Olenko

Olet todellakin. Syömishäiriö ei ole leikin asia. Ja siitä ei pääse pois välttämättä vaikka sitten haluaisikin ¨ihannepainoisena¨.

Et saa sanoa noin. (Luulen että näit eilen televisiosta erään dokumentin, olenko oikeassa? )Anoreksiassa ei ole mitään, ei yhtikäs mitään, ihannoitavaa.
Viestissäsi pukkaa esiin se että "tahdot syömishäiriön" ja lopussa sä toivotat meille sairaille "paranemisia". Olet itsekkin jo huomannut sen että tämä on sairaus josta yleensä halutaan parantua. Tahdotko sä tosissaankin olla sairas jotta voisit jonkun ajan päästä yrittää parantua? Typerää.

Sairastuneena sä et todellakaan voi valita ihannevartaloasi, koska sä et tule koskaan olemaan sellainen kuin haluaisit. Minäkin uskoin aluksi näyttäväni hyvältä, kun pudottaisin pari kiloa. Sitten lähtikin viisi, kymmenen jne.. Nyt mä painan 42kg enkä vieläkään ole tyytyväinen. Silloin kun mä aloin laihduttamaan niitä paria kiloa, en olisi ikinä uskonut (enkä halunnut!) olla näin "kevyt". Olisin silloin uskonut näyttäväni hirveältä luurangolta.
Entä miltä mä nyt omasta mielestäni näytän? En ainakaan sellaiselta kuin tahtoisin. Vielä on läskiä mistä luopua.

Anoreksia ei ole mikään kokeilu, jonka voi lopettaa sitten kun huvittaa. Mä olen nyt sairastanut 7 vuotta ja "parantunut" siinä ajassa kaksi kertaa.. Tässäpä tämä nähdään, toivon vielä olevani oikeasti terve joku päivä.

Joo täällä on 20v (kohta 21.V) ja sanon että vähän pöljä olet, et hullu mutta tyhmä, tosi tyhmä. Montakohan viestiä ja kysymystä 12-vuotias (kohta 13-vuotias) olet laittanu kun haluut sairaaks. Olet sopivissa mitoissa. Anna eka ittes kehittyä naiseks, menkkojen tulla ja muotojen kasvaa. Silloin kilotki katoaa, mut ainaki kehityt normaalisti. Sitte voit aloittaa laihduttamisen ja silloin olet tarpeeks fiksu estämään sairastumisen. Olin 16 kun sairastuin ja vieläki kärsin joten eipä tässä hurraamista ole...paitsi olen laiha, tosi laiha ja siihen se kiva jääki, mitään muuta kivaa ei sitten olekaan.
VIISASTU!!! KASVA!!! päätä sitten mitä teet

Kuten tuolla jo joku sanoikin anoreksia ei ole mikään leikki jonka voi jättää kesken.
Ajatteleppa asiaa toiselta kantilta.Haluatko oikeesti kehon joka ei koskaan näytä hyvältä,aina on liikaa vaikka vaa'ka näyttäs mitä tahansa lukua.
Hiukset tippuu päästä,mikään ei huvita ja välillä tekis vaan mieli luovuttaa ja hypätä junan eteen.Ei ole tilaa hengittää ja karkuunkaan ei pääse.

Olihan tää oo aluks mukavaa kun sai sen onnistumisen tunteen kun oli laihtunut.Se vaihe ei kauaa kestä siitä sitten siirtyy olotilaan joka on sanoinkuvaamattoman kauhea.Enää ei pienenevät luvut tuokkaan mielihyvää vaan masennusta,ahdistusta ja itkua "Epäonnistuin taas".Peiliin katsoessa löytyy aina jonkin kohta mitä "läskit" peittää,milloinkaan ei ole hyvä.

Ole sinä viisaampi kun minä aikoinaan ja unohda koko homma.

Ja lopulta "sainkin" sen. Arvaappa vain, kadunko sitä. Todellakin! Halusin laihtua joten laihdutin. Laihduin tavoitepainooni enkä ollut tyytyväinen. Laihdutin vielä hiukan lisää eikä sekään ruumiinkuva miellyttänyt. Lopulta alkoi tympiä koko homma ja lopputuloksena oli bulimia.

Tässä sitä nyt eletään, vuodet kuluvat laihdutuksen ja oksentamisen kierteessä. Ihmissuhteeni kärsivät eikä tavoitteenani ole muuta kuin kuihtua. Mieti tarkkaan, tahdotko oikeasti sairastua tähän tuhoisaan sairauteen, joka vuosi vuodelta vie sinut lähemmäs tuonelaa. Olet vielä lähes lapsi. Sinulla on edessäsi kultaakin arvokkaammat nuoruusvuodet. Älä pilaa niitä syömishäiriöllä, älä tee samaa virhettä kuin me monet muut.

Kiitos oikein paljon vastauksistanne!