Yön ajatuksia...

Miltä tuntuu kun ei ole yksinäinen? Miltä tuntuu kun on ystäviä, sosiaalisia kontakteja? Miltä tuntuu kun on jotain mitä odottaa, sisältöä elämässä? Miltä tuntuu tuntea olevansa arvokas ja saavansa aikaiseksi asioita elämässä? Miltä tuntuu, kun tuntee olevansa elossa? Miltä tuntuu ELÄÄ?
.............

Itse tiedän vain miltä tuntuu yksinäisyys. Tiedän miltä tuntuu kun ei ole ketään kenen kanssa mennä vaikka kahville, leffaan, kävelylle, melkein ainoat sosiaaliset kontaktit ovat omat vanhemmat ja lapsi. Tiedän myös miltä tuntuu kun päivät ovat samaa harmaata viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Tiedän tunteen siitäkin, kun ajattelee olevansa ihan turha ja mitäänsanomaton ja ihan hukassa, vain ajelehtien elämässä. Senkin tunteen tiedän, kun sisin on kuin erämaata, sydän vain eloton möhkäle rinnassa, pitää elossa mutta on vain "elossa". Sitä tunnetta en tiedä miltä tuntuu ELÄÄ. Syy taikka seuraus; kannan mukanani ahdistuksen ja masennuksen taakkaa. Olen aina kantanut. Vähitellen taakka tukahduttaa ja kadotan itsestäni loputkin naurut ja itkut, jäljelle jää vain muumio.
3347
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

En tiedä onko yksinäisyys parempaa kuin tämä jatkuva stressailu tuttavieni kanssa. Et taida tietää minkälaista jatkuva sosiaalien kanssakäyminen sitten on? Se on minun perspektiivistäni yhtä helvettiä. Täytyy käydä aina visiitillä, tai vielä pahempaa; joutua kärsimään heitä kotonani. Yleensä tuttavani eivät soita, vaan käppäilevät vaan sisään ulko-ovesta. Lukon voisin laittaa, mutta talossa asuu muitakin ihmisiä, ja he varmaankin aukaisivat oven jos joku ulko-ovella kököttäisi.

Jos koskaan pääset sellaiseen tilaan, että on paljon tuttavia ja hyviä ystäviä, onko se sitten niin kivaa? Ihmiset ovat kuitenkin se maapallon saasta, enkä enää koskaan voi sellaisiin luottaa.

Äänestä

eri kysymystä , enkä minäkään taida osata vastata noista yhteenkään. Kuitenkin sinulla on lapsi. Eikös se anna sinulle vastauksia joihinkin esittämiisi kysymyksiin?
Eli lapsi varmaankin tuo elämääsi jotakin mielekkyyttä ja antaa elämääsi syyn elää tai ainakin sen pitäisi tuoda.
Onhan myös vanhempienkin olemassaolo sentään jotakin, vaikka heiltä saatu myötätunto ei ehkä ole verrattavissa ei sukulaisen antamaan pyyteettömään rakkauteen.

Ahdistuksen ja masennusen taakka tuntuu olevan monen riesa, niin minunkin. Sitä se on ollut jo kauan. Jotenkin sitä on vielä jaksanut eteenpäin, vakka elämä tuntuu lipuvan ohi. Ikään kuin ei löydä tai ei osaa etsiä elämää tai ehkä myös ei ole rohkeutta etsiä sitä.
Työ ja jonkin tekemisen keksiminen on kai osaltaan pitänyt minua elämässä kiinni. Ne ovat tarjonneet mahdollisuuden paeta pois omaa pahaa oloa tekemisen maailmaan.
Juhlapyhät on olleet mulle vaikeaa aikaa. Niin myös juhannus. Noiden ajankohtien yli selviämisen olen viime vuodet ratkaissut olemalla töissä. Niin myös tämän juhannuksen.
Uskontopuoli on tarjonnut myös syytä elää.

Jaksamisellakin ja elämän mielekkyyden kokemisellakin on kuitenkin oma raja olemassa.
Toivon sinulle voimia jaksaa! Kunpa löytäisit sen kipinän elämääsi jostakin, sillä tiedän kyllä mitä on olla yksin. Se on niitä harvoja asioita elämässä, josta voin sanoa, että todella tiedän ja tunnen mitä sana "yksin" tarkoittaa.
Samoin jaksamista toivon muillekin palstan lukijoile!
Minulle saa toki myös kirjoittaa. Rekisteröityneet löytää s-postini tai mahdollisuuden jättää viestin profiili sivultani.

Äänestä
  • No olet sä sentään jotain saanut aikaan, kerran sulla lapsikin on. Joku sen lapsen on varmaan siittänytkin ja sen jonkun kanssa olet jopa seurustellut?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Katjuskabi kirjoitti:

Miltä tuntuu kun ei ole yksinäinen? Miltä tuntuu kun on ystäviä, sosiaalisia kontakteja? Miltä tuntuu kun on jotain mitä odottaa, sisältöä elämässä? Miltä tuntuu tuntea olevansa arvokas ja saavansa aikaiseksi asioita elämässä? Miltä tuntuu, kun tuntee olevansa elossa? Miltä tuntuu ELÄÄ?
.............

Itse tiedän vain miltä tuntuu yksinäisyys. Tiedän miltä tuntuu kun ei ole ketään kenen kanssa mennä vaikka kahville, leffaan, kävelylle, melkein ainoat sosiaaliset kontaktit ovat omat vanhemmat ja lapsi. Tiedän myös miltä tuntuu kun päivät ovat samaa harmaata viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Tiedän tunteen siitäkin, kun ajattelee olevansa ihan turha ja mitäänsanomaton ja ihan hukassa, vain ajelehtien elämässä. Senkin tunteen tiedän, kun sisin on kuin erämaata, sydän vain eloton möhkäle rinnassa, pitää elossa mutta on vain "elossa". Sitä tunnetta en tiedä miltä tuntuu ELÄÄ. Syy taikka seuraus; kannan mukanani ahdistuksen ja masennuksen taakkaa. Olen aina kantanut. Vähitellen taakka tukahduttaa ja kadotan itsestäni loputkin naurut ja itkut, jäljelle jää vain muumio.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu