mikä olis vaivattomin tapa lopettaa ittensä?
itsemurha?
lopen uupunut
594166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Miksi haluaisit lopettaa itsesi?
miksi? no miksi en?
ehkä siellä toisella puolella olis parempi elämä?
äläkä puhu mistään muuttumisesta ym.
Älä luovu elämästä vaikka nyt tuntuisi pahalle. Elämäsi voi muuttua paremmaksi ja sitä et sitten tiedä jos menet ja teet itsemurhan.
Miksi olet niin kyllästynyt elämään että ajattelet noin epätoivoisia?
Mulla pyörii kans kokoajan mielessä et on vaan lopetettava tää elämä. Asunto ehkä menossa alta ja jos menee niin menetän ainoat ystäväni.. Rakkaan kissan ja koirani.. Ei ole mitään jäljellä. Parisuhteet rikkoneet minut. synttärit viikonloppuna ja nekin yksin..
toisella puolella odottaa jotain parempaa. Entä jos siellä onkin jotain paljon pahempaa itsemurhan tehneille, jotka ovat kesken kaiken lähteneet täältä pois! Uskaltaisitko muka ottaa sellaisen riskin että joudutkin ojasta allikkoon??? En minä ainakaan!!!
No onhan se ratkaisu. Ehkä sinun mielestäsi ei hyvä, mutta ratkaisu se on.
Inhoan noita "itsemurha ei ole ratkaisu". Joillekin se voi olla. Onko vaikea tajuta? Jos on yrittänyt kaikkensa että oma elämä olisi tyydyttävää, mutta siitä huolimatta mikään ei muutu paremmaksi. Ei kaikki jaksa. En yllytä ketään tekemään itsaria mutta se voi olla valtava helpotus joillekin ihmisille. Jotkut ovat olemassa mutta eivät Elä.
http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/pap.html
http://www.gotquestions.org/Suomi/miksi-ei-itsemurhaa.html
http://www.ilonpolku.fi/main/page_rukous_ja_kiitosaiheet_tarvitsetko_rukousta_juuri_nyt.html
http://kotisatama.net/fi/rukous/
Ja kokemuksestahan voin minäkin kertoa, että ei ole rukoilu, avun huuto eikä mikään kyseinen auttanut pahimmalla hetkellä. Itse vain voit suostasi möngertää pois, eikä se ole helppo homma ei.
...kannattaa yrittää möngertää mieluummin kuin luovuttaa. Samalla lailla kuin vuorelle kiivetessä, ei syvältä vuoren juurelta aluksi näe mitään. On pimeää ja pelottavaa. Mutta kun ottaa askeleita - pieniäkin - ylöspäin, alkaa nähdä valonsäteitä, joista synkimmässä alhossa ei tiennyt mitään. Vaikka siis nyt näyttäisi toivottomalta, niin kannattaa luottaa että tulevaisuus on parempi!
pyysinkäö jootain rukous apua?
kysyn että millä sen helpoiten ja nopeiten tekee?
ydinräjähdyksellä, siinä kyllä höyrystyy ihan heti. Tosin voi olla hankala toteuttaa jos ja kun ei ole rakennusaineita ja rakennustaitoa.
Ampumalla. Tai sitten hyppäämällä sellaisesta korkeudesta, ettei ole mahdollisuutta jäädä henkiin.
osta myrkkyä ja syö se
rotanmyrkky ja kasvisuojelu-aineet tuskin tehoaa?
pitäs kuitenkin npeasti käydä sitten
Onko sitten mitään mitä elämältä haluaisit, jotta olisit onnellinen etkä haluaisi tappaa itseäsi? Mitä?
Mikä tässä elämässä nyt sitten niin pahasti mättää, että itsensä täytyy lopettaa? Elämä on muutenkin niin lyhyt ja sullakin voi alkaa lähitulevaisuudessa menemään paljon paremmin.
