1,5v tissiriippuvainen

Meilläkin on 1,5v "tissiäinen". Lapsi ei edes pyydä ruokaa vaan nälkäisenä ensimmäiseksi repii paitaa minun päältäni. Päivätissit olen jotenkuten saanut karsittua pois (silti poika päivälläkin, jopa ruoan jälkeen, pyytää tissiä), mutta nukahtamiset ovat ne vaikeimmat.

Päikkäreille poika saattaa nukahtaa ilman tissiä, mutta silloin vaaditaan erilaiset olosuhteet kuin normaalina arkena. Hän saattaa nukahtaa vaunuihin ulos ja kerran on ollut hoidossa päikkyaikaan ja kaverini sai nukutettua hänet syliinsä. Anoppi ja mies ovat kumpikin pari kertaa saaneet pojan nukahtamaan yöunille, muuten poika alkaa kirkua, jos mies edes illalla nostaa hänet syliin; luulee ettei tissiä sitten tipu.

Alan myös olla niin täynnä tätä tissinä olemista. Vaatteetkin pitää vaihtaa piilossa, ettei poika vain näe vilausta tissistä ja ole siinä sitten sitä itkemässä. Minut oma äitini aikoinaan vierotti niin, että lähti pariksi päiväksi työmatkalle (olin tuolloin 1v3kk, eli tissittely näköjään kulkee geeneissä). Itse en vain millään pysty jättämään poikaa yöksi, vaikka se varmasti olisikin viisainta.

Poika aloittaa tarhan syksyllä ja ilmaisin huoleni päikkäriasioista tutustumiskäynnillä. Tädit siellä vain vähän hihittelivät eli kaipa ne sitten saavat lapsen tainnutettua... Mistäköhän sitä itse saisi voimaa riuhtaista se tissi vihdoinkin sivuun? Muutenkin lapsella on nykyään vaikea nukahtaa ja rytmit heittää häränpyllyä, kun hän ei vain suostu nukkumaan. Se on niin helppoa vaan antaa se tissi ja nukahtaa siihen itsekin.

Meidan pojalla oli tutin kanssa sama ongelma. Ei siihen muu auta kuin vaan se etta tekee oikean paatoksen etta nyt loppu. Jos sinusta tuntuu etta ongelma on kokopaivainen tissittely, muistuta itsellesi kenen ne tissit ovat. Lapsesi ei rintamaitoa enaa ravinnon vuoksi tarvitse, kyse on tottumuksesta. Vaikka sita kiukuttelua on hirveaa kuunnella sen muutaman paivan, se kylla loppuu, lapsen sopeutuvat todella akkia. Jos alkaa tuntua etta lapsella on kaikki valta etka vain mahda mitaan, muista etta lapsellasi ei opi mitaan mihin et sita itse totuta. Jos lapsi mukamas syo vain roskaruokaa, kukahan ne ruoat ostaa ja kokkaa? Jos lapsi tulee aina yolla vanhempien sankyyn nukkumaan, kuka on se joka sen hyvaksyy? Jos lapsi tahtoo tissia, kukahan on se joka sen marinan jalkeen luovuttaa ja kaivaa tissin esille?

Me vähennettiin imetyskertoja yksi kerrallaan alkaen noin 9 kuukauden iästä aloittaen yösyönneistä. Eka vieroituksessa lapsen isä oli apuna, nukuin itse sohvalla pari yötä.

Lapsi söi tissiä aamulla ja illalla vielä monen kuukauden ajan aina 1,5 vuotiaaksi asti, ei siis enää päivällä. Sitten lopetin aamutissin kun herättyä noustiin heti sängystä ylös vaikka kello oli vähän, ja iltatissi jätettiin pian sen jälkeen aika yllättyen, koska lapsi ei siihen enää pahemmin reagoinut.

Tärkeinpänä pidän päätöksen tekoa ja siinä pysymistä. Periksi antamalla ei saa mitään hyödyllistä aikaiseksi, siinähän se lapsi menee sekaisin, varsinkin jos välillä saa ja välillä ei. Kannattaa vaan asennoitua siihen, että huutoa voi tulla muutamina pettymyksen hetkinä. Aikansa huudettuaan, kun lapsi huomaa jäävänsä ilman tissiä, niin kyllä se sitten sen tajuaa jossakin vaiheessa itsekin eikä enää pyydäkään.