Heräsin aamuneljältä. Sataa tuherteli, päätin lähteä aamulenkkikalareissulle jota olin jo eilen illalla suunnitellut ja katsonut varustukset ovat Cvitosen takaluukussa riittäviksi kalastusta silmälläpitäen, niin ei muutakuin kahvia termokseen ja matkaan. Parikymmentä kilometriä pikitietä ja sitten poikkean metsäautotielle. Noin viiden kilometrin jälkeen olen kääntymässä melkein tiettömälle tielle niin tupsahtaa autoni eteen hirviemo keväällisten kahden vasan kanssa, en ehdi saada kameraani esiin ennenkuin ovat näkymättömissä. Täytyypä muistaa, että kamera on esillä ja mahdollisimman valmiina kuvaukseen vastaavissa tilanteissa.
Tuo tieura kulkee melko kuivaa kangasmaisemaa mutta välillä on kivikkoinen kangas jossa joudun nostamaan Citroenin maavarat korkeimmilleen, hiljaa ja majesteetillisesti automaattivaihteiston turvin tuo noin 200 m kivikkoinen matka sujuu sitten enään 500 m järven rantaan. Sitten onkimaan, hetken onkiminen tuottaa viisi ahventa jotka fileeraan ja lokit saavat perkkeistä aamiaisen. Juon kahvimukillisen termoksesta, ei sada enään, vallitsee luonnonrauha paitsi, että lokit riitelevät viimeisistä ahventen jätteistä. Reppu selkään ja järveä kiertämään jalan joka onkin varsinainen aamulenkin osuus, noin runsaat 5 km pituudeltaan. Puolimatkassa kokeilen virvelillä kalaonneani mutta ilman tulosta mutta pieni mukillenen kahvia helpottaa tilannetta. Niinpä tuo järvenkierto menee liikunnan ja kahden oravan ja muutaman metsälinnun näkemisen ja tietenkin luonnonrauhan ihailun tiliin.
Autolle tultuani ongin vielä puolituntia, tulee kahdeksan ahventa jotka fileeraan ja matkaa kotiin alkaa.
Nyt tässä kotona tätä naputtelen kun odottelen kala-aterialle pääsyä joka tosin on ilman sitä saamatta jäänyttä haukea.
Tuohon melkein tiettömän tieosuuden ajamiseen minulla on kyllä sukulaismetsänomistajan lupa.
Tällainen aamu minulla ja Citroenillä.
Tuo tieura kulkee melko kuivaa kangasmaisemaa mutta välillä on kivikkoinen kangas jossa joudun nostamaan Citroenin maavarat korkeimmilleen, hiljaa ja majesteetillisesti automaattivaihteiston turvin tuo noin 200 m kivikkoinen matka sujuu sitten enään 500 m järven rantaan. Sitten onkimaan, hetken onkiminen tuottaa viisi ahventa jotka fileeraan ja lokit saavat perkkeistä aamiaisen. Juon kahvimukillisen termoksesta, ei sada enään, vallitsee luonnonrauha paitsi, että lokit riitelevät viimeisistä ahventen jätteistä. Reppu selkään ja järveä kiertämään jalan joka onkin varsinainen aamulenkin osuus, noin runsaat 5 km pituudeltaan. Puolimatkassa kokeilen virvelillä kalaonneani mutta ilman tulosta mutta pieni mukillenen kahvia helpottaa tilannetta. Niinpä tuo järvenkierto menee liikunnan ja kahden oravan ja muutaman metsälinnun näkemisen ja tietenkin luonnonrauhan ihailun tiliin.
Autolle tultuani ongin vielä puolituntia, tulee kahdeksan ahventa jotka fileeraan ja matkaa kotiin alkaa.
Nyt tässä kotona tätä naputtelen kun odottelen kala-aterialle pääsyä joka tosin on ilman sitä saamatta jäänyttä haukea.
Tuohon melkein tiettömän tieosuuden ajamiseen minulla on kyllä sukulaismetsänomistajan lupa.
Tällainen aamu minulla ja Citroenillä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vai on se Sitikka maastoautokin. Kohta se lentääkin. On se ihme auto. Mitenhän se TM:n vertailuissa noin ihme auto jäi viimeiseksi, huonommalla pistesaaliilla. Ei siihen taida muuta selitystä olla kuin muut kilpailevat merkit on viellä parempia, vaikka eivät nyt sentään maastoautoja olekkaan.
Ei kai kuulunut tuohon testiin tällaista mukavaa kalareissua. Siinä se vika.
Oli kyllä syytäkin nauttia kun ei luontoon jäänyt edes pyöränjälkiä noista
225-55-17 pyöristä
Perinteinen automaatti vaihteisto on hyvä tosiaan tuollaien kivikkoisen paikan kohdalla, ei manuaali eikä DSG pärjää kun ei ole tarpeeksi hitaita vaihteita. Ymmärrän jotenkin tuon majesteetillisen etenemisen mainintasi.
C5:den maavaran saa enimmillään? 20-30 cm vai vielä enemmän?
En ole mitannut, eikä käsikirjasta tuota löytänyt. On nuossut kuitenkin tarpeisiini riittävästi ja joustovarat ovat melkein lopussa ylimmässä asennossa. On hyvä lisäominaisuus vaikka harvoin olen tarvinnut, talvisin useimmiten varsinkin tuntemattomilla mökkiteillä. Talvi/kesärenkaan vaihdot mukavasti kahdella nostolla ja eikä karkaa tunkin nokasta niinkuin jotkut muut.
kun et muistanut poistaa viimasuojaa ja kone poksahti taas.
Kyllä väärin arvelet, ei ole poksahtanut, eikä taidakaan poksahtaa. Sinulta vain poksahti päässäsi väärä arvaus. Poksahteleeko päässäsi useinkin, on tainnut tulla tavaksi. Psykiatrille vain ja lääkitys päälle kyllä se siitä hiukan klaaraantuu.
Toisaalta mistä minä tiedän kuinka mukava on olla kun pää poksahtelee.