ELÄMÄ ON KAMALAA JA HANKALAA!
Kaikki me se tiedetään! Mutta yksinäisenä ilman frendei on jotai paljon pahempaa!
Ainoat ihmiset joita tässä maailmassa oikeastaan kestän ovat perheeni enkä heitäkään aina. Koskaan ei oo kamuja ollu waan kaikki jotai paskamaisii perseen nuolijoita tai miks muuksi niitä voikaan kutsua. Kehenkää ei voi luottaa ja vituttaa jatkuvasti! MIKSI VITUSSA PITÄÄ HYLKIÄ IHMISIÄ JOTKA EIVÄT OSAA VAIKKA PERVO VITSEI TAI PUKEUTUA HIENON ERNUMAISESTI TAI MUUTA SELLASITA!? Kyllä vituttaa!
Kännykän käytöstäkin näkee ettei olla aktiivisia kun saldo kestää aina väh. 6kk. Viestit ain vain tyyliin "moi äiti woitko hakea?" Lohtua ei kyllä mistään löydy paitsi peleistä! Mutta tämä asia vain masentaa vielä enemmän! Haluisin jotain parempaa lohdutusta kuin pelit! Oon kyllä niin no laiffi että!
Yksinäisyys on ajanut mut lukittautumaan huoneeseeni yksin pelaamaan jotain pelejä kun ei ole muutakaan! koulussa ns kamut eivät ikinä viitsi sanoa mitään suoraan mutta tiedän kyllä että he inhoavat minua! En vain kestä olla koulussa ihan yksin. siitä tuli jo ongelma seiskan alussa joka kylä selvitettiin. Mutta nyt on aivan toisenlainen ongelma jonka luultavasti osaatte arvatakin!Arvosanatkaan eivät ole kovin kehuttavia sillä masennuksen myötä en pysty pistämään koulukirjaa nokkaani. yritän pakosti mutta ei onnistu ei onnistu! >.< Masennukseen taas syön suklaata kuin polttaja polttaa röökiä. Rahaa kuluu ja ilman suklaata kestän enintään 1-2 päivää! Tosi ongelmallista ja paskaa!
Eikö olisi ihanaa jos meillä yksinäisilläkin olisi se joku tosi ystävä joka aina ois valmis kuunteleen ja lohduttaa ja kertoo salaisuuksii? puhutaan waikka ihastuksista, tyhmää mut parempaa ku olla vain yksin aina! Tulevaisuuskaan ei näytä tippaakaan lupaavalta! ei ole minkään näköistä kiinnostusta mihinkään ammattiin saatika sitten mihinkään kouluaineeseen!
Elämä ei tunnu minkään arvoiselta ja joka päivä rupeaa itkettämään. Miks oli pakko tänne syntyy ku ei oo mitään kunnon elämää, vain yhtä tuskaa. Pelkkää tyhjää yksinäisyyttä itkulla maustettuna!
Kaikki me se tiedetään! Mutta yksinäisenä ilman frendei on jotai paljon pahempaa!
Ainoat ihmiset joita tässä maailmassa oikeastaan kestän ovat perheeni enkä heitäkään aina. Koskaan ei oo kamuja ollu waan kaikki jotai paskamaisii perseen nuolijoita tai miks muuksi niitä voikaan kutsua. Kehenkää ei voi luottaa ja vituttaa jatkuvasti! MIKSI VITUSSA PITÄÄ HYLKIÄ IHMISIÄ JOTKA EIVÄT OSAA VAIKKA PERVO VITSEI TAI PUKEUTUA HIENON ERNUMAISESTI TAI MUUTA SELLASITA!? Kyllä vituttaa!
Kännykän käytöstäkin näkee ettei olla aktiivisia kun saldo kestää aina väh. 6kk. Viestit ain vain tyyliin "moi äiti woitko hakea?" Lohtua ei kyllä mistään löydy paitsi peleistä! Mutta tämä asia vain masentaa vielä enemmän! Haluisin jotain parempaa lohdutusta kuin pelit! Oon kyllä niin no laiffi että!
Yksinäisyys on ajanut mut lukittautumaan huoneeseeni yksin pelaamaan jotain pelejä kun ei ole muutakaan! koulussa ns kamut eivät ikinä viitsi sanoa mitään suoraan mutta tiedän kyllä että he inhoavat minua! En vain kestä olla koulussa ihan yksin. siitä tuli jo ongelma seiskan alussa joka kylä selvitettiin. Mutta nyt on aivan toisenlainen ongelma jonka luultavasti osaatte arvatakin!Arvosanatkaan eivät ole kovin kehuttavia sillä masennuksen myötä en pysty pistämään koulukirjaa nokkaani. yritän pakosti mutta ei onnistu ei onnistu! >.< Masennukseen taas syön suklaata kuin polttaja polttaa röökiä. Rahaa kuluu ja ilman suklaata kestän enintään 1-2 päivää! Tosi ongelmallista ja paskaa!
Eikö olisi ihanaa jos meillä yksinäisilläkin olisi se joku tosi ystävä joka aina ois valmis kuunteleen ja lohduttaa ja kertoo salaisuuksii? puhutaan waikka ihastuksista, tyhmää mut parempaa ku olla vain yksin aina! Tulevaisuuskaan ei näytä tippaakaan lupaavalta! ei ole minkään näköistä kiinnostusta mihinkään ammattiin saatika sitten mihinkään kouluaineeseen!
Elämä ei tunnu minkään arvoiselta ja joka päivä rupeaa itkettämään. Miks oli pakko tänne syntyy ku ei oo mitään kunnon elämää, vain yhtä tuskaa. Pelkkää tyhjää yksinäisyyttä itkulla maustettuna!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se elämä voi olla hankalaa niilläkin ihmisillä joilla on ystäviä. Ne hankaluudet voi elämässä olla sitten jollain toisella alueella mutta tuskin kukaan hankaluuksitta elämän läpi selviää. Eikä sitä tiedä vaikka sinulla jossakin elämäsi vaiheessa olisi paljonkin kavereita. Joskus se toisten elämä vaan näyttää mielenkiintoisemmalle kuin oma, mutta tuo ei ole välttämättä totuus ollenkaan.