Entä jos ei menekään paremmin lähitulevaisuudessa? Minä olen myös monta kertaa pallotellut mielessäni itseni listimisen mahdollisuutta, nyt taas tänään. Vaikka välillä olisi kevyempi olo henkinen tyhjyys ja yksinäisyys ei silti koskaan ole poistunut mihinkään. Vuodesta toiseen se roikkuu kannoilla kuin joku saatanan takiainen. Ja kun tietää ettei itseään voi tappaa (läheisten takia), niin ajatus siitä, että on vielä ties kuinka kauan elinaikaa on sietämätön. Minkään maailman jeesustelijat ja hihhulit EIVÄT todellakaan voi tähän sanoa yhtään mitään, vituttaa nuo oleaivotonjarukoile-sivut joita tänne tuputetaan. Vittu!
jos tää elämä on samaa paskaa ollu 5v-35v, ja itsessähän se vika on, en sitä kielläkään, mutta en muuttumaankaan ole kyennyt, 5v. sitten vielä saatoin lähetä vaikka laivalle, (tosin hytissä meni suurin osa ajasta), mutta enää ei kykene edes siihenkään, eihän mulla muita läheisiä ole kuin äiti, joskin välit hyvinkin etäiset, mutta jotenkin kuitenkin ajatus estää vielä toteuttamasta itsensä tappamista.
Oletko sä sitten niitä jotka tuntee olonsa "henkisesti" tyhjäksi ja yksinäiseksi, vaikka niitä kavereita olisi vaikka kuinka paljon kuvioissa mukana? Vai oletko vaan liian ujo ottamaan kontaktia muihin ihmisiin?
Tunnen vaan olevani niin alempi arvoinen ja vastenmielinen ihminen, ettei normaali kanssakäyminen muiden kanssa onnistu.
Sellasta normaali juttua multa ei tule, vain jotakin asiaa, lähinnä työ-asiaa pystyn kysymään ja vastaamaan muilta, muttei sellasta yleistä läppää kuten sanotaan.
Eli niin sanotusti tylsä tyyppi.
Tälläiset loma-ajat, ja erilaiset juhlapyhät vaikeita, jolloin varsinkin kaikki muut nauttivat elämästä kavereiden kanssa.
Tarvitset masennuslääkettä, et haulikkoa. Heti maanantaina tilaat ajan psykiatrilta, saat reseptin ja suuntaat apteekkiin. Uudet lääkkeet ovat todella hyviä ja auttavat myös kontaktivaikeuksiin.
Ei multakaan normaaleja juttuja tule, taikka siis yleistä läppää. Itsensä pitäisi vain hyväksyä sellaisena kuin on, ja usko tai älä et ole ainoa tällä planeetalla jolla on kyseinen ongelma. Mitä siitä jos on tylsä, ketä kiinnostaa, ei muiden takia kannata omaa elämäänsä päättää. Kaikkea hyvää voi tapahtua ajallaan, ja sitä kannattaa jäädä odottamaan vaikka olisi kuinka tuskaista :-) Kokemusta on!
on miltein mahdotonta, ellei kohtalo ole määränny niin. Sen verran tuttuja, jotka tätä on yrittäny että se on varmaa. On yritetty lääkkeillä, viiltelyllä, syöksymällä auton alle, junan alle ja alkoholimyrkytyksellä. Osa sekasin, osa täysin OK tänä päivänäkin. Edes ampumalla ei välttämättä henki lähde, kasvikseksi siin saattaa tosin joutua. Jos oot noin heikko ja itserakas niin mee töihin ja säästä rahaa, palkkaa joku ampumaan sinut useampaan kertaan ja tämän jälkeen vielä pilkkomaan sinut ja tämän jälkeen syöttämään nälässä pidetyille sioille niin varmasti lähtee henki eikä mitään jälkiä jää, tosin kyllä ammattilaiset nämä jutut osaa.
Tosin mieti pari kertaa, sil se on sit sen jälkeen menoa, paskannat housuun ja siin sit oli sun mitätön elämä. Mut kuolema on osa elämää, eri asia mist syystä itsensä tappaa. Jonkun rakkaan vuoksihan sitä voisi, itsensä takia ei kannata edes vaivautua.
Kyllä yksi luoti skode riittää kun ampuu oikeaan paikkaan! Ja mikä vittu sinäkin olet haukkumaan toista heikoksi ja itserakkaaksi??? Itse olet!!!
voit läheisillesi antaa. He kantavat sitä surun ja epätietoisuuden taakkaa lopun elämäänsä ja miettivät olisivatko voineet tehdä vuoksesi jotain.
Ja mieti joka itsemurhan tehneen löytää, hän näkee sen näyn lopun ikäänsä, se tulee uniin ja elämään....
Itsemurha on jokaisen oma päätös ja sitä pitäisi jotenkin ymmärtää vaikka se ei omaan ajatusmaailamaani sovi.
Itse menetin näin läheisen ja ymmärrän hänen syyt. Hän jätti myös kirjeen jossa halusi kertoa asian ettei ketään syyllistettäisi tai kukaan syyttäisi itseään. Ainoastaan siitä syytä itseäni kun en osannut aavistaa mitään.
Kirjotin kun halusin sun tietävän miltä se tuntuu...
Mieti vielä. Ja mieti vielä toinenkin kerta.
Ole ystävällinen ja vastaa mitä tunteita kirjotukseni herätti sinussa.
"Ole ystävällinen ja vastaa mitä tunteita kirjotukseni herätti sinussa."
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta kirjoituksesi nostaa hieman itsemurhakynnystä. Perheenjäsenet ovat yhtä lukuunottamatta autuaan tietämättömiä tilanteestani, ja luultavasti näkevät vain hieman alakuloani aavistamatta asian todellista tilaa. Itsemurhani lopettaisi omat tuskani, mutta jättäisi vanhempiin ja sisaruksiin kuvaamasi kaltaisen hämmennyksen ja surun. Tätä en ollut aiemmin oikein ajatellut.
Perusongelma ei kuitenkaan ratkea näin helposti, jonakin päivänä henkilökohtainen taakkani voi tuntua pahemmalta kuin perheelle aiheutuva suru.
ite joskus murrosiässä ajattelin että parempi ois kun kuolisin, ei mua täällä kukaan kaipaa ja teen palveluksen kaikille kun tapan itteni... olin masentunut... mutta kuitenkin mulla oli koko ajan jonkinlainen kiinnostus elämää kohtaan, koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa tulee vastaan ja tarkoitan nyt niitä positiivisia asioita elämässä..
ja kyllähän tässä on ollut surujakin matkan varrella mutta enimmäkseen on tapahtunut monia ihania asioita joita en olisi päässyt kokemaan jos olisin tehnyt itsarin...
yritän sulle siis sanoa ja kaikille muillekin jotka sitä miettii että se ei kannata... oletkos muuten miettinyt kun sulla on nyt rankkaa mutta sitten kun selviät ongelmistasi voisit auttaa muita vaikeassa tilanteessa olevia ja sun vaikeudet onkin käänytneet voimavaraksi.. eikös se olis hienoa....?
Olisi hienoa ! Olen huomannut kuinka se asia sai mun tuntosarvet törrölleen ja osaan kuunnella ihmisiä tosi tarkasti.
Pidä toi ajatus että koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa tulee vastaan ! Se on hyvä motto ! ite sanon aina että hulluutta ja hellyyttä niin selviää !!!
Tällä hetkellä olen tukena ystävättärelleni jonka opastin mielenterveystoimistoon itsetuhoisten ajatusten ja masennuksen takia ja vietän hänen kanssaan vapaa-aikaani, jutellaan asioista, käydään kahvilla ja shoppailemas. Mukavaa yhdessäoloa pyyteettömästi. Se on kumma homma kun ihminen on pohjalla niin sillä ei ole enään ystäviä eikä sukulaisetkaan tue kun häpeevät. Itse saan siitä hyvän mielen.
Niinhän sanotaan että meille annetaan juuri sellainen taakka mitä jaksamme kantaa.
Ajattelen kokoajan itsemurhaa...että hyppäisin sillalta (20m) ja viiltäisin ranteet auki.
