Taas on edessä juhannus yksin kerrostalossa, yksi monista eikä varmasti viimeinen. Aina elättelen toivoa viimeiseen asti, että jostain ihmeestä tulisi kutsu viettämään juhannusta muiden kanssa mökille tai jonnekin. Olen jo tottunut tilanteeseen, mutta ei se koskaan erityisen mukavalta tunnu.
En haluaisi edes mennä kauppaan ennen jussia ja nähdä miten ihmiset kaksin tai porukoissa keräävät kärryt täyteen grillattavaa ja muita herkkuja ja omassa kärryssäni on pari maitopurkkia ja muuta onnetonta.
Kohtalotovereitakin minulla varmasti on. Miten te muut koette juhannuksen vieton yksin? Eihän se tietysti loppujen lopuksi kamalaa ole ja kirjoja on iso kasa varattuna luettavaksi. Ja mökillä sääsket kuitenkin söisivät.
Ja anteeksi tämä tilapäinen itsesäälin purkaus, menee se aikanaan ohi.:)
En haluaisi edes mennä kauppaan ennen jussia ja nähdä miten ihmiset kaksin tai porukoissa keräävät kärryt täyteen grillattavaa ja muita herkkuja ja omassa kärryssäni on pari maitopurkkia ja muuta onnetonta.
Kohtalotovereitakin minulla varmasti on. Miten te muut koette juhannuksen vieton yksin? Eihän se tietysti loppujen lopuksi kamalaa ole ja kirjoja on iso kasa varattuna luettavaksi. Ja mökillä sääsket kuitenkin söisivät.
Ja anteeksi tämä tilapäinen itsesäälin purkaus, menee se aikanaan ohi.:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Keskustassa yksin. Pari kertaa on ennenkin koettu ja ikävältä tuntuu. Varsinkin kun jonain vuonna on kutsuttu mökille ja siellä on ollut niin mukavaa muiden kanssa. Mutta tänä vuonna mukavaa on se, että on kuitenkin tyttöystävä olemassa, vaikka emme voi viettää juhannusta yhdessä. Tsemppiä! :D
Nyt ensimmäistä kertaa juhannus yksin johtuen siitä, että olen tullut ulos kaapista, eikä enää oikein huolita mihinkään, missä ennen olen juhannusta viettänyt.
Toi on kyl todella väärin. Ärsyttävää ku ihmiset ei voi hyväksyy toisiaan sellaisina kuin he ovat. Just tossa vaiheessa tarvis rohkasuu ja tukee. Siin sit näkee et keihin voi luottaa ja ketkä tuntee oikeesti sut...tulee esiiin ne todelliset ystävät jos niitä on.
Ite oon virallisesti hetero, mutta oon alkanut tajuu et naiset taitaa kuitenkin olla lähempänä mun sydäntä ku miehet. Mut mun on vaikee kuvitella tulevani ulos kaapista tai ei se ainakaan tuu olee helppoo. Ja senkin paljastaisin vain osalle tutuistani. Esim. mun omat vanhemmat ei vois koskaan hyväksyy sitä.
Mut voimia ja jaksamista sulle. Nyt sun pitää vaan alottaa uus luku elämässäs ja etsii/löytää uudet ystävät ja läheiset. Sellaset ihmiset jotka oikeesti välittää susta aidosti sun seksuaalisesta suuntaumisesta välittämättä:)
Ei muakaan oo koskaan kutsuttu mihinkään minään juhlapäivänä. En oikein tiedä edes oonko hetero vai lepakko, kunhan vaan oon:) Ystäviä kaipaisin, mut en viihdy kikattavien pissisten kanssa eli en ole hyvää seuraa. Kutsuisin jussiksi luokseni jonkun/joitakin, mutta ei ole ketään joka suostuisi tulemaan. Minulla ei ole mökkiä, mutta ok-talo maalla löytyy. Grillata osaan ja syödä sujuvasti sekä tulen sääskienkin kanssa hyvin juttuun, seurani vain ei kenellekään taida kelvata:(
Majailee? Mä haluun sinne, kuulosti kivalta :) Täällä vähän yli 2kymppinen tyttö kaupungista.
Tulen, jos et asu ihan tosi monen sadan kilometrin päässä. Mä osaan yös syödä yms. mutta en osaa/jaksa kikattaa kännissä kenenkään kanssa.
