Takana kolmas raskaus... Ensimmäinen normaali alatie synnytys, toinen kiireellinen sektio-->streptokokki positiivinen,mikä kerkesi synnytyksessä tarttua vauvaan,ja minulla haava repesi vajaan viikon päästä leikkauksesta.Vauvan kanssa oltiin kaksi viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen,vauvalla (vuodeosastolla)epäiltiin mm.aivokalvontulehdusta. Nyt kolmas raskaus meni yliaikaiseksi ja se käynnistettiin 42 1,alkuun kaikki meni hienosti,supistukset tuli vajaan viiden minuutin välein.... Mutta sitten stan-laite rupesi hälyyttämään useampaan otteeseen sydänäänien laskusta--->yritys imukupilla,mutta supistukset loppuivat kuin seinään-->alkoi veri vuoto--> hätäsektioon,jossa todettiin kohdun repeämä vaginaan asti.. Vauva syntyi vatsaonteloon,jota elvytettiin ja jouduttiin siirtämään lk:lle(ilmarinnan takia),minua leikattiin kolme tuntia repeämän vuoksi, kolmen lääkärin voimin.. Repeämä saatiin paikattu ja teholla maattiin pari päivää, vauva oli teholla pari päivää-->vuodeosatolla pari päivää ja sitten siirrettiin synnyttäneitten osastolle!Lääkärit sanoivat,että enkelit olivat mukana synnytyksessä..Minulla sekä vauvalla oli tosipaikka kyseessä... Haaveina oli vielä neljäs lapsi,mutta näiden kokomusten myötä olen tullut tulokseen,että kolme riittää ja lääkärit sanoivat,että välttämättä kohtuni ei tule enään kestämään.... Tämä on tiivistetty kertomus omista synnytyksistäni ja halusin kertoa nämä teille! Kohdun repeämät harvinaisia.Jos on "kohtalotovereita"vaihdan ajatuksia mielelläni kanssanne!
kohdun repeämä
kohtu80
131267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toisessa sektiossa pelkkä ulosotto kesti tunnin. Kohtu paikoitellen noin 1milliä. Enempi lastenteko on kyllä TÄYSIN kielletty. Sinulla oli kyllä hyvä suojelusenkeli mukana. Voimia lasten kanssa ja kaikkea hyvää sinulle....
Koko raskauden ajan oli kyllä tarkka seuranta ja olin erittäin kipeä, kiinnikkeiden vuoksi ilmeisesti, ja sairaslomalle rv 20. Seuranta oli siis neuvolassa harvempaan, ja tiuhaan äitipolilla. Suunniteltu sektio rv 37, oli kuulemma jo liian myöhäinen vaihe, ihan pian olisi revennyt uudestaan, mutta viivästyi kun sairastuin juuri silloin kun piti sektio alunperin tehdä. Tuloksena terve ja hyväkuntoinen lapsi. Kohtuni repesi siis toisessa synnytyksessä, takana yksi sektio. Tämä synnytys säikäytti, ja lapsi syntyi hyvin huonokuntoisena (1/1/6) ja vaikeasta hapenpuutteesta kärsineenä, mutta nyt kaikki näyttäisi olevan hienosti, eli suuria huolia ei kehityksessä pitäisi enää olla. Pientä ja isompaa on ollut, mutta sellaistahan se elämä on.
Neljättä ei meille tule, en ole valmis samaan pelkoon enää, ja raskautta ei päästettäisi noinkaan pitkälle. Lääkärien mukaan tosin ei mahdotonta, mutta riskejä on. Minulla oli oheneman kohta kämmenen kokoinen viime sektiossa, ja paksuutta noin alle puoli milliä. Olisi pian revennyt. Arpia on kohdussa kolme, yksi viilto ylhäältä alas, ja kaksi poikittain, nämä poikittaiset ovat niitä repeämän korjaus arpia, näin olen käsittänyt.
tapauksia?
Nuoremmalla systerilläni oli kolmas raskaus..kaikk meni aivan normaalisti..kunnes ponnistusvaiheessa kätilö tempas lapsen lisäksi koko kohdunkin ulos.
Siitä sitten systeri leikkauspöydälle..koska verenvuoto oli valtavan suuri.
Systerille tuli siis samalla kohdun poisto,vaikka ikää oli hällä vain 31 vuotta.
Vastasyntynyt lapsi jätettiin isän kanssa kaksin synnytyssaliin odottamaan.
