varjoissa heleää naurua

Mä funtsin tuossa että mitä se mahtoi olla, ehkä se oli vain sitä, että joskus hyvin harvoina ja nopeasti katoavina hetkinä sitä tuntee olevansa vain yksinkertaisesti onnellinen.

Siis aika simppeliä?

Kiitti sulle. Oon ollu sen verran tuhma, että kiva nähdä ketkä mua jaksaa kuunnella.

(pölypäähymiötähänperään)

Zakuskat kirjoitti:

Mä funtsin tuossa että mitä se mahtoi olla, ehkä se oli vain sitä, että joskus hyvin harvoina ja nopeasti katoavina hetkinä sitä tuntee olevansa vain yksinkertaisesti onnellinen.

Siis aika simppeliä?

Kiitti sulle. Oon ollu sen verran tuhma, että kiva nähdä ketkä mua jaksaa kuunnella.

(pölypäähymiötähänperään)

..runojesi lukijaksi. Ihailtava sanallinen ulosantisi poikkeaa vaan niin paljon omastani, että älyllisen pähkinän selvittyä minulle, on runo jo "vanha", enkä kehtaa kommentoida : )
Ja siltikin kun luen ja ymmärrän omalla tavallani, eivät ajatukseni runostasi ole ehkä samoja, joita ajattelit sitä tuottaessasi. En häpeä myöntää, että olen kansan syvistä riveistä lähtöisin, enkä osaa sivistyneitä sanakiemuroita suoltaa kritiikin puitteissa.

Tykkään runoistasi

padme_amidala kirjoitti:

..runojesi lukijaksi. Ihailtava sanallinen ulosantisi poikkeaa vaan niin paljon omastani, että älyllisen pähkinän selvittyä minulle, on runo jo "vanha", enkä kehtaa kommentoida : )
Ja siltikin kun luen ja ymmärrän omalla tavallani, eivät ajatukseni runostasi ole ehkä samoja, joita ajattelit sitä tuottaessasi. En häpeä myöntää, että olen kansan syvistä riveistä lähtöisin, enkä osaa sivistyneitä sanakiemuroita suoltaa kritiikin puitteissa.

Tykkään runoistasi

Emmä mitään pähkinöitä jaa. Yleensä kirjoitan vain jotain joka merkkaa mulle itselleni jotain. Nää saitit on toiminu mulle jonkinlaisena päiväkirjan evoluutioversiona, sillä en muunlaista jaksaisi edes yllä pitää. On aivan helppo palata vaikka vuosien taakse ja katso mitä pahville kuului, kun oli tuo ja tuo päivämäärä. Tämä tällainen auttaa hahmottamaan mulle mun kuvaa itsestäni ja edistymisestäni. Lopussa varmaan häämöttää terveen paprut (käkä).

Runoissa, muuten, on aina se kätsi, että ne ei aukene kaikille samalla tavalla. Tämän varmaan tietää jokainen. Siksi ei varmaan ole mitään merkitystä sillä, että runon sisällä voi olla vaikka millaista fuulaa; ainakin Kotro oli sitä mieltä, ja kehotti valehtelemaan niin paljon kuin vain kehtaa. Jossain tuolla on valheen takaportti, ja sen avattuasi olet perillä, ja runo on hyvä.

Kansan riveistä en tiedä mitään. En itse seiso riveissä enkä jonoissa.Yleensä nuorempana tuli hypittyä reiveissä ymp. maailmaa, sillä Helsinki oli siihen liian pieni. Ja pienet ovat myös piirini. Tämän kun ymmärtäisit niin ei tarvitsisi puhua koko asiasta. Jos kuvitellaan, että joku joskus lähti etsimään todellista maailmaa ja törmäsi Kalliossa muusikkoon, niin voidaan kuvitella miten sokeeraavaa jälkeä kaikki koettu hänessä aiheutti. Ihmiset olivat ihmisiä ja kirosanat kirosanoja, kusi kusta ja paska paskaa. Köyhyys, ystävyys ja ilo, välittäminen aitoa. Ja kauneinta mitä siellä koen on se että suru on näkyvillä kadulla. Kukaan ei piilota mitään minnekään, vaan elämä on yhtä alaston kuin syntyessään oli.

Tämä kaikki minua kiehtoo, siis yksinkertaisesti yhdellä sanalla: rehellisyys

t. mää

Zakuskat kirjoitti:

Emmä mitään pähkinöitä jaa. Yleensä kirjoitan vain jotain joka merkkaa mulle itselleni jotain. Nää saitit on toiminu mulle jonkinlaisena päiväkirjan evoluutioversiona, sillä en muunlaista jaksaisi edes yllä pitää. On aivan helppo palata vaikka vuosien taakse ja katso mitä pahville kuului, kun oli tuo ja tuo päivämäärä. Tämä tällainen auttaa hahmottamaan mulle mun kuvaa itsestäni ja edistymisestäni. Lopussa varmaan häämöttää terveen paprut (käkä).

