Olen kolmekymppinen nainen ja sairastan bi.pol.oireyhtymää.En juurikaan poistu kotoani ja silloinkiin vain lähikauppaan.En enää edes halua muutosta tähän tilanteeseen,sillä olen jo niin eristyksen syövereissä,etten edes muista millaista on elää.Käyn kävelyllä öisin välttääkseni tuijottelua.
Olen kuin vampyyri,elävä kuollut.
Käsittämättömän hyvän tuurin takia olen onnekseni melko hyvän näköinen,joten minulla on mies joka asuu kanssani ja ymmärtää ja välittää ihan oikeasti.Ystäviä minulla ei juuri ole,vaikka et sitä ikinä uskoisi jos tapaisimme,sillä osaan esittää erittäin hyvin sosiaalista,enkä todellakaan ole ujo,vaan näyttävä ja itsevarma,sekä todella ystävällinen.
Elän kaksoiselämää monessakin mielessä...
Sosiaalisiin tilanteisiin tarvitsen päihteitä,lähinnä alkoholia.
Minulla on vireillä työkyvyttömyyseläkehakemus,sillä opiskelustakaan ei tule mitään.Lääkityksenä efexor,abilify,ketipinor ja diapam.
Kävelen kuin leijona häkissä edestakaisin asunnossamme enkä tiedä mitä tehdä.
Olen ajatellut ehkä hankkia lapsen,mutta sekin on kamala idea.Ehkäpä tyydyn kissoihin toistaiseksi...
Miten voi tuntua tältä?Ei tämä ole elämää.
Olen kuin vampyyri,elävä kuollut.
Käsittämättömän hyvän tuurin takia olen onnekseni melko hyvän näköinen,joten minulla on mies joka asuu kanssani ja ymmärtää ja välittää ihan oikeasti.Ystäviä minulla ei juuri ole,vaikka et sitä ikinä uskoisi jos tapaisimme,sillä osaan esittää erittäin hyvin sosiaalista,enkä todellakaan ole ujo,vaan näyttävä ja itsevarma,sekä todella ystävällinen.
Elän kaksoiselämää monessakin mielessä...
Sosiaalisiin tilanteisiin tarvitsen päihteitä,lähinnä alkoholia.
Minulla on vireillä työkyvyttömyyseläkehakemus,sillä opiskelustakaan ei tule mitään.Lääkityksenä efexor,abilify,ketipinor ja diapam.
Kävelen kuin leijona häkissä edestakaisin asunnossamme enkä tiedä mitä tehdä.
Olen ajatellut ehkä hankkia lapsen,mutta sekin on kamala idea.Ehkäpä tyydyn kissoihin toistaiseksi...
Miten voi tuntua tältä?Ei tämä ole elämää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vois kokeilla jotain uutta ens alkuun ei sairaudelle mitään voi,oloa voi vähän helpottaa.
Lapsen hankkiminen ei välttämättä ole ollenkaan huono idea. Olet vielä nuori ja jaksat. Saisit jotakin muuta ajateltavaa kuin pelkästään oman tilanteesi. Maailman napa olisi niinsanotusti jossakin muualla kuin itsessäsi. Lapsen kanssa sinä pääsisit ulos häkistäsi eli kotoasi. Tietysti tämä vaatii hurjasti motivaatiota olla selvinpäin.
Mikä olisi elämää? Miten kaiken pitäisi mennä? Kaksoiselämää? Mitä sillä tarkoitat? Estääkö se perheen perustamista?
uusi nimi vai mitä tällä halutaan esiin tuoda?Vaikuttaa ainakin monella ettei liika itsettutkistelu tuo aina kuin uusia tauteja ja vikoja.Jos pystyy niin pyrkisi unohtamaan tarpeettomat ja hakisi tulevasta kesästä jotain suurempaa luonnon voimaa.
skitsifrenia. Kaksisuuntainen mielialahäiriö taasen on bipous=maanisdepressiivisyys.
olet eristynyt etkä poistu kotoa?? yleensä nämä ihmiset ovat ujoja ja arkoja, eivätkä USKALLA mennä mihinkään tai puhua ihmisille.
Ja miksi luulet ihmisten tuijottavan jos kävelet päivällä ulkona?
ihan vilpittömästi kyselen. Itsellä ei ole kyseistä sairautta, mutta tunnen yhden kyllä jolla on. eikä hän ole mitenkään eristynyt.
(itse sen sijaan olen eristynyt, koska olen niin helkutin arka ja ujo:-(
minusta on ristiriitaista kun kerrot ettet ole ujo, mutta silti tarvitset päihteitä sosiaalisiin tilanteisiin?
etkä uskalla liikkua ulkona?
kuulostaa nimenomaan siltä, että olisit kuitenkin ujo.
ihmispelko ja ujous
poistamaan ongelmiasi. Lapsi ansaitsee pyyteetöntä rakkautta henkilöltä joka pystyy huolehtimaan lapsen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Henkilön jolla on joku vakava psyykkinen sairaus ei pidä hankkia lapsia sillä hänellä on useimmiten täysi työ pitääkseen itsensä ja sairautensa sellaisessa kunnossa että pärjää tavallisessa arjessa. Hankkiaksesi elämän hanki harrastuksia ja ennenkaikkea hanki apua itsellesi. Ei sinua kukaan tule hakemaan kotoa vaan sinun on uskaltauduttava ulos vaikkapa toisten mielenterveyskuntoutujien pariin samaan vertaistukea.