Oon pitänyt pari välivuotta opiskelusta...sinä aikana vaan käynyt väliä kuntosali koti. Mutta, kuitenkaan ikinä en tee sitä, ei vaan kiinnosta elämässä mikään ja toistan vielä ei mikään...vaikka tännekin tulin kirjottamaan huoh. Eniten tällä hetkellä stressaa syksyllä kouluun meno pari vuotta nuorempien kanssa...ei kiinnosta yhtään.
...sulle että etukäteen ei kannata ajatella paljoa asioita koska ne mielikuvat mitä mietit tulevasta ei sit oikeesti toteudu. Sitä vaan isontaa monia asioita mielessään paljo kurjemmiksi mitä ne sit tulevaisuudessa onkaan. Jos mulla on joku stressaava asia mitä en halua hoitaa tai tehdä niin ajattelen että no, meen randomilla tekeen sen ja ei ne mua ainakaan voi tappaa. Yllättävän monesti sitä itekki huomaa että turhaan jotai stressas ?
Ja hei, kuka sano että sun on pakko mennä kouluun ? mene ihmeessä työkkäriin ja sinne ohjaajan luo ja sano että haluut oppisopimuksella hommiin, suorittaan ammattitutkintona tai aikuiskoulutuksena sen ! Vaihtoehtoja on monia.
Kiva kun oot hoitanut kuntoasi ! Se auttaa jaksamaan. Ootko harkinnu mitään uutta harrastusta missä olisi kontakteja muihin ? Millaset välit sulla on porukoihin, pystytkö heidän kans jutteleen ?
Ethän ottanut tätä minään painostavana saarnana ? En tarkoittanut ainakaan sellaiseksi, olen vaan semmonen että tykkään erilaisista ihmisistä. Mielummin olisin jutellu sun kans vaikka kahvikupposella !
Oon hakenut oppisopimuksella kahteen paikkaan vaa enkä oo päässyt ja aikuisopiskeluakin oon miettinyt. Pelaan myös jalkapalloa...harrastanu 11 vuotta.
Vanhempien kanssa tulee juteltua päivittäin, mutta esitän aina että hyvin menee.
Oon miettinyt monia tapoja tehdä sen...hirttoköyden tein jo huhtikuussa.
En oo ujo tai sisäänpäinkääntynytkään...en välitä mistään niin ihansama puhunko kasvokkain mistä asiasta tahansa. Nopee ja sekava kirjotus kun alkaa jalkapallo kohtapuoliin.
Heii, kandee ottaa se aikuisopiskelu puheeksi ja sano suoraan että sua ei oikeen nyt motivoi mennä niin nuorten kaa opiskelemaan. Ja perustele sillä että jos ei huvita niin se tulee helposti jätettyä kesken. Tää aika on vaan nyt niin kurja kun on lama ettei tahdo saada työtä ees oppisopimuksella vaikka siinähän yrittäjälle korvataan osa kuluista. oo tiukkana. jookos ?
Eli oot sit ihan timmissä kunnossa ;) olisimpa mäkin ! mä saan voimaa hevosistani ja lapsistani jatkaa eteenpäin vaikka olis kuinka vaikeeta.
Mietin täss jos mun 19 vee tyttöni tekis itsarin niin sekoisin ihan totaalisesti. Joutuisin varmaan hoitoon jonnekkin ja siitä itkusta ja ikävästä ei tulisi loppua. Toki syyttäisin itseäni myös epäonnistumisesta kasvattajana ja rakastavana vanhempana. En varmaan osaisi ajatella kuin vaan miksi ? Loppuelämä olisi iloton, innoton ja yhtä sumua.
Seuraavan kerran kun meet lääkäriin/terveydenhoitajalle niin kerro siellä että oot ollu innoton vähän kaikkia asioita kohtaan, se voi olla vaikka vaan masiksen alkua ja siihen saa kyll apua.
Eihän sitä koskaan voi toisen pään sisään mennä ja tuntea samoin mut voi yrittää ymmärtää. Varmaan vanhempasikin sua ymmärtävät mutta monesti noin läheiset tulee sokeaksi ja kuuroiksi toisen vihjeille siitä miten menee. Toivoisin tietenkin että pystyisit jotenki heille kertomaan että sua ei huvita mikään.
