Monet kehuvat .308, mutta sehän taitaa olla kaareva lentoradaltaan ja "vanhanaikainen"...hmm 30-06 vissiin sama kuin .308 marginaalisin eroin..
Ostaisinko .338, tai 9.3 vai .300 kaliiperisen kiväärin, jolla ammun kaikkia riistaeläimiä? myös karhua, johon nuo 308 ja 30-06 taitanee olla pieniä...? en lataa itse ja paukkujen hinnalle on ihan sama, jos otan vaikka kerran vuodessa 50kpl paukkuja, on ihan sama maksaako laatikko 10e vai 100e
Ostaisinko .338, tai 9.3 vai .300 kaliiperisen kiväärin, jolla ammun kaikkia riistaeläimiä? myös karhua, johon nuo 308 ja 30-06 taitanee olla pieniä...? en lataa itse ja paukkujen hinnalle on ihan sama, jos otan vaikka kerran vuodessa 50kpl paukkuja, on ihan sama maksaako laatikko 10e vai 100e
Vastaukset 15
Vanhimmat
Osta suosiolla .338 jos meinaat karhujakin hätistellä. Itse en pienemmällä lähtisi kokeilemaan. 9.3 lentoradat ovat turhan kaarevia yleiskaliiberiksi.
Ehkä 1. aseeksi olisi kumminkin parempi valinta jokin maltillisemmin potkiva, ettei iske rekyylikammo.
Tähän kysymykseen ei oikeastaan ole hyvää neuvoa vielä keksittykkään, paitsi että pitää ostaa useampi ase.
Taidat äkkiä tarvita kaksi asetta. En tiedä kuinka paljon ammut, mutta
itse ammun mielestäni vähän ja minulla menee n. 25kpl paukkuja/ratakäynti.
Radalla käyn n.1kerta/viikko kesät ja talvet
Minäkään en lataa itse panoksia, mutta alkaa tuntumaan siltä että pitäisi. Yritän harjoitella kivääriammuntaa,
jotta tulisi siihen varmuutta ja osumatarkkuutta. Varsinkin kun haet
otsikon mukaan ensikivääriä oletan että sinunkin pitää harjoitella ja totutella
tulevaan aseeseesi. Ehdotan 308 tai 30.06. 308 on hiukan kevyempi ase ampua
panoksien hinnalla ei ole suurtakaan eroa, ainakaan täällä päin.
Karhua vastaan tarvittavasta aseesta en osaa sanoa mitään muuta,
kun harjoitella täytyy sitäkin.
.338 olisi oma valintani tuohon hommaan, mutta suosittelen kyselemistä ihan asekaupoista ja vaikkapa paikallisesta metsästysseurasta. Mukavin tilanne on tietysti se että jos menet vaikka asekauppaan niin siellä on myyjänä semmoinen kaveri joka haluaa tosiaan palvella ja auttaa hommassa. Itse en malta olla kehumatta Oulun J.Kärkkäisen asepuolen myyjiä! Siellä on kyllä niin mahtava palvelu että on ainoa paikka mistä enää ostan näihin hommiin tavaraa!
Mutta niin, itse suosittelen .338a, kysele vielä asekaupoista ja muilta metsästäjiltä!
En saanut tuosta aloitusviestistä aivan täyttä varmuutta, että oletko nyt hakemassa "yleiskivääriä", vai pelkästään suurriistakivääriä.
Jos "yleiskivääriä" (jolla voisi/kannattaisi kaikkea mahdollista teerestä hirveen metsästää) haet, niin nuo ensiksi mainitsemasi .308 ja 30-06 olisivat ykkös vaihtoehdot. Molemmilla kalipereilla tehot riittävät hyvin hirvelle/karhulle, ja tarkkuus riittää käytännössä mille tahansa riistaeläimelle 300 metrin ampumamatkoille asti. Ja eikös se vanha viisaus jo mene niin, että jos yli 200 metriin joutuu ampumaan, niin silloin on metsämiehessä vika (kun ei ole osannut/pystynyt lähemmäs riistaeläintä menemään)!
Lihahävikki eläimessä on näillä kalipereilla huomattavasti pienempi kuin noilla kolmella muulla mainitsemallasi kaliperilla. Esimerkiksi .338 tai 9,3 alkavat jo olla rankasti liian järeitä aseita teeren kokoiselle eläimelle (siis mikäli vielä meinaa ruuaksikin sen linnun valmistaa).