Tee siis asialle jotain. Kysy sukulaisilta tai kavereilta pääseekö juhannuksen viettoon mukaan, älä odota turhaan koska silloin ei tapahdu mitään. Mene silloin jonnekin missä ei tarvitse olla yksin. Juhannus on vain yksi muista päivistä eikä siis sen ihmeellisempi päivä viettää yksikseen.
vai onko kyse enemmän siitä että haluaisit jonkun tietyn vierellesi. Jos niin on asia, tiedät että täällä on muitakin jotka on samassa tilanteessa kuin sinä ja niin tietävät ne muutkin. Eli siis nyt jos alat juttelemaan jonkun tai joidenkin kanssa ja pääset vaihtamaan tietojasi, ehtii sinulla olla seuraa juhannuksena :D
Mikä vika muka parissa maitopurkissa on? Ja mikä kauppatavara on onnetonta?
Mun kärryillä on ainakin hyvää ja terveellistä ruokaa. No jonkun mielestä onnetonta siksi, ettei siinä ole viittä koria kaljaa ja paria kartonkia tupakkaa. :o
Ei noissa ostoksissa todella olekaan mitään vikaa. Itse ehkä lisäisin listaani sipsit, dippiainekset ym. herkkuja. :P Siinä kaikki. Mulle ei ryyppääminen ole myöskään mikään ainoa autuaaksi tekevä asia tässä elämässä.
Sitä rakkautta enemmän kaipaisin ja kumppania jakamaan kanssani Suomen kaunista suvea ja toivottavasti myös lämmintä yötöntä yötä. Siinä olisi todellista lisäarvoa mun mielestä.
Kääntäkää yksinolo voitoksenne. Saatte olla rauhassa eikä tarvii katsella kännisten hörhöilyä ympäriinsä. Puhelin kiinni ja rauha on maassa. Jos ne kaverit eivät ole sinua huomioineet, niin ei tarvii kyl soitella/tekstailla peräänkään ja surkutella tilannettanne. Voitte sitten joskus maksaa potut pottuina takaisin sopivassa käänteessä. :D)) Eikä silloin ole valitusoikeutta.
Hyvää juhannusta.
Olen viettänyt monia juhlapyhiä yksin ja tuntenut samoja itsesäälin tunteita. Siitä huolimatta, että isäni pilasi kaikki juhlapyhät olemalla kännissä, serkkujen mökillä on supertylsää eikä kavereiden tms. kanssakaan aina ole ollut rikkeettömän ihanaa, joskus tosin kyllä.
Minusta on kyse mielikuvasta jota erityisesti jouluna mutta myös muina pyhinä tuputetaan ja jonka jossain määrin nielemme kuten muunkin joukkotiedotuksen.
Suku kokoontuu yhteisen pöydän äärelle! Nyt on aikaa nauttia yhdessäolosta! Valmista herkullinen juhannusmenuu ystäville! Kata salaatit, sillit ja patongit siniruutuiselle liinalle rantakalliolle ja pistä viinipullot katiskaan viilenemään!
Joo, mutta tämä on vain yksi totuus. Rantakalliolla voi olla ihanaa mutta a) kaikki eivät sinne pääse, jotkut ovat esim. töissä b) kaikilla ei ole mökkiä tai sukulaista/ystävää jolla on c) kiva yhdessäolo ei ole rajoitettu juhlapyhiin d) kaikkien ei ole pakko yleensäkään toimia saan muotin mukaan.
Kukaan ei tunne haikeutta jos on yksin vaikkapa juuri 15.10. mutta joulu ja juhannus yms. . Ihan yhtä hyvin voi juhannuksena tehdä vaikka suursiivouksen (naapuritkin mahdollisesti pois) tai lukea Dostojevskiä ja syödä kaurapuuroa ja sitten taas juhlia muulloin jos siihen on tilaisuus.
Juhannushan on siis Johannes Kastajan muistopäivä, joten uskonnollinen tausta tälläkin tavallisella lauantailla. Jos haluaa pyhittää päivän todellakin Johanneksen muistolle se on mielestäni ehdottomasti parasta viettää yksin keskittyneenä ajattelemaan tämän tarunomaisen Kastajan elämää ja kohtaloa, joka se oli tietysti nainen. Nainen joka vaati jätkän päätä vadille. Sopisiko se lesbojen juhlapyhäksi? Mielestäni ei, joten yhdentekevä juhla seksuaalivähemmistön kannalta.
Yksinäisyys tuntuu olevan monelle pulma. Miksi? Tällä palstalla tuntuu olevan monta yksinäistä sielua, naisiakin, jos jätetään nuo provoherrat pois laskuista. Eli tuumasta toimeen ja turha masennus pois päiviltä kuin Johannes Kastaja.
Katsokaa aloitus ja ilmoittautukaa!