Muuten oletko koittanut kaikki suhteet työmarkkinoille myös vanhempiesi kontaktien kautta ?
Vai alko siellä peli...mukavaa iltaa, yötä tai huomenta, mikä sit onkaan kun luet tämän.
Ootan oikeen huomista että pääsee ottamaan aurinkoa !!!!
Pliis älä tee sitä. Sulla on vanhemmat ja varmaan monia muitakin jotka välittää. Jos voit kuvitella, että joku sinulle tärkeä ja läheinen tekisi itsarin, ja miltä se sinusta tuntuisi, niin voit varmaan myös ymmärtää oman tekosi vaikutukset toisiin. Kunpa tilanteesi paranisi niin ettet ajattelisi enää tällaista ratkaisua. Luulen, että opiskeluasiakin järjestyy. Nykyisin eri väyliä hankkia koulutus on monenlaisia. Jos tarvis niin kannattaa kysyä vaikka työkkäristä / ammatinvalinnanohjaajalta tarkemmin.
Jos sinä pelaat jalkapalloakin päivittäin niin eikö kannattaisi vaan etsiä lisää yhteisöjä ym. joiden kanssa tulisit toimeen? Kyllähän tuokin kertoo siitä että tunnut tulevan sosiaalisesti ihan hyvin toimeen.
Varmaan kannattaisi jotakin "terapiaa" tms. hakea myös tuohon koska nuo ajatukset tuntuvat usein pyörivän mielessäsi?
Ja yksinäisyydessä on paljon hyvääkin, kukaan ei voi enää satuttaa kun on yksin. Eikä pääse niin helposti tapahtumaan pahoja asioita. Sitäpaitsi kuoleman jälkeen saattaa olla paljon vaikeampaa erityisesti jos kuolee ilman uskoa Jumalaan.
Jassoo. MInä rukoilin todella kauan, ehkä 10 vuotta iltaisin että elämäni muuttuisi; vapautuisin masennuksesta, ahdistuksesta ja löytäisin ystäviä. Mikään ei muuttunut. Mikäs se sellainen Jumala on joka ei auta hädän hetkellä?
, jos löytyy edes jokin syy elää, tai joku joka kärsisi siitä suunnattomasti. Itsellä ainoa mikä on estänyt tappamasta itseäni on vanhemmat ja pikkuveljet. Tiedän, että he tulisivat kärsimään suunnattomasti, varsinkin pikkuveljet. Joten tätä paskaa rähmitään läpi toistaiseksi.
Älkää nyt hyvät ihmiset alkako ittiänne tappamaan. Tai jos on ihan pakko, niin älkää nyt ihan nuoret ainakaan. Mun veli tappoi ittensä, kun oli 17 v. Ja oli aivan karseeta se, että kukaan meistä perheenjäsenistä ei tiedetty mitä se jätkä ajatteli. Sitä kuolemaa tässä on nyt kelailtu yli 20 vuotta. Aivan turha kuolema. Ja lapsi vielä. Ei kyennyt katsomaan huomiseen.
Mutta missä tällä hetkellä mennään, niinn onhan tää elämä kauheen julmaa ja paskaa välillä. Yksinäisyys vaivaa meitä monia. Mutta oon päättänyt, että mä vaan toteutan yksin asioita ja että paremmat ajat koittaa. Se on vaan lähdettävä ihmisten ilmoille kotoa, huomaa että on tuolla liikenteessä muutama muukin yksinäinen niin kuin näillä keskustelupalstoilla. Rämmitään yhdessä. Muista, että et oo yksin. Ja toivon, että me molemmat löydetään hyviä syitä elää. Niin kamalia kuin ihmiset toisilleen ovatkin, niin haluaisin löytää omia ihmisiäni, joiden kanssa hyvä olla. Koska parhaat muistot sisältävät yleensä aina muita ihmisiä! Niin, ja eläimet. Ne on ihania syitä elää!! Ne ei petä sua, hyväksyvät sinut sellaisena. Ne on ihania!!!
Kirjoituksesi antoi ajattelemisen aihetta. tässä kolmen aikuisen äiti miettii elämänsä tarpeellisuutta....