Jos sitten pelkkää suurriista-asetta etsit, niin kuvioon tulevat mukaan esim. nuo .338 ja 9,3 kaliperit. Molemmat näistä ovat täysverisiä suurriista kalipereita, jotka varmasti oikeaan paikkaan osuessaan saavat karhun kuin karhun kenttään, ja vieläpä melko pikaisesti. Se on sitten maku asia, hakeeko kaliperilta hirveää lähtönopeutta ja tarkkuutta (esim. .338 lapua magnum), vai suurta ja raskasta ja pysäytysvoimaista luotia (esim. 9,3x74R).
9,3 kaliperissa jotkut saattavat kokea ongelmana sen, että ammuttaessa aseen "hyvä" tarkkuus loppuu siellä 150-200 metrin tietämissä (.338:lla voi ampua varmaan huoletta sinne puoleen kilometriin, mikäli kiikari on riittävät hyvä ja oikein kohdistettu). Käytännön (suurriista)metsästyksessä kummankin kaliperin tarkkuus on kuitenkin täysin riittävä.
9,3 kalipereissa voisi etuna nähdä kuitenkin sen, että hitaan ja raskaan luodin ansiosta eläimen lihoista tulee vähemmän verimössöä kuin vaikka .338:lla.
Sanot, että patruunoiden hinnoilla ei ole väliä, etkä aio ladata itse panoksia. Kuitenkin, muistutan tähän väliin, että näillä mainitsemillasi kalipereilla on tehdaspatruunoilla melko voimakas hintojen vaihtelu. .308:lla panoksille tulee hintaa parinkymmenen sentin ratapaukuista aina n. 2 € metsästyspanoksiin. 9,3x62:lla paukkujen hinnat pyörivät n. 1 eurosta aina 3 euroon asti. .338 winmag:lla patruunoille kertyy hintaa jo 3-5 euroa kappaleelta.
Jos itse lähtisin noista mainitsemistasi kalipereista valkkaamaan pyssyä, ja vieläpä vaikka pelkästään karhujahtia ajatellen, niin valinta olisi varmaankin 9,3x62. Tarkkuus olisi hyvä tavallisilla ampumamatkoilla karhujahdissa (harvoin yli 100 metriä), ja voisi olla varma että jos oikeaan kohtaan elukan kyljessä saisi luodin sovitettua, niin tuskin kovin kauas turriainen pötkisi!
Mutta, itse kun en uutta karhupyssyä ole lähiaikoina hankkimassa, niin täytyy yrittää pärjäillä tällä tämänhetkisellä kaliperi n. 11,5 milliä -kanuunalla!
.338 oikealla latauksella tekee lintuun yhtä siistin reiän kuin .308Win. Tosin shokkivaikutus on hieman .30-06Sprinkkua parempi. Juttelin viime kuussa joidenkin lappalaisten tarkka-ampujien kanssa ja TRG-42 kuulemma toimii linnustuksessa täydellisesti. Yli puolen kilometrin hollilta oli lintuja tippunut.
Koiran kanssa metsästäessä .338 on ehkä liian järeä, mutta passituksessa OK.
.300 kaliiberien tehot riittävät aika niukasti ns. vaaralliselle riistalle haulikkohollien jälkeen. Eri asia olisi jos luodit olisivat solideja ja osuma hyvä. Itse en kyllä henkeäni lähtisi riskeeraamaan millään hernepyssyllä. Mieluummin riskeeraan sen juomalla olutta ja kirjoittelemalla tänne kommentteja. Tupakillakin pitää välillä käydä:Q
Laajan yleiskaliiberin etsinnässä kannattaa ottaa huomioon luodin ulko- ja maaliballistiset ominaisuudet sekä tässä tapauksessa tehdaspatruunoiden saatavuus.
Kyllä noiden ns. .30 kaliperisten tehot karhulle riittävät aivan yhtä hyvin kuin hirvellekin, oli käytännön ampumamatka mikä tahansa (edellyttäen että osuma on siellä missä pitää). Varmaankin suurin osa Suomen karhuista on kaadettu sellaisilla kalipereilla kuin .308, 30-06, 7,62x53R, ym.
Turvallisuuden kannalta voi sitten olla eri asia, ovatko nämä kyseiset kaliperit parhaita mahdollisia. Esim. 308:lla hirvikin tuppaa juoksemaan hyvänkin keuhkolaakin saatuaan monesti satakin metriä (vähän huonommalla osumalla useita satoja metrejä).
