Olen nyt tovin seurannut palstaa ja silmiin pistävää on jatkuva vastakkain asettelu päiväkoti-koti.
Kumpi on parempi hoitopaikka,syyllistetään puolin ja toisin.Miksi?
Koti on lapsen koti,siellä on kaikki lapsen elämän perusasiat ja koti luo edellytykset lapsen elämälle.Vanhempien merkitys kasvattajina on tärkein.He opettavat lapselleen elämässä tarvittavat taidot.
päiväkoti on lasten kasvatusta tukevaa.Me emme koskaan kasvata lapsista itsemme näköisiä vaan tuemme vanhempia heidän kasvatustavoitteissaan.Siksi meillä on kasvatus-ja hoito keskustelut vanhepien kanssa.
Päiväkodissa opitaan sellaisia taitoja joita esim.kotona voi olla vanhempien vaikea tarjota.Siksi vanhemmat monesti laittavat lapsensa päiväkotiin.virikkeiden merkitys korostuu.
Mitä vanhemmat ymmärtävät virikkeillä ja mitä se on?
Tässä sitten tulee monesti se ensimmäinen konflikti.aloitetaan vaikka alle 3-vuotiaasta.Vanhemmat haluavat että olisi paljon "kätten töitä".Niitä tehdäänkin taitojen karttuessa ja lapsen halun mukaan.Ei vanhempia varten.Unohdetaan se mikä on tärkeintä lapsen tässä elämän vaiheessa ja aliarvioidaan..leikkiä.kommentti"jaa te olette tänään vaan leikkineet"....ollaan vaan leikitty:opetellaan ryhmässä olemista,toisen huomioon ottamista,leikitään omia leikkejä,leikitään ryhmäleikkejä,roolileikkejä-vastakohtana olisi se että vanhemmat saisivat ison kasan hienoja askarteluja.Joiden tekeminen ei välttämättä ole edes ollut lapsen mieleen.
Toki käden taitoja harjoitellaan mutta lapsen ehdoilla.Ei vanhempien.
3-6 vuotiaat lapset:silloin korostuu vielä enemmän ne sosiaaliset opitut taidot.Isossa ryhmässä kun ei voi toimia jos ei osaa pelisääntöjä.Tässä vaiheessa lapsia alkaakin kiinnostaa enemmän se tekeminen ja silloin sitä pitää myös olla tarjolla.
Itse olen työssä alle 3 vuotiaiden ryhmässä ja väite että ryhmät ovat liian suuria ja hoitajia liian vähän.Se onkin totta.Mutta niissä puitteissa joita kunta työnantajana meille antaa meidän on pakko toimia.Aina kuitenkin jokaiselle lapselle löytyy se syli,halaus ja paijaus joltain aikuiselta.Se syli on turvallinen aikuiselta joka on sillä hetkellä läsnä.Se ei voita oman äidin tai isän omaa syliä-ei ole tarkoituskaan,eikä me sitä halutakkaan.Pieni lapsi tarvitsee vielä tuekseen aikuisen-hoitpäivän aikana voi tulla suru puseroon monesti,päivät ovat pitkiä ja vanhempiakin ikävä.
Mutta vanhempiakaan ei saa syyllistää jos ovat menneet töihin ja tuoneet lapsensa hoitoon.Meillä on Suomessa hyvä mahdollisuus,parempi kuin muualla tilanne että lapsilla on mahdollisuus ja oikeus päästä päivähoitoon.Varmasti jos vanhemmilla ei olisi taloudellista tilannetta suurin osa olisi lapsiensa kanssa kotona,mutta kun kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.Musta kenenkään ei tarvitse "asetella" toisen elää ja elämäntilanne vaakakuppiin,tilanteet perheissä ja perheiden tarpeissa ovat niin erilaisia.
Mutta hyvää ja iloisempaa kevättä
Kumpi on parempi hoitopaikka,syyllistetään puolin ja toisin.Miksi?
Koti on lapsen koti,siellä on kaikki lapsen elämän perusasiat ja koti luo edellytykset lapsen elämälle.Vanhempien merkitys kasvattajina on tärkein.He opettavat lapselleen elämässä tarvittavat taidot.
päiväkoti on lasten kasvatusta tukevaa.Me emme koskaan kasvata lapsista itsemme näköisiä vaan tuemme vanhempia heidän kasvatustavoitteissaan.Siksi meillä on kasvatus-ja hoito keskustelut vanhepien kanssa.
Päiväkodissa opitaan sellaisia taitoja joita esim.kotona voi olla vanhempien vaikea tarjota.Siksi vanhemmat monesti laittavat lapsensa päiväkotiin.virikkeiden merkitys korostuu.
Mitä vanhemmat ymmärtävät virikkeillä ja mitä se on?
