
ei aurinkoa nää.
Kadonnut lie pilven taa
huomennako kurkistaa.
Juhannusta juhlimaan
jokainen alkaa tahollaan.
Joku laittaa jalalla koreasti
toinen laulaa soreasti.
Kokolle joku kulkeutuu
joku kotiinsa sulkeutuu.
Toinen nauttii ihmis vilinästä
toinen parhaista ystävistä.
Ilma jos viileentää
ystävyys sen lämmittää.
Hyvää iloista juhannusta
kaikille tässä toivotusta.
Runoja nurkan lukiessa
hetken näin kulkiessa
hyviä on runot nää
ne meitä yhä viihdyttää.
Kiitos runoista ja hyvää kesän juhlaa.
kun kaikki kumminkin niin nättiä
kun ulos vilkaisee tänään
on luonto vihreänään
se lepoa on silmälle
ja varsinkin mielelle.
ja kaikki "kukat kukkii itsenä värisinä"
vaikka päivä olis sateinen ja harmaa
on varmaa kuitenkin
ON Kesä!
runoista meinaan
väsyä meinaan
kun kerralla kahlaan
kauaksi runojen myötä
tää on jo melkein työtä.
En kuitenkaan vielä toivota hyvää yötä
Vaan että ylhäällä tavataan ja
vaikka halataan.
Villasukat jalassa, villashaali tuolilla,
mittarissa 12, mut' iloisella mielellä.
Ei ole pakko mennä ulos, ruokaa riittää,
huoltomieskin siistii pihaa, nurmen niittää.
Kesäiset on äänet, tässä niitä kuulen,
leikkurissa pakoputki vuotaa, niin luulen!
Oravatkin juoksee tuossa kilvan karkuun,
harakat ja varikset jo alkaa parkuun.
Nautimme nyt kesää juhannuksen jalon aattopäivää.
Musiikkia radiosta kuunnellen, ei mieles harmin häivää.
Täällä kyllä tarkenee alasti keikkua
taitavat rintanikin vapaasti heilua
kun liivit ja paidat heitin hiiteen
kulutan näin aikaani kello viiteen.
Sitten kylpemään ja paplarit hiuksiin
pukeutua sentään aio en pin'upiin
asiallisesti asiakaspalveluun iltatyöhön
omat haaveet lähetän yöttömään yöhön.
Illan varalta ylle lämmin paita
sen suhteen ei saa olla liian saita
napa ei saa näkyä, eikä rinnat.
muistettava on taas kaikki hinnat.
Meniskö kaupaksi olut paremmin
jos pukeutuisimme tänään rennommin?
Ei minusta kukaan enää kiinnostu,
lisää olutta ostamaan vuokseni ei innostu.
Palella tänään ei kun liikettä riittää
lavaisäntä hyvää ilmaa kiittää,
jos kokkokin palaa komeasti
ja me juhlimme siellä aamuun asti.
Kiitos rennosta riimistä Tuoksu
tänäänhän on luvallista yöjuoksu,
pitkin ja poikin ilman verhoja,
pyöriä pelloilla useita kertoja.
Poimia kukkia sylillisen verran,
josko tapaisi sen oikean herran.
Älä vielä lannistu nainen aito,
kun vuodet lisii ja elämäntaito,
kaksin on voimaa ja voimakkaampi
toiselta toiselle elämä arvokkaampi.
Voi että mimmit,
vaikka ei olekkaan timmit,
vartalot uhkeat,
kauniit ja rohkeat
Olimme kerran nuoria,
nyt kaiketi,ikinuoria.
Kyllä huuliin punaa voi laittaa,
ja menoksi, eipä haittaa.
Ja sitten vaarit karanneet,
jollei nuoremmat heitä varanneet.
Naistentunnilla pyydän luvan
haaveilemassa,luona oman tuvan...
Yrittelen sitten jaksaa
jatkaa tätä matkaa
aikani-kuluksi
sormiharjoituk-seksi
muu seksi
kun lie jäänyt kaukaiseksi
vaan leikki pois
niinkuin jo ois
ja varsinkin tyyny pois pyllyltä
ja pullokin piiloon hyllyltä
siis, toi tyhjä vichypullo.
Tällä palstalla voi,
aina kieltään,
verryttää.
Onneksi ei ,
runomitassa voi ,
oikein ärräpäitä täräyttää.
Vaikka ei se nyt mielessä ,
ollutkaan.
Onhan kesä ja kärpäset,
Ruusut ja kukkaset,
taisi se perhokin livahtaa.
Ja puiden lehdet,
suuremmaksi niitä ei saa.
Olihan sitä asiaakin.
Siirsimpä tänään kuvaset,
Ihan itse tänne ,
omaan tiedostoon.
Pienestä ne ilot on tehty.
ruusun kuvista,
sireenin tuoksusta,
sateesta ja auringonpaisteesta....
