Rakkaus...uskollisuus...

avata paremmin mitä haet aloituksellasi... mutta vastaan mitä ajatuksia nousi tuosta. Eli jos uskollisuus on ollut sovittu oletusarvo liitossa, niin silloin oikeaa välittämistä ja sitoutumista on se, että tehdään töitä sen eteen, ettei kummallekaan tule emotionaalista tai fyysistä tarvetta pettää. Se ei voi olla arvo, joka toteutuu ilman että tehdään mitään asioiden hyväksi, eli että toteutuisi vain vaatimalla sitä, niin kuin moni tuntuu olettavan. Pitää luoda sellaiset olosuhteet, että on helppoa pysyä siinä, mitä on luvattu toisilleen. Ja se on se kompastuskivi liitoissa. Vaaditaan, mutta mitään ei itse anneta, että pystyttäisiin elämään niin. Esimerkiksi toinen haluaa seksiä ja toinen hellyyttä, mutta kumpikaan ei neuvottele ja tule puoliväliin vastaan.

Mutta mitä tarkoitat mahdollisella anteeksiannolla? Ei rakkaus kestä kaikkea. Toistuvat rikkomiset sanoina ja tekoina, mutta myös sanomatta jättämisinä ja tekemättöminä tekoina, sellaiset rikkovat rakkauden pinnan ja eroosio pääsee kuluttamaan rakkautta, jopa häivyttämään sen kokonaan pois. Toisaalta taas voimme istuttaa pieniä rakkauden siemeniä rakkauden pintaan, hoitaa ja vaalia niitä niin, että saamme eroosion pysäytettyä ja uuden kasvun alkamaan.

Anteeksiantoa ei voi oikeastaan olla, ellei toinen tunnusta rikkomustaan. Mutta aina ei kenties parasta ole tunnustaa rikkomuksiaan puolisolle? Se on joskus veteen piirretty viiva, mikä on oikein... Kannattaisi yrittää ennemminkin elää niin, ettei tee sellaista, mikä painaa niin, että tarvitsee anteeksiannon. Mutta sen sanominen on vain paljon helpompaa kun niin eläminen...