Ikävä viiltää jostain. En tahtoisi vielä luovuttaa..
Hyvää yötä
sille yhdelle
13351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kaikki me ollaan samassa veneessä ,joku luovuttaa ,joku ei...luovuttaminen ei tarkoita sitä ,etteikö välittäisi ,omalta kohdaltani en olisi luovuttanut mutta oli pakko.
vaikka niin, että samoilla aalloilla suodellaan kaikki, mutta eri paateissa..
sit noin ... mukavia paatiretkiä ...ehkä soudellaan samalla saarelle joskus.:) öitä.
levähdettävä jollain saarella... että paatti pysyy pystyssä taas seuraavan myrskyn. Öitä.
luovuttamisen pelko ikävöinnin yhteydessä. Olette ilmaisseet tunteenne niiden kohteelle, mutta ette ole saaneet vastakaikua? Ette kuitenkaan aio luovuttaa? Ei kuulosta hyvältä.
Tiedän kyllä omasta kokemuksestanikin sen, ettei ole helppoa niellä ylpeyttään ja myöntää itselleen, ettei juuri nyt kohdannut sitä ihmistä, joka rakastaisi juuri sinua juuri sellaisena kuin olet juuri sinun itsesi määrittelemän ajan. Me emme voi ohjailla toisia ihmisiä, joten meidän on vain tyydyttävä siihen, että elämä on sarja pettymyksiä. Niihin on pakko tottua, jos aikoo selvitä pidemmästä elämästä selväjärkisenä.
Ei se siis oikeastaan ole mitään luovuttamista, jos lakkaa piirittämästä ihastustaan. Luultavasti liian sitkeä ihastunut kääntää hyvin pian kenties varsin neutraalisti häneen suhtautuneen ihastuksen kohteen pelkäämään, välttemään ja ehkä jopa halveksimaan ihastujaa. Se ei kai ole tarkoituksena?
Ihmisen hyväksyntää tai kiinnostusta ei yleensä voi voittaa kovalla työllä, vaan se syntyy luonnostaan - tai jää syntymättä. Toki joskus voi käydä niinkin, että ensivaikutelma pettää ja mielenkiinnottomasta ihmisestä kuoriutuukin perhonen, kun pintaa vähän raapaistaan. On kuitenkin sosiaalisesti erittäin kömpelöä yrittää väkisin tutustua vastentahtoiseen ihmiseen rakkauden toivossa.
Ettekö oikeasti kaipaisi kuitenkin mieluummin pyyteetöntä vastarakkautta?
Onnea etsintöihin kuitenkin ja tarvittaessa myös epätoivoisesta rakkaudesta irti pyristelemiseen. Se vaatii vain aikaa, muuten se on yllättävän helppoa.
kun käsittää et kaikki tulee luonnostaan,ei väkisin mut kuinka oma mieli voikin huijata sua ja uskot ja kuvittelet esim. toisesta et kyllä se rakastaa vaikkei toinen ottais yhteyttä ollenkaan......
Elämässä on totuttava pettymyksiin?
Liian sitkeä ihailija yrittää väkisin tutustua toiseen?
Onnea epätoivoisesta rakkaudesta irtipääsemiseen??
Mikäs selvännäkijä siihen tulla tupsahti?: D
Eihän täällä kaikki ikävöi ventovierasta ja eihän luovuttaminen tarkoita aina ihastuksen piirittämisen lopettamista. Eihän?:) Voisiko joku ikävöidä entistä kumppaniaan tai ystäväänsä? No, eipä kai sun mielestä. Öitä.. Heh..
yön toivotus on nettipalstalla ilman mitään viitettä siitä kenelle se on osoitettu, ja ilman pienintäkään vinkkiä toivottelijan sukupuolesta tai henkilöllisyydestä, niin on vähän yliampuvaa syyttää "vastentahtoisen ihastuksen kohteen" piirittämisestä. Eipä täällä niitä vastentahtoisia ole lukemassa näitä höpinöitä:) Öitä kaikille.
kaikki totta ja mulle kävi noin. Ihastuin tai rakastuin ja menetin järkeni. En osannut lopettaa, jatkoin varovasti kunnes hän alkoi vihata mua. Ei hän sanonut vihaavansa koskaan, mutta jälkeenpäin mä tajusin sen.. kun järki taas palasi.
Mä tein väärin, mutta mä olin rakastunut. Siinä puolustukseni... ainoa, mutta tosi. Ei rakastunut ihminen pysty ajattelemaan noin kylmän järkevästi. Tunteet ohjaa tekemisiä ja siitä rakkaudesta tulee totta omassa päässä... siitä tulee molemminpuolista. Jälkiviisaus ei auta.. ja tiedän.. seuraavalla kerralla teen samat virheet, menetän järkeni ja unohdan sosiaaliset odotukset ja olen kömpelö rakastunut tumpelo taas. Mutta antakaa se mulle anteeksi, mä olen vain ihminen ja itse korjaan sydämeni palaset.. :)
kävi noin ,menetin suuren osan sydämestäni eräälle ?
Minun huonopuoleni on se että kun rakastun (jota tapahtuu hyvin harvoin, ehkä hän oli se viimeinen rakkaus) ,rakastun 100% ,siinä ei ole tilaa millekkään mulle, kun ei saa vastarakkautta on se kuin "isku vastenkasvoja" ,se satuttaa ja haavoittaa, vaikka ymmärtääkin että se on täysin mahdotonta . kuitenkin olen valmis rakastumaan uudelleen joku kaunis päivä ,mutta silloinkin tiedän että olen sata varmaa omista tunteistani ,otan vastaan rakkauden tunteet täysin avoimin sydämin ,mikä voi olla kauniimpaa kuin olla rakastunut .
kaikesta tuskasta ja kärsimyksestä huolimatta.
Tänäpänä vaan monille rakkaus ei ole mikään käsite, se on vaan monille hetki kun tunnetaan toista kohtaan jotain ja sit se kohde vaihtuu.
Liikaa houkutuksia saatavilla ja niin helposti. Luulis monen tuntevan itsensä halvaksi ja helpoksi....
tapahtuu harvoin ja se kestää sitten vuosia. Se saattaa kestää loppuelämän tällä kertaa. Se rakastuminen. En voi vielä tietää. Järki on vähän palannut, mutta tunteet ei katoa. Siksi on tuskallista tietää, että toinen ehkä vihaa mua ja itse olen sen vihan aiheuttanut näyttämällä ihastukseni ja pyrkimällä lähemmäksi toista.
kukaan sentään vihaa toista tuosta syystä. Saattaa olla reaktiona jotain äkkinäistä,jos tulee yllättäen toisen taholta vihjettä ja elämä ehkä muuten itsellä sellaisessa vaiheessa, et ei pysty/jaksa sulattaa. En voisi vihata, vaikka en samoin tuntisikaan.Jotenkin tekisi nöyräksi olon ja pyytäisin anteeksi olemassaoloanikin jos toinen kovastikin on rakastunut. Katselepa rauhassa vielä,anna asioiden kehittyä , on montakin vaihtoehtoa miksi on niinkuin on.