Moottoritie H:ki Turku aivan tuntematon,läpi tunneleiden nopeus 120-160....
Vihdoin tuttu Kirjalasalmen riippusilta ja aloin herätä.
Tuttua tutumpi reitti, Nauvo-Korppoo-Houtskari,ja vihdoin perillä Gloskäriin!
Kaikki lapseni, lastenlapseni ja pari hyvää ystävää laiturilla:)Halauksia,suukkoja.
Voi saariston kalliot,rannat--- kasvusto.Juhlapöytä 22 hengelle,kynttilöineen,herkkuineen.Ja minä kantaäiti,sain vain olla kunniavieraana.
Juhannus-salon nosto,Maammelaulu....leikit ja kokko,ja rattoisa seurustelu läpi kesäyön.Kylmyys pakoitti pukeutumaan lämpimästi.Tämän Juhannuksen tulen muistamaan loppuelämäni.Aaton kylmyyttä seurasi kaksi aurinkoista lämmintä päivää.i
Silmissä viipyy vielä----- meri ja saaristo.
Kuuletko kuiskeen hiljaisen,
näetkö; - kuljen varoen. -
En häiritse linnun lentoa,
en taita kukkaa hentoa,
annan tietä muurahaiselle
pienen pienelle rakentajalle.
Perhosenkin lennossa näen,
kuulen kukkuvan käen
eikä metsähiiri pelkää,
tuossa rapsuttelee mahaa, selkää,
tuolla ampiainen pörisee
ja hyttysten armeija surisee.
Luontoemo kaiken tarjoaa
kukilla maiseman koristaa,
linnut lentämään luoja loi
kesä aamussa laulut soi.
Kuuletko kuiskeen hiljaisen
kaiken keskellä ihminen?
Kuuletko kuinka koski soittaa
näetkö; yön aamu voittaa?
Kuljetko kaiken talloen,
kukan pienimmänkin taittaen?
Jälleen nautinnon tarjoaa kesä
kiinnostaa oksalla haukan pesä.
Kuinka poikanen selviää lentoon
saako voimia kehoonsa hentoon
joka pesän reunalla kiikkuu
siipiä ojennellen liikkuu.
Huutaa nälkäisenä emolle
joka juuri lensi pellolle.
Siellä myyräsaalista riittää
poikanen emoa ruoasta kiittää.
Pesäkeko komea muurahaisen
mäen taakse samanlaisen
näen nousevan tähän kesään.
Toiset poikaset tintin pesään.
kaipaan rakkaani ihon tuoksua,
partaa huulillani ja ihollani.
Kaipaan ajatusten juoksua,
leikittelyä kun piloillani,
hieman kiusottelen.
Kaipaan käsivartensa voimaa,
niiden vaatimusta.
Pysy jo aloillasi et karkaa,
varteni täynnä jo antaumusta,
hieman kiusasin miesparkaa.
Iloitsen ystävästä
ystävyydestä kestävästä
naapurista vastaantulevasta
asioistaan juttelevasta
joskus osanoton
pienen läsnäolon
voinhan itsekin
olla yksinkin
ja huomiota vailla
aivan samanlailla.
Aurinkoa, lämpöä,
kesän leikkejä
niityllä kanssa
kukkien.
Käsikädessä yhdessä
haaveillen.
Polku johtaa
luo rantakivien.
Kivellä istuen
varpaitaan liottaen
tunne kesäinen.
Ilta-aurinko
mailleen painuva.
viime säde,
lämpöön haihtuva.
Kesäinen tunne,
kukkien tuoksu,
vesien vapaus,
purojen juoksu.
Taivaan sini
pilvien laivat,
purppura värin
kylkiinsä saivat.
Monta on jossain
tuttua hyvää,
heille nyt lähetän
tunnetta syvää.
Yksin kun mietin
rauhassa illan,
ajatuksen myötä
kyhäilen sillan.
Missä nyt ootte
salaatte sen,
minkähän tähden
sit ihmettelen.
Kaikkiko hyvin
teillä nyt on,
yksin kun huokailen
oon voimaton.
Runon ystävät rannoilla luuhaa,
jättäneet sanaset naulaan.
Jotain kai salaista puuhaa
tai lämmöstä kuiskaten laulaa.
Askartelua löytää pihapiiristään,
kastelua, istuksia makoilua.
Ystävät tulee myös piristään
yhdessä jatkain saunassa hikoilua.
Runoratsu lämpöön nuukahti
oottaen uutta sanapaalia,
Väsyneenä nurkkaan kuukahti
värssyjä ei jaksa haalia.
Tytöt, pojat runonurkan kielet
levähtäneenä ehkä palaa.
Kirkkaana ajatus ja mielet
jälleen runon sanoja halaa.
voi tuota painovirhe tuunausta. Mutta mukavaa iltaa joka tapauksessa.