Kätiö siis TEMPAISI myös kokonaisen KOHDUN ulos?! Onko tämä edes lääketieteellisesti mahdollista?? Eihän lasta sitä paitsi edes mitenkään tempaista ulos, paitsi ehkä imukupilla... mutta vaikeaa uskoa, että siinäkään olisi millään muotoa mahdollista saada kokonaista sisäelintä ulos... Sisäelimet ovat "kiinni" elimistössä side- ja tukikudoksien avulla, eivätkä lillu siellä miten sattuu.
Kohdunpoistohan voidaan suorittaa nykyään sisäsynnyttimien kautta, mutta en tiedä miten akuutissa tilanteessa toimitaan... En nyt sentään usko, että vauva on tempaistu kohtuineen päivineen...
kohdun pois.
Sisko joutui vauhdilla leikkaukseen ja sai monta pussia verta kun oli menehtyä siihen tilanteeseen.
Kohtu painaa normaalitilassa noin 100 grammaa ja raskauden lopussa sen paino on 1000-2000 grammaa.
Kohdun seinämä ohenee koko raskauden ajan, ja se voi olla loppuraskaudesta osittain vain paperin ohutta..joten se ei ole mikään iso "sisäelin".
Itselle on tehty kohdunpoisto,emättimen kautta, joten jotain minäkin aiheesta tiedän.
Usko ei ole samaa kuin tieto.
Kyllä se minullakin oli lähellä, kätilö mietti imukuppia ja sen käyttöä, oli täysin sektiota vastaan, ja sanoi mm. että koska mukana oli opiskelija, niin hänen täytyy saada kokemusta vaikeista tapauksista, se olin siis minä, koska tiesin, että ne kivut olivat niin helvetillisiä, että jokin on pahasti pielessä. Myöskin lapsen sydänkäyrät olivat erittäin huonot, vaikka anturi oli päässä. Pitkään ei tulllut mitään käyrää. Ja tiesin kyllä, millaista synnytys voi olla, edellistä tein puolitoista vuorokautta, kivut olivat silloinkin hirveät, eikä esim. epiduraali auttanut. Tuon puolentoista vuorokauden aikana kohdunsuu aukeni noin kolme senttiä, kyseessä oli käynnistetty synnytys rv 42, jonka jälkeen siis eka meni hätäsektioon, kun lapsen kunto romahti, ja oli viikon teholla vaikean infektion vuoksi.
Mutta siis, tuo pieleen mennyt synnytys. Oksitosiinia isolla annoksella vauhdittamassa, synnytys käynnistyi rv 42 1. Erittäin kovat supistukset, ja tiheästi, mutta mitään ei tapahtunut, kohdunsuu aukeni ensin kolmeen senttiin, jonka jälkeen pysähtyi pitkäksi aikaa, sitten oksitosiinia lisää, ja aukeni kuuteen senttiin, mutta vain toispuoleisesti. Siltikin tuo kätilö oikeasti suunnitteli imukupin käyttöä. Olimme jo kätilölle ihmetelleet kummallista vatsan liikettä, ihan oli kuulemma normaalia. Jo siinä vaiheessa oli lapsi ilmeisesti osittain vatsaontelon puolella. Jos tuossa tilanteessa olisi käytetty imukuppia, niin olisi ihan varmasti tullut kohtukin ulos, lapsi olisi tuonut sen tullessaan. Onneksi lääkäri tuli ja pelasti, näkin lapsen kippurat ja sanoi, että välittömästi sektioon, ja alle vartissa tuosta oli lapsi jo saatu ulos. Repeämä löytyi vasta leikkaussalissa, eli se oli kaikille yllätys, ja myöhemmin sain kuulla, että olin ensimmäinen tapaus sairaalassa, siksi eivät olleet osanneet sitä ajatellakaan. (Kyseessä on kuitenkin suurehko sairaala, mutta nyt on kulunut aikaa jo kuusi vuotta tapahtumista.)Tästä on todistajana mieheni, joka oli jostakin syystä päässyt mukaan sektioon, vastoin sairaalan käytäntöjä, joten hän on nähnyt ja kuullut kaiken sen ihmettelyn. Itse siis olin nukutettuna, siksi en tiedä mitään.
Mutta on selvästi käsittääkseni osoitettu, että sektion jälkeen oksitosiinin käyttö ja käynnistykset tulisivat olla erittäin tarkassa harkinnassa. Ne lisäävät riskiä selvästi, samoin kuin sektion jälkeiset infektiot leikkausalueella. Saattavat häiritä haavanparanemisprosessia.
