tuntemaan toisen, se vaatii vastavuoroisuutta, empatiakykyä ja toisen kunnioittamista mutta myös sitä että haluaa avata toiselle sisimpänsä ja myös kysymyksiä, joista toinen voi päätellä että hänestä on kiinnostuttu. Siinä ei auta laulun luritukset ja silmiin katsomiset ja odotus, että toinen tekisi samat asiat pelkkien olettamusten perusteella. Ei riitä, että häipyy paikalta niin että toinen jää odottelemaan uusia tilaisuuksia, joita ei kenties koskaan tule.
Jos haluaa
oppia ...
7256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tykkää että sä opetat täällä yhtään mitään.
minua on elämä sen verran opettanut että ,kenenkkään ei tarvitse selittää tuollaista mulle ,ei nyt eikä oikeassakaan elämässä. ota itse opiksi omista kirjoituksita jos on kerta jotain oppimista viellä.
sulle, ja enhän mä sorsaa aio opettaakaan.
itsekkään käyttäydyt noin miten kirjoitat.
Näin on, mutta kun SE EI AINA OLE NIIN HELPPOA ; Kun ihmiset eivät välttämättä aina kohtaa tilanteissa ja paikoissa jotka ovat suotuisia minkäänlaiselle henkilökohtaiselle lähentymiselle:(...näistä on sitten monia variaatioita..ihan on mielikuvitus rajana:(...mutta noin periaatteessa olet oikeassa ja vielä loppuun vanha fraasi-pläjäys: CARPE DIEM!!!
Eivät kaikki kohtaamiset tosiaankaan tapahdu niin kuin "oppikirjoissa sanottaisiin" vaan variaatioita on monen tyyppisiä.
Ihan ensimmäisenä on aina tuo kohtaamani henkilön siviilisääty. Jos ei tiedä onko toinen varattu tai vapaa, en lähde tekemään minkäälaista lähentymistä. Senkin asian selviämiseen voi mennä aikaa.
Jos kohtaan kiinnostavan ihmisen vaikkapa työssä, harrastuksisa tai sellaisessa ympäristössä missä siviilisääty ei ole keskustelun aihe.
Voi mennä aikaa ennen kuin sekin asia selviää. Ja sinä aikana voi sitten tapahtua jotain muuta, joku todistettavasti vapaa ihminen osuu kohdalle tai mitä tahansa.
Paljon on sellaista orastavaa kiinnostusta, joka ei johda mihinkään kun ei tiedä toisesta mitään.
Itseään ja muita satuttaa jos ihastuu naimisissa olevaan ja lähtee luomaan suhdetta häneen. En itse ainakaan haluaisi lähteä sellaiseen mukaan, vaan yrittäisin vapautua tilanteesta ja tunteistani. Eihän ne tunteet hetkessä katoa, mutta jos toista ei vielä oikeastaan tunne, niin sitä helpmpaa se on. Varmastikin ne tunteet ihastumisvaiheessa on osin kuviteltujakin.
Jotenkin ajattelen, että jos on naimisissa ja alkaa tuntea syvempiä tunteita toista kohtaan ja jos ne on molemminpuoleisia, niin niistä kertominen sille toiselle voi olla satuttavaa. Sanoo siis hänelle, että rakastan sinua, mutta ei voi mitään, olen naimisissa enkä halua tähän muita. Aika raskas taakka kannettavaksi...
Olen täysin samaa mieltä, ettei varattujen kanssa kannata alkaa touhuamaan mitään mutta naisena on pakko todeta että valitettavan moni varattu mies sanoo olevansa eronnut/sinkku, joten tarkoitin vaan sitä, että tuonkin asian niin kuin kaiken muunkin suhteen vasta aika näyttää mitä asiasta tulee.
Eli ensin pitää selvittää onko mies varattu/vapaa...kiinnostukseni menee kyllä samantien jos mies on tuollaista valehdellut.
(eroamassa oleminen tuntuu joillakin olevan pysyvä olotila).
Kaukoihastumisen suhteen on sama juttu...eli ensin pitää tietää onko mies vapaa/varattu jotta asiaa voi mitenkään edistää.
Ja kun asioita ei voi kysyä suoraan enkä halua kytätä ja vahtia kun en ole mustasukkainen.