Karhullakin sama juttu, ainoastaan sillä erotuksella ettei se välttämättä juokse hirven tavoin päistikkaa sinne pahimpaan pusikkoon kuolemaan, vaan saattaa tulla päälle. Haavoittunut ja metsästäjän kimppuun käyvä karhu saattaa hyvinkin käydä jo hengen päälle. Tämän takia isompi, ja tehokkaampi kaliperi olisi karhujahdissa suotava.
Mitä muuten tarkoitat Korhonen sillä että solidi luodit olisivat hyviä vaaralliselle riistalle .30 kaliperisilla yli haulikkohollin matkoilla!?
Solidithan (eli mm. täysmessinkiset luodit) eivät ole mitään parhaita mahdollisia luoteja (suomalaiselle) suurriistalle. Nehän ovat käytännössä Afrikan suurriistalle kehitettyjä, ja ainoastaan yhtä tavoitetta silmällä pitäen; mahdollisimman suurta läpäisyä.
Esim. tavallinen, suurimmaksi osaksi lyijystä valmistettu puolivaippaluoti saattaa jonkun norsun tai sarvikuonon kylkeen osuessaan hajota palasiksi, ennen kuin edes tekevät riittävän suuren ja vaikuttavan haavakanavan. Solidiluoti taas huilaa hienosti norsun nahan, sisäelinten, luiden, ym. läpi.
Solidiluodin huonona puolena taas on se, että ne eivät juuri ollenkaan "sienety" osuessaan eläimeen, vaan menevät samanmuotoisena pötkylänä mahdollisesti koko elukan läpi. Näin ollen esim. suomalaiselle riistalle (jolla ei ole erittäin paksua nahkaa, vahvoja ja suuria luita, ym.) tavalliset puolivaippaluodit ovat paljon parempia.
Jos noinkin nuukasti ampuilet, niin .300 Lapua Magnum. Pessimistinä ottaos kuitenkin .338 Lapua Magnum.
Olin seurueen matkassa Pohjois-karjalassa tutustumassa kuuluisaan karhunkaatajaan. Paikka oli muistaakseni Kaksinkantaja, Karhunkaataja Heikkinen kertoi, että juhannusyönä joskus viisikymmen luvulla hän ampui karhun pienoiskiväärillä. Viikkolehti oli haastatellut Heikkistä, lehti kirjoitti, että" Heikkinen vain seisoi ja ampui". Kuinkahan moni nyky metsästäjästä tohtisi tehdä samoin? En ainakaan minä. Kyllä kliberiin kannattaa panostaa siinä hommassa.
Minun ratkaisu olisi: Osta 22 kal samanlainen millä metsästät. On halpaa harjoittelu ja sitten se kaliiperi millä millä metsästät. Joskus 20v takaperin ammuttiin paljon 22:la pienoishirveä ja olin tosi hyvässä iskussa 30-06 kanssa radalla kisoissa
Itse olen päätynyt ratkaisuun 30-06 avonaisilla paikoilla ja 45-70 pusikossa Sakon lataama panos 26g luodilla.
30-06 pysäyttää aivan varmasti meikäläisten riistan, kun osuma on hyvä. Helmikuussa 5v villisika karju tippu suunnilleen siihen paikkaan (ruottalaisten taulujen mukaan napakymppi) meillä pikkusen etuosuma??
30-06 käytän Norma Oryxejä
On ihan sama kuinka suurella reiällä ammut ohi ne joulet ei ratkaise!Harjoitus tekee mestarin ja siksi suosittelen piekkarin ostoa harjoitusaseeksi
Unohtui täysin tuo näkökulma asiasta. Tottakai, mikäli viestiketjun aloittajalla ei minkäänlaisia aseita ennestään ole, niin paras vaihtoehto on ostaa hyvä pienoiskivääri, ja sillä vaikka sitten harjoitella ennenkuin minkään isomman pyssyn ostoa edes suunnittelee. Omakin metsästäjän ura alkoi kyseisellä kaliperilla, vanha Toz aseena; rataharjoittelun ja pyyn metsästyksen merkeissä. Vasta kun perusasiat olivat hallussa, tuli kyseeseen isommat kiväärit.
Minullakin on muuten tällä hetkellä pääasiallisena hirvipyssynä 30-06 kaliperissa oleva Sako 75 synthetic stainlessi. Lisäksi itsekin käytän Norman Oryxeja paukkuina. Ei ole moitteen sijaa aseesta eikä patruunasta.