Minä kyllä kehoitan kaikkia valveutumaan asian suhteen. Minulle vielä sanottiin, että kohtu ei voi revetä, ja alatiesynnytys on täysin turvallinen yhdenkin sektion jälkeen. Tyhmänä uskoin. Enää en usko. Lääkärin mukaan meidät ja varsinkin lapsen tilanteen pelasti se, että kello oli aamulla kahdeksan, kun leikkauspäätös tehtiin. Oli kaikki leikkaussalikapasiteetti käytössä, eikä tullut mitään viivettä. Isompi viive olisi ainakin vammauttanut lasta enemmän, kun jo nyt arvioivat, että hapenpuutetta oli kestänyt jo pitkään, koska syke oli enää heikosti havaittavissa. Ainakin yli puoli tuntia, joka on kriittinen aika aivoille. lääkäri sanoi, että jokainen viive minuutti olisi ollut vakava siinä tilanteessa, ja pysyvät vammat kasvaneet koko ajan.
Onneksi nämä ovat alkaneet puhuttamaan. Minun synnytyksessä mukana ollut opiskelija ainakin sai ikuisen opin. Hän itki itsekin, kun kätilö oli niin kauhea. Tiedän myös, että palautetta on mennyt, itse en tehnyt valitusta, mutta ei tarvinnut, satuin tuntemaan oikean ihmisen. Tämä pelkkä kohdunrepeäminen olisi vielä ollut mielestäni anteeksiannettavaa, mutta valehtelu ja vastuunpakoilu ei enää ollut. Kätilö myöskin kohteli minua erittäin ala-arvoisesti, ja väitän edelleen, että vain vuoron vaihto pelasti minut ja lapseni. Se jääräpäinen kätilö ei olisi ikinä suostunut kutsumaan lääkäriä, mutta uusi tajusi tilanteen vakavuuden välittömästi, ja pelasti toiminnallaan paljon.
eN siis ymmärrä tätä touhua, kun on tehty ihan oikeaa tutkimusta tuosta aiheesta: jos on kerran tehty sektio, ei enää kannata käynnistää, repeämisriski on niin suuri!!!
En muista minkä niminen tutkimus se nyt oli, mut tällä palstalla oli jokunen aika sitten keskustelússa juuri kyseinen aihe. JOku, joka oli ´kokenut vastaavaa kuin sinä, halusi nostaa esille tämän asian että äidit tietäisivät itse ainakin vaatia oikeaa hoitoa jos sitä ei sairaalassa älytä antaa.. ihan käsittämätöntä että niin kuitenkin tehdään!!!!! Välinpitämättömyyttä? Tietämättömyyttä? "Säästöyrityksiä"? Käsittämätöntä ihmisten elämällä pelleilyä joka tapauksessa.
Itselläni ei kokemusta tälläisesta, mutta paljon on meilläkin ongelmia ollut synnytyksessa ja sitä on tullut aikalailla kyyniseksi ja epäileväksi hoitohekilökuntaa kohtaan väkisinkin. On pidettävä puolensa jos meinaa hengissä selvitä..
Joten jos joku nyt lukee tätä sellainen, joka on menossa käynnistykseen ja sektio on takana, hakekaa ihmiset tietoa aiheesta ja pitäkää puolianne! Kukaan ei varmaankaan halua revennyttä kohtua ja hengenvaaraa! käynnistetyssä synnytyksessä supistukset voi olla rajuja ja arpi ei kestä niitä.
Pahaa tekee kun näitä vaan sattuu ja tapahtuu joka paikassa:(! Ihmiset kärsii turhaan, kun estettävissäkin jotkut tapaukset olisi jos asioihin vain perehdyttäisiin ajoissa.
vaikka olen ilmaissut tahtoni ehdottomaan sektioon. Ensimmäinen synnytys alakautta, kaksiviikoa yliaikainen,lapsivedet olivat menneet 3 päivää aikaisemmin, olin sairaalassa koko tuon ajan ja synnytys ei ottanut käynnistyäkseen vaikka olin tipassa. Kätilö käski ponnistamaan kun olin vain 4 cm auki. Ei meinannut tulla mitään,imukupin kätilö otti valmiiksi ja lääkäri painoi mahasta että vauva tuli väkisin ulos,sain 3 asteen repeämät ja ommeltiin 3 tuntia. Vauvalla oli valtava pahka päässä syntyessään,johon kätilö totesi että olipa onni etten käyttänyt imukuppia....lapsella on ollut migreeni vauvasta asti ja oli kovin itkuinen.
Toinen lapsi syntyi ulkomailla hätäsektiolla, synnytys ei lähtenyt käyntiin,vauvan sydänäänet romahtivat. Terve tyttö syntyi ja paraneminen oli tosi nopeaa.