Tässä sitten tulee monesti se ensimmäinen konflikti.aloitetaan vaikka alle 3-vuotiaasta.Vanhemmat haluavat että olisi paljon "kätten töitä".Niitä tehdäänkin taitojen karttuessa ja lapsen halun mukaan.Ei vanhempia varten.Unohdetaan se mikä on tärkeintä lapsen tässä elämän vaiheessa ja aliarvioidaan..leikkiä.kommentti"jaa te olette tänään vaan leikkineet"....ollaan vaan leikitty:opetellaan ryhmässä olemista,toisen huomioon ottamista,leikitään omia leikkejä,leikitään ryhmäleikkejä,roolileikkejä-vastakohtana olisi se että vanhemmat saisivat ison kasan hienoja askarteluja.Joiden tekeminen ei välttämättä ole edes ollut lapsen mieleen.
Toki käden taitoja harjoitellaan mutta lapsen ehdoilla.Ei vanhempien.
3-6 vuotiaat lapset:silloin korostuu vielä enemmän ne sosiaaliset opitut taidot.Isossa ryhmässä kun ei voi toimia jos ei osaa pelisääntöjä.Tässä vaiheessa lapsia alkaakin kiinnostaa enemmän se tekeminen ja silloin sitä pitää myös olla tarjolla.
Itse olen työssä alle 3 vuotiaiden ryhmässä ja väite että ryhmät ovat liian suuria ja hoitajia liian vähän.Se onkin totta.Mutta niissä puitteissa joita kunta työnantajana meille antaa meidän on pakko toimia.Aina kuitenkin jokaiselle lapselle löytyy se syli,halaus ja paijaus joltain aikuiselta.Se syli on turvallinen aikuiselta joka on sillä hetkellä läsnä.Se ei voita oman äidin tai isän omaa syliä-ei ole tarkoituskaan,eikä me sitä halutakkaan.Pieni lapsi tarvitsee vielä tuekseen aikuisen-hoitpäivän aikana voi tulla suru puseroon monesti,päivät ovat pitkiä ja vanhempiakin ikävä.
Mutta vanhempiakaan ei saa syyllistää jos ovat menneet töihin ja tuoneet lapsensa hoitoon.Meillä on Suomessa hyvä mahdollisuus,parempi kuin muualla tilanne että lapsilla on mahdollisuus ja oikeus päästä päivähoitoon.Varmasti jos vanhemmilla ei olisi taloudellista tilannetta suurin osa olisi lapsiensa kanssa kotona,mutta kun kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.Musta kenenkään ei tarvitse "asetella" toisen elää ja elämäntilanne vaakakuppiin,tilanteet perheissä ja perheiden tarpeissa ovat niin erilaisia.
Mutta hyvää ja iloisempaa kevättä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos hyvästä kurkkauksesta päiväkodissa olevien lasten elämään.
Tämä kuulostaa juuri sellaiselta, mitä meidän lasten päiväkodissa touhu on. Tarpeen tullen syliin pääsee, ja sopivasti virikkeitä on tarjolla kunkin lapsen omien intressien ja taitojen mukaisesti.
Juuri tällaiseen hoitopaikkaan vien mielelläni lapseni. Kiitos teille :)
Olit kirjoittanut hyvin nämä asiat.Työskentelen itse myöskin päiväkodissa, 3-5v ryhmässä ja olen samaa mieltä kanssasi kirjoittamistasi asioista!
Tulipa mieleen tuosta kirjoituksestasi vanha muisto ajalta jolloin lapset olivat pieniä. Meille tuli kotiin kodinhoitaja, joka sillä kertaa ei ollutkaan kodinhoitaja vaan joku kiertävä lastenhoitaja/leikittäjä. Hän ilmoitti aamulla ovella ettei tiskaa, siivoa, laita ruokaa. No onneksi sen verran kokkasi, että syödäkseen saivat; en ollut tiennyt varautua valmiilla aterialla.
Illalla kun tulin töistä oli lapsilla ollut kiva ja askartelupainotteinen päivä. Oli tehty pääsiäsioksia ja täti oli tehnyt tosi hienoja, ylpeänä hän ne esitteli ja minä tietysti kehuin ja ihastelin. Yli kolmekymppinen nainen, motoriikka pelaa :)
Kun täti oli lähtenyt, kysyin lapsilta eivätkö HE olleet tehneet mitään; mitä HE olivat tehneet, tätikö se vain askarteli. Eivätpä oikein mitään olleet taiteilleet. Askartelutuokio oli tädin oma käden työn näytös.
Joissakin päiväkodeissa ja perhep.hoitsuillakin on tapana kuuliaisesti teetättää kortteja yms. Valmiiksi leikattu kartonki johon liimataan valmiiksi leikattu kuva, täti laittaa liiman ja "auttaa" lasta liimaamaan kuvan oikeaan kohtaan..
En koskaan tykännyt näistä hoitotätien askartelemista töistä.
Parempia olivat vaikkapa lapsen söherrykset , piirustukset . Siinälapsi on saanut ihan itse tehdä.
onpas ollut harvinaisen tyhmä täti..me ainakin annamme lapsen itse tehdä..toki apua tarjoamme kun lapset sitä tarvitsevat..