Jos sä olisit miettinyt itsemurhaa, niin oisit varmaan sen keksinyt jo? Mikä nyt mielestäs oiskaan, lääkkkeissä voit vaan herätä aivovammasena, mikä tietty on sen jälkeen ihan ok, koska et sä tajua enää mitään, tai ne tuhoaakin vaan sun munuaiset ja kidutkin vielä enemmän ja vuosia, ja kuolet vetisenä ja turvonneena ja kärsien. Hirttämällä voi olla että joku menee pieleen, ja halvaannut, tai roikut kituen tuntikausia, kunnes joku löytäää sut tai ei löydä ja kuoletkin kituen siihen, mutta et nopeasti, vaan hitaasti. Sillalta voi hypätä, mutta jälleen: jokainen sun luus murskaantuu ensin, ei sitä voi tietää, ehditkö sä sen tuntemaan, ja ihmiset jää henkiin. Aina siis on vammautumisen riski.
Siis aina, edes ampuminen ei takaa tulosta, yks mies ampui itseään päähän, ja selvis.
Että vaivattominta on hakea lääkkeet psykiatrilta, onnellisuuspillereitä ja vetää niitä, sekä käydä siellä valittamassa, ja pysyä hengissä. Ainakin vähentää mahdolisuutta herätäkin vammasena ja pysyvästi loukkaantuneena ja kitua kuoliaaksi... Kaikkihan me kuollaan, joten mikä tahansa mahdollisuus voi silti totetua, mutta siinä sun ei tarvitse kun odottaa: sä kuolet kyllä, ihan sata varmasti, ei sen eteen tarvitse tehdä mitään.
Se ois vaivattomin tapa ja kun käy hakemassa nappia naamaan, niin olokaan ei tunnu niin ikävältä odotellessa.
Ota kissasi ja koirasi mukaan ja lähde vaikka Lappiin tai Yyteriin poriin huvittelemaan linja-autolla. Ei ole kallisreissu ja varmasti tulevat hyvälle tuulelle.
Mä oon aina yksin mut odotan että tulevaisuudessa elämä muuttuu paremmaksi kun pääsen muuttaan ulkomaille..
Vetää letku pakoputkesta autoon. Käyttäkää sitä! Täysin kivuton ja 100% varma!
Näillä palstoilla löytyy hyviä ja rohkaisevia viestejä - niitä kannattaa lukea vaikka joka päivä uudestaan niin saa rohkeutta.
"Rämmitään yhdessä" luki eräässä täällä - ja se lämmitti kovasti mieltä.
Kun tiedämme että on muitakin joille ei elämä aina hymyile (nuoret ehkä niin olettavat ja siksi nopeammin pettyvät) - kokemuksia siitä miten ei se elämä aina - eikä useinkaan - niin herkkua ole, mutta samanlaisia ihmisiä kaikki ollaan - tarvitaan rohkaisua ja rakkautta - joten rohkaistaan vain aina toinen toisiamme eteenpäin tällä - vaikka välillä kivikkoisellakin - elämän tiellä.
Myrskyn jälkeen päivä paistaa aina kirkaammin.
Meillä jokaiselle on tämä yksi "auringonkierto" annettu (eipä kukaan tänne ole omasta halustaan tullut) , elämä lahjaksi saatu - kannattaa se katsoa loppuun asti - tuleehan se loppu joskus kuitenkin.
Vaikka uteliaisuudesta katsoa millainen siitä kaiken kaikkiaan tulee - ja itse siihen voi - ainakin jossain määrin - vaikuttaa - ei tarvitse olla kuin lastu laineilla jota aallot vievät milloin mihinkin - voi ainakin yrittää itse vaikuttaa.
Jos ei muuhun koe pystyvänsä niin ainakin voi vaikuttaa siihen miten itse asennoituu ja miten itse suhtautuu toisiin ihmisiin.