Pienemmälle riistalle, kuten kanalinnuille on sitten Sako Forester kaliperissa .243 win.
Puhuin tuolla edellisessä viestissä siitä 11,5 millin kanuunasta. Tosiaan sellainenkin löytyy. Sukulaismiehen jäämistöstä ostin viitisen vuotta sitten melkoisen mörssäripyssyn. Aseseppä Mäkisellä valmistetun, Baikal ij-54 rinnakkaispiipuisen runkoon sepitetyn 45-120 kaliperin kiväärin. Piti pyssy ostaa, kun niin komeelta näytti ja halvalla sai!
Panoshuolto tuohon kaliperiin on tosi huono Suomessa. Hylsyjä ei saa, eikä tosi painavia nelivitosen luoteja, valmiista panoksista puhumattakaan. Onneksi tuossa kaliperissa pystyy ampumaan myös 45-70 patruunoita. Niinpä olen minäkin ampunut noita Sakon lataamia 26 grammaisia.
Tuli vielä tuosta .22 kaliperista, ja karhunmetsästyksestä mieleen sellainen hurja juttu joka omassa suvussa pyörii. Tarinan mukaan vaarini veli, eli isosetäni ampui joskus 1920-luvulla karhun pienoiskiväärillä. Oli ollut kyttäämässä ilmeisesti jänistä, tai jotain lintuja metsässä iltahämärässä, kun paikalle oli tullut karhu. No, isosetä oli päättänyt käyttää moisen onnenkantamoisen hyväkseen, ja kokeilla kuolisiko karhu .22 luodista. Mies oli sitten ampunut karhua, ja osunut johonkin pään seudulle. Onnekkaasti karhu ei ollut ampujaa huomannut, vaan oli lähtenyt painumaan karkuun minkä kintuistaan pääsi. Isosetä oli sitten tämän jälkeen käynyt herättelemässä ja hakemassa mukaan kaikki kynnelle kykenevät lähitaloista, ja he olivat sitten lähteneet haulikoiden ja talikoiden kanssa haavoittunutta karhua etsimään. Karhu olikin löytynyt noin puolen kilometrin päästä, hengettömänä.
Tämän jutun todenperäisyyttä on enää melko vaikea vahvistaa, koska tämä kyseinen isosetäni siirtyi manan majoille jo reilut kymmenen vuotta sitten; ja (ilmeisesti) ainoa henkilö joka tapausta oli silloin todistamassa, eli oma vaarini, on iältään pitkälti yli 90 vuotta, ja on asunut viimeiset muutaman vuoden dementia hoitokodissa (ei muista varmaan enää edes omaa nimeään).
Minulla on Cartridges of the World, muistaakseni 17. painos. Siinä kerrotaan kirjan alussa kuinka joku siirtomaukkon tarkoitus oli karkoittaa norsu puutarhastaan ilmeisesti ilmaan ampumalla. Oli tyyppi kuitenkin huono ampuja ja norsu heitti henkensä saatuaan osuman. Oli hirveä homma saada kaadettu norsu pois puutarhasta.
Olen nyt poissa kotoa ja tarkistan jutun kotiin mentyäni. Pääosin se kuitenkin kertomani mukainen.Siellä kerrottiin myös eskimosta joka toi .22 Hornet aseensa uudelleenpiiputettavaksi. Hän oli ampunut sillä useita jääkarhuja.
Minä kumminkin ammuin ritsalla Vänärin käressä aikoinaan korkean kuusen latvasta variksen, vaikka oli menneillään syysmyrsky. Luotina oli 5/16" SKF:n laakerikuula.
no joko on keskustelun aloittaja valintansa caliberin suhteen tehnyt?
Laski kissasa ulos ja män saanan piälle makkoomaa. Sitte söe vasta.
Et kai tosissasi kuvittele että 50kpl panoksia riittää vuodeksi? Jos riittää niin kai sentään treenaat esim. 22lr:llä? Pelkkä ase ei riitä,myös ampumatitoa pitää olla. Kaliiperiksi suosittelen joko 308win,7,62x53r tai 30-06.Merkittäviä tehoeroja ei ole,kaikkiin saa monenlaisia patruunoita eikä paukut maksa maltaita verrattuna esim. .338winmag
Kahteleppas Ase-lehtee. Siltähä löövättii oekeeta kivväärlöetä; Mossiini Nagantti, Ukko-Pekka, 98- ja hurri- Maaserit. No onha sielläe vielä LEEkii.