Runoissa, muuten, on aina se kätsi, että ne ei aukene kaikille samalla tavalla. Tämän varmaan tietää jokainen. Siksi ei varmaan ole mitään merkitystä sillä, että runon sisällä voi olla vaikka millaista fuulaa; ainakin Kotro oli sitä mieltä, ja kehotti valehtelemaan niin paljon kuin vain kehtaa. Jossain tuolla on valheen takaportti, ja sen avattuasi olet perillä, ja runo on hyvä.

Kansan riveistä en tiedä mitään. En itse seiso riveissä enkä jonoissa.Yleensä nuorempana tuli hypittyä reiveissä ymp. maailmaa, sillä Helsinki oli siihen liian pieni. Ja pienet ovat myös piirini. Tämän kun ymmärtäisit niin ei tarvitsisi puhua koko asiasta. Jos kuvitellaan, että joku joskus lähti etsimään todellista maailmaa ja törmäsi Kalliossa muusikkoon, niin voidaan kuvitella miten sokeeraavaa jälkeä kaikki koettu hänessä aiheutti. Ihmiset olivat ihmisiä ja kirosanat kirosanoja, kusi kusta ja paska paskaa. Köyhyys, ystävyys ja ilo, välittäminen aitoa. Ja kauneinta mitä siellä koen on se että suru on näkyvillä kadulla. Kukaan ei piilota mitään minnekään, vaan elämä on yhtä alaston kuin syntyessään oli.

Tämä kaikki minua kiehtoo, siis yksinkertaisesti yhdellä sanalla: rehellisyys

t. mää

..mikä ihana tapa valmistautua illan ylitöihin, jossa sormet täytyy juosta kirkkaan terävinä, nopsasti ja oikein - siis tämä palautteesikin lukeminen : )

Tuo mitä sanot hyvän runon syntymiseksi (fuulaaminen) on sitä, miksi en mielellään kutsu runojani runoiksi. Ne ovat runomuotoon mätkittyjä ajatuksiani - tunteitani. Yritän vaihdella vähän sanoja, ettei aina ole samannäköistä, tunne taustalla on kumminkin permanentti. Vielä löytyy uudenlaista sanottavaa, niinkuin tänä aamuna. Itse olen aamurunooni tyytyväinen, mitä sattuu hyvin harvoin.

Ihailenkin taiteilijoita, jotka pystyvät luomaan jotain uutta, olkoon nyt sitten nimeltään vaikka fuulaa hyvin esitettynä.

Mulla on niin kummallinen omatunto, etten edes nikittömänä pysty lohkaisemaan mitään, mikä ei ole totta. Ehkä se johtuu siitä, kun kakruna olin samanlainen sinisilmäkkö, kuin vieläkin. Joku tuli ja sanoi, että Jumala tiputtaa ison kiven päähän jos on tuhma. Sitten kuljin melkein aina katse peloissani taivaaseen luotuna, vaikken muuta tuhmaa tehnyt, kuin karkailin kotoa omille siekkailuilleni mm. uimataidottomana vuolaan joen ääreen. Nyt todellisuudentaju hiukan estää uskomasta ihan kaikkea.

Tään hektisen kiireen ja stressin takia mikä täällä työssä on (se näkyy niissä minuuttirunoissakin, jotka syntyvät kirjoitusvauhdilla) aivot pörrää kuumana, kun työ loppuu. Siksi mun pitää saada vapaalla olla ihan rauhassa hiljaisessa luonnossa tai puutarhamullassa möyrimässä tms. On hätkähdyttävää se metsälenkin alku, kun katse näkee 40 senttiä pidemmälle (näyttö on 40 sentin päästä silmistä).

Moikkelis : )....näppäimet kutsuvat muunlaiseen näpsyttelyyn...seuraavat 10 tuntia : )

Heilauta hieman hiuksiasi niin maailma humahtaa.

(plääh, emmie tajjuuuuu!)

:D

EIkö tollein säiden mukaan kirjoittelu ole ihan viisasta?

Kun sataa, niin ole iloinen. Kun paistaa, niin työnnä pääsi mutaan.

(strutsihymiö)

Tämä ei ole bed & bröd, vaan blodivitsi jonka tajuaa vain blondit.

(hiushymiö)

t. bedhead :)

ja omituinen cocktail.

Ei mulla ole tuohon mitään lisättävää. Runo on ihan tuntematon ja mielestäni aika huono, lisäykset samaa mitä jo sanoin ylempänä - siis kertausta.

Tuota biisiä en ole kuullut - nyt kuulin. Ihmettelin vain miksi avaruusmiehet juoksivat ausseissa? Olen itse käynyt Ayers Rockilla ja siitä oli rokki kaukana:

Pöly on punaista, tuskallisen kuumaa, yöllä hyytävän kylmää, välimatkat lähes käsittämättömiä.

samalla sivulla oli tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=TxvpctgU_s8&NR=1

kyllähän sä tiedät/tajuat?