Voisiko tästä elämästä vielä löytyä jotain, minkä takia elää? Mä haluaisin kovasti uskoa niin, mutta tuntuu vaikealta, ellei mahdottomalta.
Mistä eräät saavat voimia jatkaa eteenpäin?
Tuossa alempana oli osuvan oloisia kuvauksia siitä, miten turhalta kaikki tuntuu.
Nyt on niin sairaan huono olo, että tappaisin mielelläni itseni. Olen kuitenkin miettinyt itsemurhani vaikutusta äitiini, mikä hieman estää. Luulen vakaasti, että tekoni tekisi hänen loppuelämästään surkeata... Vai pitäisiköhän kysyä asiaa häneltä?
Tästä syystä olenkin kovasti yrittänyt etsiä vielä syitä jatkaa elämistä, että välttyisin pahan olon tuottamiselta äidilleni...
Onko muita, jotka haluaisivat uskoa vielä johonkin...hyvään? Tai jopa niitä, jotka uskovatkin...?
Mistä eräät saavat voimia jatkaa eteenpäin?
Tuossa alempana oli osuvan oloisia kuvauksia siitä, miten turhalta kaikki tuntuu.
Nyt on niin sairaan huono olo, että tappaisin mielelläni itseni. Olen kuitenkin miettinyt itsemurhani vaikutusta äitiini, mikä hieman estää. Luulen vakaasti, että tekoni tekisi hänen loppuelämästään surkeata... Vai pitäisiköhän kysyä asiaa häneltä?
Tästä syystä olenkin kovasti yrittänyt etsiä vielä syitä jatkaa elämistä, että välttyisin pahan olon tuottamiselta äidilleni...
Onko muita, jotka haluaisivat uskoa vielä johonkin...hyvään? Tai jopa niitä, jotka uskovatkin...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jo pitkän aikaa samoja asioita. En täl hetkel tiedä mitää syytä jatkaa elämää. Tähän asti olen vain jaksanut toivoa että jotain erikoista tapahtuisi. Ja kun ei tapahdu odotan seuraavaan päivään. Mutta tää kaikki odotus et jotain tapahtuis on perseestä...
Mitä se erikoinen voisi olla? Onko sulla mitään kuvaa siitä...?
olen vasta viisitoista vuotias. Kun kouluu viel oli niin siel oli yks kiva tyttö johon olin ihastunut. Silloin se erikoinen olisi liittynyt tähän tyttöön mut hän vaihtaa koulua seuraavana vuonna ja se sitten siitä erikoisesta mitä olisi voinut tapahtua. ja nyt en tiedä mitään hyvää mitä voisi tapahtua. mut olen ollu jo 13 vuotiaasta saakka masentunut. Et en mä sen tytön takia olisi näin pahasti masentunut.
Nuori tosiaan olet... Oletko jollekin jutellut tuosta olotilastasi...? Juttele ihmeessä... Vaikka lääkärille ajanvarauksella? Kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot hyväkseen.
Itse olen pyrkinyt siihen...
Ja kai tässä vielä yritellään, kun tännekin kirjoittelen.
eräälle ystävälle ja se helpottaa vähäsen. mut lääkäreit en haluais enkä sitä et vanhemmat tietäis.
Sulla siis on ystävä, jolle jutella. Mikset halua, että vanhemmat tietäisi? Eikö ne voisi sua jotenkin auttaa?
Edelleenki, kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, mikä voisi auttaa...
mun olis tosi vaikee selittää mun mutsille. Tai siis en oikein tiedä, en vaa haluais et ne tietää. Isälle ehkä voisin mut sekin asuu niin kaukana kaukana poissa.
Tuota... Entäs lääkärille tai hoitajalle jutteleminen ajanvarauksen kanssa...?
Laki sanoo seuraavaa siitä, saisiko vanhempasi tietää vai ei...
"Jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen."
Piti oikein ettiä tuo kohta tätä varten...
viitsii nähdä vaivaakin. Mut ei lääkäreit ei mitään sellaista.