ei ole helppoa olla tiimin
jalkatyön tekevä jäsen
olla koko ajan näkyvillä
julkisuuden valokeilassa
kommunikaation perustuessa
intuiitioon, sydämemme ääneen
katsella huoltoasemalla
ohikiivävää autojonoa
turhautuneena toivoen, että
olisit huomannut palaverikutsun
haluaisin joskus muuta,
kuin märän pyyhkeen nassulle
haaveilla voi kahdestaankin
silmien kieli ei aina riitä
sinä tiedät, kun nuppineula
putoaa lattialleni
-entäs minä, en mitään
ruskean päällystakin
selkämys kävelemässä
poispäin, sydämeni taskussaan
siinäkö kaikki
mitä haluat minulle
antaa tämän tuskaisan
kaipuun lisäksi?
jalkatyön tekevä jäsen
olla koko ajan näkyvillä
julkisuuden valokeilassa
kommunikaation perustuessa
intuiitioon, sydämemme ääneen
katsella huoltoasemalla
ohikiivävää autojonoa
turhautuneena toivoen, että
olisit huomannut palaverikutsun
haluaisin joskus muuta,
kuin märän pyyhkeen nassulle
haaveilla voi kahdestaankin
silmien kieli ei aina riitä
sinä tiedät, kun nuppineula
putoaa lattialleni
-entäs minä, en mitään
ruskean päällystakin
selkämys kävelemässä
poispäin, sydämeni taskussaan
siinäkö kaikki
mitä haluat minulle
antaa tämän tuskaisan
kaipuun lisäksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juokset
elämän kiitoradallasi.
Kun tuon ja tuon
vielä saan.
Sitten
voin
elää!
Sitten
voin
rakastaa!
Niinkö
luulet?
Ei,
ei se
niin mene!
Jätä
turha juoksusi!
Tuon
jälkeen tulee tämä
tämän jälkeen
tuo.
Etkö nää
ei elämä
oo tätä
ellet itse
halua.
Ota
sydämesi
takaisin
sen
ruskean
päällystakintaskusta.
Ota
se takaisin!
Laita rintaasi
ja
rakasta
tänään!
oikein paljonkin. Kohdetta vain ei voi itse määritellä. Rakkaus tulee lahjana ylhäältä ja "kaiken se kestää ja kaiken se kärsii". Elämä on nyt tässä ja kohde on sopiva. Sitä haluaa vaan ilahduttaa toista käytettävissä olevin keinoin. Ja välillä saa tälleen napista nimettömänä hiljaa itsekseen, sitten taas jaksaa. Kaikella on tarkoituksensa ja kohtaloni Hänen käsissään.
Joskus tuntuu kuin
millään ei olisi mitään
tarkoitusta!
Joskus taas on huomaavinaan
sen punaisen langan!
Rakkaus tulee ja
menee,harvoin se jää..
Se on vain osa
elämää.
vastausrunossasi. Ihmisiä on niin monenlaisia, samoin rakkauskäsitteitä. Minulle kyllä riittää sen yksi rakkaus, joka tuli ihanan miehen mukana ja jäi loppuiäksi, ei elämän osaksi.
Punaisia lankoja ja tarkoitusperiä löytää, kun on hetken hiljaa ja miettii asioita.
Jos toisenkin hiljaa... Ja väliin kiljunutkin...
Mutta p..lanka tuntuu olevan kerän sisällä.... Nyt.
Niin mullekkin riittäisi se yksi ja oikea... Jos vain sellainen olisi ??
Tasan ei käy onnen lahjat.
toivottavasti löydät lankasi.