Kuulostaa kai hassulta, mutta minua vaivaa se ettei poikaystäväni ole kertaakaan osoittanut minkäänlaista mustasukkaisuutta minua kohtaan!
Kolme vuotta ollaan yhdessä tallusteltu.
Itse jopa heitin hänet pihalle löydettyäni häneltä ex-tyttöystävien kirjeitä!
Tunnen itseni tosi rumaksi ja vähäpätöiseksi kun hän ei edes tunnu pelkäävän jonkun vievän minut häneltä.
Olen maininnut hänelle asiasta, mutta väittää olevansa mustasukkainen, ei vain halua osoittaa sitä.
Miksei? Eikös se ole normaali osa suhdetta?
Olen jopa kännissä ajautunut tekemään asioita, joita en muuten ikuna tekisi, vain saadakseni häneen "eloa".
Olen suudellut hänen nokkansa edessä toisten kanssa ja lähtenyt vieraiden miesten matkaan, eikä hän ollut edes kiinnostunut mitä teimme!
Enhän oikeasti mitään tehnytkään ja hän vaan sanoo tietävänsä sen ja luottavansa minuun. Hitto.
Pitääkö minun oikeasti mennä jonkun kanssa sänkyyn, sittenkö hän vasta ilmaisee minun korvaamattomuuteni itselleen?
Tuntuu pahalta, kun toinen ei vaikuta olevan yhtään huolissaan siitä että menettäisi minut..
=(
On hän itsekin sanonut minun ollessani mustis, että "ainakin välität minusta".
On vaikeaa uskoa toisen välittävän, kun asenne on suurinpiirtein "tee mitä lystäät".
Kolme vuotta ollaan yhdessä tallusteltu.
Itse jopa heitin hänet pihalle löydettyäni häneltä ex-tyttöystävien kirjeitä!
Tunnen itseni tosi rumaksi ja vähäpätöiseksi kun hän ei edes tunnu pelkäävän jonkun vievän minut häneltä.
Olen maininnut hänelle asiasta, mutta väittää olevansa mustasukkainen, ei vain halua osoittaa sitä.
Miksei? Eikös se ole normaali osa suhdetta?
Olen jopa kännissä ajautunut tekemään asioita, joita en muuten ikuna tekisi, vain saadakseni häneen "eloa".
Olen suudellut hänen nokkansa edessä toisten kanssa ja lähtenyt vieraiden miesten matkaan, eikä hän ollut edes kiinnostunut mitä teimme!
Enhän oikeasti mitään tehnytkään ja hän vaan sanoo tietävänsä sen ja luottavansa minuun. Hitto.
Pitääkö minun oikeasti mennä jonkun kanssa sänkyyn, sittenkö hän vasta ilmaisee minun korvaamattomuuteni itselleen?
Tuntuu pahalta, kun toinen ei vaikuta olevan yhtään huolissaan siitä että menettäisi minut..
=(
On hän itsekin sanonut minun ollessani mustis, että "ainakin välität minusta".
On vaikeaa uskoa toisen välittävän, kun asenne on suurinpiirtein "tee mitä lystäät".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Etsipä itsellesi selvästikin liian sivistyneen poikaystävän tilalle joku apinamies, joka tajuaa mustasukkaisena kytätä elämääsi ja antaa välillä vaikka vähän nyrkkiä. Jos vaikka sattuu löytämään puhelimestasi jonkun miehen numeron. Vaikka se sitten olisikin pomosi tai veljesi.
Itse olen samanlainen, ja ihmettelen suuresti ajatuksiasi. Todenäköisesti sinulla on todella huono itsetunto ja poikaystävälläsi hyvä. Sanoisin näin että hän on aikuinen, sinä vasta matkalla siihen.
Eihän se rakkaus perustu mustasukkaisuuteen sehän perustuu mielestäni siihen että luottaa toiseen ja nauttii toisen seurasta.
Rakkaus suhde EI OLE RIIPUVUUS SUHDE!
Sellaista suhdetta kutsutaan läheisriipuvuudeksi ja sillä ei ole mitään tekemistä rakauden kanssa.
Tässä vähan ajatuksia
Ootkohan koskaan ajatellut miten
herrasmiesmäisesti kundis on
käyttäytynyt sun temppauksia kohtaan?
Varmaan purrut hammastakin yhteen,
mutta ilmeisesti luottamusta&rakkautta
löytyy kun on jaksanut katsella.
Johtuu siitä että poikaystäväsi on samanlainen kuin minä; omaa hyvän itsetunnon ja luottaa tyttöystäväänsä.
Huomoion kerjääminen muita miehiä suutelemalla tms. on erittäin vaarallista leikkiä. Luottamuksen voi menettää VAIN kerran, sen jälkeen et saa sitä takaisin vaikka kuinka itkisit.
Täytyy myöntää että omalla tyttöystävällä on taipumusta vähän samanlaiseen käytökseen, vaikka ei todellakaan mene noin pitkälle. Kaipa se siitä ajanmyötä aikuistuu, toivossa on hyvä elää.
Kysymys alkuperäiselle kijoittajalle: Miten se, että poikaystäväsi stressaisi jakuvasti sinusta, parantaisi suhdettanne?
Vastaan nyt tähän parikymppisenä naisena, etten minäkään ole yhtään mustasukkainen, enkä ole ikinä ollut. Poikaystäväni oli seurustelumme alkuaikoina mustis, mutta on nyt 'paranemaan' päin. Häntäkin välillä juuri silloin alussa loukkasi se, etten ollut mustasukkainen, vaikka hän onkin pitkä ja komea herrasmies.Sanoin että miksi pitäisi olla, jos kerran luotan häneen 100 prosenttisesti? Mielestäni mustasukkaisuus ei ole mitään välittämistä, vaan typerää ja lapsellista huomion tarvetta. Tapaan myös nykyisin joskus sanoa, jos hän vitsailee jotain aiheesta, että miksi olisin mustis, kun hän ei minua kauniimpaa, fiksumpaa ja hauskempaa naista löydä vaikka kuinka etsisi :)
meillä' on sama juttu, mies ei ole olleenkaan mustasukkainen. olen monesti sanonut asiasta, mutta hän vain sanoo olevansa mustis, muttei halua näyttää sitä... huoh.. hullua, mutta kaipaisin mustasukkaisuutta, jossain määrin...
Tämän takia te mustasukkaisuuden kaipaajat olette erittäin itsekkäitä:
"kaipaisin mustasukkaisuutta, jossain määrin..."
tarkoittaa käytännössä, että "kaipaisin että voisin satuttaa häntä..."
mielestäni mustasukkaisuus ei ole rakkauden puutetta vaan luottamuksen puutetta, pelkoa että ei saa huomiota toiselta. Ja ei toista voi omistaa, jokainen on toisen kanssa vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisesti myös loukkaa toista, suutelee muita ja tekee toisen elämän kurjaksi.