Paljon (kohta 13v.) kaloreita minulla pitäisi tulla päivässä, jotta laihtuisin? Kiitos oikein paljon!
Paljonko...
Tietämötön
6263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun ikäisesi ei todellakaan tarvitse ruveta laihduttamaan. Tossa iässä kuuluukin alkaa tulla painoa vähän lisää, kun alat olla murrosiässä. Pituuskasvu kyllä sitä sitten tasaa, joten don't worry! Muistat vaan harrastaa mieleistäsi liikuntaa 2-3 kertaa viikossa ja syödä peruskotiruokaa, silloin tällöin tietysti herkutellakkin ;) Näin pysyt terveenä ja normaalipainoisena.
Nauti nuoruudestasi, äläkä ala laihduttamaan. Pahimmillaan sairastut tähän sairauteen, joka ei ole todellakaan leikinasia.
Kiitos avusta,mutta olen yrittänyt ennekin laihtua ja kertonut läheisilleni, kun kerroin en enää pysytynyt laihduttamaan, koska läheiseni eivät pitäneet siitä. Olen miettinyt että mitä jos en nyt kertoisikaan tästä asiasta. Muuten en voi koskaan vältämättä olla itseeni tyytyväinen ja saatan joutua aina elämään tämän lihavan ja ruman vartalon kanssa. Sitä paitsi tässä maailmassa rupeaa olemaan noita anorektikkoja niin paljon että eihän tässä itse ilkeä olla tämmöinen norsu.
mittasi?
Pituus suunnilleen 157,6-158cm ja paino n.48-50 varmaan tällä hetkellä. Ja haluan todellakin alemmas painossa.
Minulla alkoit tulla anoreksian ensimerkkejä ollessani 12 vuotias. Kesä alkoi 2 krt päivässä juoksulenkeillä myöhemmin vaihtuivat pyörälenkeiksi. Äiti itki ja pelkäsi puolestani kun painoni tippuin. Piilottelin ruokaa, valehtelin. Tunsin itseni kauheaksi. Vaikka paino tippui ja pääsin "tavoitteisiini" en saanut pysäytettyä painon putoamista. Palelin koko ajan, muutuin epäsosiaaliseksi koulussa. -> Terveydenhoitajan syyninki painosta ja henkisestä tilasta. Verikokeita ym.. seurasi.Olin ilmeisesti taitava puhumaan sitten kun koululääkärille jouduin en saanut vielä siinä vaiheessa lähetettä keskussairaalan. (muistaakseni 38kg, pituus siis silloin 159 cm) Oli kauheaa aina pelätä punnituksia.. Sitten sain eräällä maanantaille lähetteen sairaalaan.. Muistan ikäni sen.. Olin sunnuntai päivästä pidättänyt kaiken nesteen maanantaille.. Vatsani oli kuin ilmapallo.. Tarkistuksessa paino 35 kg, olin ihan huh, en joudu varmaan jäämään. Luulin väärin, jouduin jättämään kodin, perheen ja koulun ja menemään osastolle. Osaston puntarissa kun olin käynyt vessassa, paino 34 kg. Itkin en halunnut jäädä, tuntui niin pahalta. verikokeiden tuloksien mukaan olin ihan kuivunut veri oli "paksua". Olisin voinut kuolla tuosta vain.
Sairaalassa seurasi terapeutteja, sairaalan koulu, syömistä syömistä ja vielä kerran syömistä.. Suunnitelma jonka mukaan aina kun saavutin tietyn painon sain jotain. Esim vapauden LIIKKUA osastolla tai päästä KÄYMÄÄN kotona. Loppupaino mikä minun piti saavuttaa oli 45 kiloa... Ensimmäisen viikon aikana asennoiduin paranemiseen ja paino kääntyi nousuun, halusin enemmän kuin mitään muuta vain päästä pois. 6 vkon jälkeen pääsin pois. Mutta tästä seurasi vieläkin syyninki ja terapeutit jotka kävivät sitten kotonakin..Seurausta jatkui vuoden ajan. Parannuin jos näin voi sanoa. Minulla on nyt elämä, eikä laihuuden ihannointi ole elämää. Minulla on rakkaita harrastuksia ja niihin kuuluu urheilu. Pidän nyt elämästäni. Tunnen itseni vielä lihavaksi aika ajoin, mutta yritän tukehduttaa takaraivooni jääneet tunteet. Nykyään pituutta 166cm painoa 49-50 kg. Todennäköisesti kun saan liikuntamäärät kondikseen paino palautuu 48 missä se oli joku aika sitten. Koulu on luistanut hyvin ja minulla on suunnitelmani tulevaisuudelle..
Ihmiset! Miettikää mitä haluatte elämältä onko se ikuinen merkintä anoreksiasta vai terve elämä, mieli, harrastukset, koti, perhe ja ystävät. Anoreksiassa olet kuin toisessa maailmassa: ajattelet kalorimääriä, liikuntaa pelkäät että joudut syömään.
Sairastuin 12 vuotiaana, ja nyt on elämä niin persiillään ( tai ei mulla enää mitään persettä ole), ja kaikki alkoi vaan siitäm, kun aattelin, että laihdutan pari kiloa, koska olen hieman pyöreä ( olin isompi kuin luokalaiseni, ja vain siksi, koska murkkuikäni alkoi aikaisemmin) ja kaikki ryöstäytyi sitten käsistä. Olen saman mittainen, ja mulle on laitettu TAVOITEPAINOKSI toi sun painos. OO siis tyytyväinen!