Nyt on kolmas raskaus, minulta on leikattu molempien silmien verkkokalvojen repeytymä pari vuotta sitten, esim. raju ponnistelu on kielletty,tästä on myös silmälääkärin lausunto. Lisäksi edelliset synnytkset, ensimmäinen epäonnistunut ja hätäsektio ovat saaneet minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että haluan suunnitellun sektion tällä kertaa. Ja ihan silmienikin vuoksi, sekä kohdun repeytymän pelossa. Lääkäri vain naureskeli minulle ja sanoi että alakautta mennään. Miten minä voin saada sen sektion, kun lääkäri näin minulle nauraa...?
pelkopolia? käy siellä, puhu tästä äläkä ainakaan anna missään nimessä käynnistää synnytystä!
Ei oo kyllä inhimillinen lääkäri ollu sulla, vois vähä miettiä lääkäritkin joskus että miltä siinä potilaana tuntuu olla toisten armoilla, eihän se niitä lääkäreitä tietenkään koske, jos synnyttäjä ja vauva vaurioituu, se on vaan yks pieni haitta tilastoihin.. missä moraali? inhimillisyys?
Vihaks pistää ihan. Vaadi, vaadi ja vielä kerran vaadi asianmukaista hoitoa, tuo sinun lääkärisi ei ole millään muotoa asiallinen jos naureskelee sinulle tuommoisen jälkeen. Pelkopolilla pitäisi olla sellainen hekilökunta, joka käyttäytyy asiallisesti. ja jos ei ole niin jossakin mättää ja PAHASTI.
Kyllä se pitäisi nykyään olla ihan lääkäreiden ja kätilöidenkin tiedossa, että nykytutkimusten mukaan jo yksi sektio lisää kohdun repeämisriskiä seuraavassa alatiesynnytyksessä. Ja käynnistys tulisi ehdottomasti olla täysin kielletty. Ja jo yksi sektio on täysin lääketieteellinen peruste seuraavalle sektiolle.
Lisäksi sinulla vielä kaksi huonosti mennyttä synnytystä ja tuo silmäjuttu... on lääkärillä kyllä kusta päässä ja tiedot hukassa, jos ei jo tuon perusteella määrää sektioon! Älä anna toisen ihmisen määrätä tuollaisesta puolestasi. Tässä tapauksessa paremmat mahdollisuudet sekä sinulla, että vauvalla on sektion kautta!
Vaihda lääkäriä, vaihda sairaalaa!Pidä huoli oikeuksistasi terveeseen elämään ja terveeseen vauvaan!
Oliko neuvolalääkäri kyseessä vai äitiyspolin lääkäri? Neuvolalääkärit nyt ehkä saattaisikin heittää tuollaista...
Olisiko sinun mahdollista mennä yksityiselle suunniteltuun sektioon?
Hinnasta en tosin tiedä.
Julkisella sektorilla ihmisiä ei oteta tosissaan näköjään..
Minulla kolme lasta joista yksi taivaanenkelinä ja vain siksi , että synnytys käynnistettiin ja kohtu repesi koska valvonta oli puutteellista. Alla siis 15v vanha sectioarpi ja yksi alatiesynnytys imukupilla avustettuna. Kolmas raskaus siis sai ikävän päätöksen koska sytotec käynnistyksen supistuksia ei voi hillitä millään konstilla.
olen aikaisemmin kirjoittanut oman kertomukseni nimellä Pitkä synnytystarinani ja olen myös varoitellut section jälkeisestä käynnistämisen vaaroista. Ja olen myöskin tuonut esiin Jukka Uotilan kirjoittaman artikkelin Kohtukirurgia ja synnytys. Lukekaa ihmeessä. Löytyy kyllä Googlettamalla.
Jotka minulla suoriettiin ulkomailla-eka kiireinen vauvan sydänäänten vuoksi ja toinen suunniteltu yliaikaisuuden vuoksi.Suomeen tultua luin että mm Oulussa on koitettu alatiesynnytystä vielä 2 sektion jälkeen ja NKL:lla suostuivat kokeilemaan mikäli itsestään käynnistyy.Mitään käynnistystä eivät suostuneet harkitsemaan,vaan sanoivat että jos itsestään tulee niin sitten.Tämän jälkeen olen synnyttänyt vielä 2 lasta lisää alateitse,tosin näissä annettu synnytysten paikallaan junnaamisen vuoksi myös vähän oksitosiinia.
Kohtu on kestänyt hyvin,nyt kuudes tulossa ja la eilen,lekurit monitoroivat kohdun sis. painetta koko synnytyksen ajan ja ihan levollisin mielin olen menossa.
Eihän koskaan voi tietää mitä voi käydä,mutta halusin kertoa myös toisenlaisen tarinan: ),eli että ilmankin repeämisiä voi selvitä.