Evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat vain ne toimitukset, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen, eli kaste ja ehtoollinen. luther mietti myös rippiä.
sakramentti
pikkupappi
4146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eksyksissä
Kirjoittanut: M,16 / Tänään / klo 17:14 Viime aikoina on mielessäni pyörinyt paljon kysymyksiä uskosta. Ajattelin nyt kirjoittaa niistä sitten tänne, koska tuntuu, että jonnekin pitäisi kertoa näistä ajatuksista. Omille vanhemmilleni tai kavereilleni en raaski puhua, etten järkytä heidän mielenrauhaansa (On myös vaikeaa tunnustaa olleensa ehkä väärässä)... Taustatietoina kerrottakoon sen verran, että olen 16 -vuotias poika, jonka perhe ja puolet suvusta on helluntailaisia.
Olen siis tietenkin ns. uskoon kasvanut. Pienenä vanhemmat lukivat iltasaduksi monesti Lasten Raamatusta kertomuksia (mistä olen kiitollinen, sillä raamattutietouteni on kasvanut huomattavasti normikansalaista paremmaksi) ja jumalanpalveluksessa käytiin pienestä pitäen myös, joskin kouluiässä oli muutaman vuoden tauko seurakunnan toimintaan osallistumisessa, mikä korvaantui muutaman vuoden kuluttua hyvin aktiivisella varhaisnuorten toimintaan osallistumisella. 12-14 -vuotiaana uskoni jumalaan oli vahvimmillaan.
Sitten, 14 -vuotiaana jokin muuttui. En ollut koskaan oikein päässyt sisään seurakuntamme varhaisnuorten porukoihin, koska kaikki olivat jakautuneet tiiviisiin kuppikuntiin. Kaikki muut tuntuivat olevan myös jotenkin ylemmällä tasolla kuin minä. Tytöt olivat kauniita ja pojat komeita ja kaikki pukeutuivat viimeisen päälle. Jotenkin se porukka on muutenkin aivan älyttömän paljon esillä tässä koko helvetin kaupungissa. He ovat aina kaikessa mukana, heillä on kaikenlaisia kykyjä ja lahjoja, voisi melkein kuvitella, että heitä on siunannut jokin korkeampi voima... Itse olin hieman ujo ja hivenen pullea sekä erittäin huonosti pukeutuva kummajainen. Ei minua kukaan niissä porukoissa syrjinyt, monet olivat todella mukavia, mutta jostain syystä vieraannuin koko touhusta parissa vuodessa ja lakkasin seurakunnan toimintaan osallistumisen. Nyt kahdessa vuodessa kehitys on kulkenut siihen pisteeseen, etten enää ole oikein varma, olenko uskossa.
14 -vuotiaana alkoi ajattelussani tapahtua jonkinlaista muutosta. Tulin vähitellen monella tapaa avarakatseisemmaksi ja hyväksyin mm. sen, että ulkonäöllä on sosiaalisissa suhteissa merkitystä. (Maaikmankatsomukseni ja ihmiskuvani on muuttunut koko lailla ns. pinnallisemmaksi.) Ennen vanhempieni mielipiteet ja uskomukset olivat olleet hyvin pitkälle myös minun omiani. Nyt kuitenkin vähitellen aloin oivaltamaan yhä uusista asioista, että "tämänhän voi ajatella aivan toisinkin!"
Nyt aivan lähiaikoina on tapahtunut suuria murroksia, jotka ovat hyvin pitkän prosessin tulos. Olen alkanut kohdistaa Raamattuakin kohtaan suurempaa kritiikkiä kuin ennen. Olen huomannut, että jotkut asiat tuntuvat aivan mielettömiltä. Esimerkiksi se, että Jumala luo ensin ihmiset, ja sitten määrittelemättömän ajan kuluttua heittää suurimman osan heistä kitumaan helvettiin äärimmäisissä tuskissa ikuisiksi ajoiksi, ja samalla Raamatussa korostetaan, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain heidän parastaan. Ennen hyväksyin tämän ajatuksen ja kykenin puolustamaan sitä jotenkin. Nykyään en enää mitenkään. Ei kai mitenkään voi olla ihmiselle hyväksiä kärsiä äärimmäistä tuskaa ikuisesti. Miten Jumala voi rankaista jotakuta sen perusteella, ettei usko häneen, kun Jumala itse on joka tapauksessa syypää tähän epäuskoon, sillä hänhän on tehnyt jokaisen ihmisen juuri niin epäuskoiseksi kuin on halunnut. Raamatun mukaan mikään asia ei tapahdu jumalan sallimatta. Jumala siis sallii ihmisen olla epäuskoinen ja näin joutua helvettiin.