Itsetunnon vaihdellessa huomaan itsekin olevani välillä ihmisiä pelkäämätön, sosiaalinen ja rohkea. Sitten on aikoja ettei halua nähdä ketään, väsyttää, tuntee itsensä rumaksi, ihmisten joukossa tekee mieli painaa päänsä alas. Jotenkin hävettää.
Työ pitää itsetunnon tasaisempana.
Sisältä se on vain rohkeus kaivettava. Mutta ei väkisin pidä tai tarvitse. Ei todellakaan tarvitse esittää. Se on omilla jaloilla seisomista. Hyväksyy vaan oman olotilan, ettei ole kuin muut nyt. Viina - se on 2piippuinen juttu...
Ei niitä terveitäkään kiinnosta ja pelot niilläkin jyllää, mutta kunhan esittävät. Teatteria koko ihmissuhdemaailma. Siksi kissa tai koira on pop.
Olen ikäisesi nainen, bipo diagnoosi mullakin. Kuulostaa niin tutulta tuo sun arki... sillä erolla että minä käyn (ainakin jonkin aikaa oon kyenny) töissä enkä tartte päihteitä sosiaalisiin tilanteisiin (kun niitä ei yksinkertaisesti ole :-D) Kaikki energia menee töissä pirteänä olemiseen, siellä kun joutuu tapaamaan ihmisiä. Kotona mulla on aina verhot kiinni ja paikat hujanhajan. Joskus menee pari kolme päivää ettei tuu ees syötyä mitään jne.
Aika synkkää tekstiä... ehkä masennusjakso menossa? Huomasin että oot kesäkuussa kirjoittanut tuon. Miltäs tuntuu nyt?
Miten tuo kuulostaakin niin tutulta. Aallonpohjalta aallon harjalle saman päivän aikana. Käsittämmätöntä seurata sivusta kun kuvioissa on vielä alkoholi ja peliriippuvuus. Mikä olisi viisain tapa toimia? Masennuslääke yhdessä alkoholin kanssa saa aikaan sen että jaksat 8 tuntia töissä mutta sen ulkopuolella olet kuin tsompi. Toivon vaan puolisollesi kestämistä, mutta koville se ottaa. Älä ihmeellä tee lasta tuohon sekasotkuun ellet saa hoitoa tasapainoon. Nimimerkillä kolme poikaa ja nyt alkaa olla mitta täysi kun 25 vuotta on täynnä hoitosuhdetta.
Yökiitäjä lähti juuri menemään ja luoja tietää milloin palaa makaamaan sohvalle, jotta jaksaa maanantaina töihin. Irtisanominen edessä marraskuussa aiheuttaa lisäpaineita muutenkin vaikeaan tilanteeseen.
Vaimo 48
Piti lukea oikein kahteen kertaan ja muistella kirjoitinko tarinan itse!
Mulla on aivan samanlainen tarina.
Kulissit kunnossa, mutta elämässä kaikki huonosti.
Haluatko antaa vaikka sähköpostiosoitteesi ja vaihtaa kuulumisia?
Tarinasi on niiiin sama kuin mulla.
todennettu jo 30v. tai aiemmin, sillä tein 3 lasta ja kun en pystynyt parisuhteeseen, jäin yh:ksi näitten lasteni kanssa, sekä vielä 3-vuorotyöhön paperitehtaalle.
Kestin jotenkin elämääni n. 30-vuotiaaksi ja sitten löysin kuningas alkoholin, joka helpotti heti.
Join yli 15v. ja pääsin sitten holistilaan ja raitistuin, sekä sain tämän giagnoosini vihdoinkin oikeanlaiset lääkkeet.
Lapsireppanani ovat käyneet kovan koulun hullun & juopon äidin kanssa, mutta ihme kumma, kun pyysin tekojani anteeksi, He antoivat.. ja välit ovat ihan ok. tänään.
Ellei Sinusta tunnu että voisit hyvin, älä tee lapsia, keskustele oman hoitavan lääkärisi kanssa ja ehkä Hän vaihtaa lääkityksesi, sillä omasta kokemuksestani itse nyt tiedän, että kokeilemalla ja vaihdoilla sain sopivat pillerit ja olen mielestäni tasapainossa itseni kanssa.
Ei ole tuota bipolaarista mulla mutta tiedän jonkun jolla on eikä hän ole oikeastaan eristynyt. Oma diagnoosini on skitsoaffektiivinen masennus, nukun käytännössä liikaa ja olen enimmäkseen yksinäni, olen ehkä myös luonteeltani ujo mikä entisestään vaikeuttaa.