Vaikka vain pieni hymy pimeänä päivänä valaisee jonka saamme toiselta ihmiseltä ja voi ratkaista paljonkin meidän itsekunkin kohdalla - voimme tietämättämme toimia enkeleinä toinen toisillemme.
testi
itse olen hukannu elämästäni 7v narsistin kanssa monesti päässy siintä eroonkin , mutta aina vaan takas kunnes se nyt tossa marraskuussa sai hajotettua mua riittävästi ja otti ja lähti jättäen kivan velan toki talonkin mulle samalla taitavasti puhuen sai sisarukset kääntämään selkänsä mulle nyt on 9kk takana en siis ole raskaana heh olen mies mikä valittaa mut ei pitkään enää töissä olen vielä tähän päivään asti käyny mut alkaa henkiset panokset olee vähissä. keinoja on monenlaisia lääkkeillä ei varmaa mut varma keino on pallogrilli ja teltta siinä saa masunkin täyteen samalla itse olen vahvasti hirttäytymisen kannalla
Mul on aika samanlainen tunne ku sulla. Jokainen päivä istun yksin omassa huoneessani vihaisena ja ajattelen itsemurhaa... oon jopa kerran yrittäny tappaa itteni, mut se oli hirveää perheelleni joten en enää yritä sitä uudestaan. Mutta mitään ei ole muuttunut.
En tiedä, viitsinkö kertoa ... pohdi itse, jos vakavissasi olet, kyllähän se kivuton ja varma tapa löytyy... no, joo paljastan: se on unilääkkeet ja muovipussi. Mutta miksi et sittenkin eläisi? Kokeile mieluumin vaikka venäläistä rulettia, kuin pelaat varman päälle.
Jos jokin toinen puoli on, niin voit joutua vain ojasta allikkoon. Käytä mieluumin aikasi täällä, mitä sinulla on. Tämä on fakta: elämä voi yhtäkkiä pahimman itsetuhon keskellä paljastua merkitykselliseksi ... tällöin yhtäkkiä itsetuho voi vaikuttaa suorastaan naurettavalta ajatukselta, vaikka tilanne olisi objektiivisesti hyvinkin huono. Heitä koko entinen elämäsi menemään. MItä väliä menneisyydellä? Älä anna itsellesi lupaa märehtiä epätoivossa; jos tapat itsesi, tee se sitten ainakin hyvillä mielillä. Jokainen itsemurha on väärin, jota ei voi tehdä hymyissä suin.
Mikäli itse hautoisin itsemurhaa haluaisin kuolla tavalla josta on hyötyä toiselle.
Näin edes kuolemalla olisi jotain suurempaa merkitystä kuin mitä itse on.
Olisi hienoa saada poistua tästä maailmasta silleen.
Tässä taas miettii, että mikä vitttu tämän elämän tarkoitus, voi siis tosissaan olla, kun ihmisiä näin, näin, kiusataan ? ? ?
Ehkäpä tämä elämäksi kutsuttu projekti on edellisten elämien paskamaisuuksien summa.
Ei tästä muuten mitään järkeä tunnu löytävän.
Jos vaan on niin väsynyt ihmisiin ja niiden lupauksiiin...
Itsekkin olin aikaisemmin hoidossa ja kaikki oli ihan turhaa nyt vain mietin mikä olisi kivuttomin ja paras tapa. Tässä kohtaa täytyy myöntää että olen pelkuri ja haluan että se on kivutonta ja että onnistuu kerralla..eniten pelottaa päätyä vihannekseksi johonkin laitokseen.
tulevaisuutta en näe itselläni ja hoito mitä yhteiskunnalta saa on vitsi..
Kuunnella Teuvo Lomanin Helsinki city boyta ja katsoa Tuksun alastonkuvaa samanaikaisesti. Se on sellainen elämys, että happi loppuu vihaiseen. Jos et ole tutustunut jompaan kumpaan materiaalin jo ennestään, niin samanaikainen aistihavaintojärkytys saattaa kumminkin aiheuttaa sen, että viimeiset hetkesi menevät kivuliaiden kouristusten merkeissä.
Itsemurha on ratkaisu kyllä mutta sitä ei kannata tehdä.
Onpas tämä vanha viestiketju...
hommaa heliumii ja tapa ittes