Äsken esittämäni perustelu vie mielestäni pohjan uskoltani, mutta siltikään en voi vielä olla varma mistään. Niin moni minulle läheinen ihminen, joihin luotan on kertonut minulle yliluonnollisista kokeumuksistaan, jotka yleensä on koettu rukoillessa kristinuskon Jumalaa. Olisivatko kaikki nämä ihmiset, ja vielä kymmenet tuntemattomat, valehdelleet minulle? Vai ovatko he vain kuvitelleet asioita tai kokeneet harhoja? Ovatko kyseessä jotkin monimutkaiset psykologiset mekanismit? Hitto kun on vaikeaa. Lisäksi Raamatussa varoitetaan ainakin yhdessä kohtaa tällaisesta "maailman viisaudesta", jota nyt harjoitan. Olikohan se Roomalaiskirjeessä? Koko kristinusko on Paavalin sanojen mukaan vain hullutusta, jonka Jumala on järjestänyt valikoimaan nöyrät ihmiset ja karsimaan "maailman viisaat", jotka ovat epäuskoisia ja ylpeitä. Entä jos olenkin vain langennut tuohon maailman viisauteen ja.. Äh, miten monimutkaista ja ristiriitaista, olen ihan sekaisin. Taidan jatkossakin rukoilla Jumalaa ihan varmuuden vuoksi, vaikka en kyllä tiedä, miten hän sellaiseen suhtautuu, jos on olemassa. Joka tapauksessa epäuskostani en voi kertoa vanhemmilleni ikinä, se olisi kova pala heille.
Tulipas tästä pitkä. Kiitos jos jaksoit lukea kaiken tämän. Jos sinulla on samanlaisia kokemuksia tai jotain muuta viisasta sanottavaa, laita ihmeessä kommenttia. Jos sinulla on kuitenkin vain sanottavana jotain Raamatun suurista "ristiriitaisuuksista" tai "virheellisyyksistä" kuten siitä, että jossain kohtaa vanhaa testamenttia sanotaan jänistä märehtijäksi, älä vaivaudu.
Vastaa tähän viestiin Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä
Rauhan tervehdys sinulle!
Jeesuksen perustama seurakunta maan päällä on tunnettavissa näistä:
yksi usko
yksi kaste
yksi Herra
Vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, Hänen jäsenensä maan päällä, kuin myös toinen toistemme jäsenet.
Ajattelepa maailman syntyä, miten tyhjästä voisi syntyä mitään, kuten ne, jotka uskovat alkuräjähdykseen ja evoluutioon, uskovat?
Totta on, että monet ateistiset tutkijat ovat alkaneet uskoa Jumalaan, kun ovat havainneet, että luomisen takana on PAKKO olla Jumala; ei milloinkaan sattuma.
Kun uskot Jumalaan kaiken luojana, on itsestään selvää, että Raamatun Sana on totta ja kristuksen seurakunta On maan päällä.
Uskon, että joka ainoa, joka uskoo lahjavanhurskauteen, jonka Kristus on aivan armosta uskovilleen lahjaksi antanut, pelastut. Koko raamattu todistaa Jeesuksesta ja Hänen uhristaan syntisten edestä.
Joka ainoa ihminen on rikkonut Jumalan lain, joka on ilmi annettu Hänen käskyissään.
Ajatuksissa, sanoissa ja töissä! Joka lain alla elää, saa palkan lain jälkeen. Eli raamatun mukaan, kun olet yhden käskyn rikkonut, olet kaikki rikkonut!
Ansiota ei mitään mulla, vaivaisella raukalla.
Vaan sitä suurempi on sulla, ristinkuolos tuottama.
Pelvotta se olla saa,
ken sen uskoo, omistaa.
Nuoret ovat ehdottomia ja rehellisiä. Uskon, että monessa tapauksessa epäilysi ovat aivan oikeita.
Kun armon merkkejejä odotetaan, tulee heikolle ihmiselle kiusaaja, joka laittaa ponnistelemaan omia suorituksia.
Usko ei ole tunneasia. Se on luja luottamus tulevaisuuteen. Näemme kuin kuvastimesta tulevan, joka on Sanassa luvattu. Mitä voi olla ilman uskoa?
Eikö se kuitenkin ole se peruskallio elämässämme? Onko mitään toivoa ilman uskoa? Ei ole. Jokainen joutuu omakohtaisen uskonratkaisun tekemään, mutta pitää muistaa se, ettei yksikään voi tulla vedetyksi Jumalan luo ilman Herramme Jeesuksen tahtoa, ei yksikään, tämä on Herran Sana.
Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Jumalan rakkaus on ihmeellinen. Hän on uhrannut ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan perisi iankaikkisen elämän.
Yksin uskosta
yksin ARMOSTA,
yksin Kristuksen tähden.
Ilman omia suorituksiamme, ilman armolahjojamme, ilman yhtään mitään omaamme!
Tämä ON JUMALAN SANA!!
Oikein kirjoitit