Olen 18-vuotias ja todella surullinen ja ahdistunut. Olen alkanut hukuttamaan suruni viinaan. Nyt olen alkanut käyttää muutakin kuin viinaa.
Odotan joka viikko vain seuraavaa viikonloppua, että pääsen vetämään pään täyteen ja unohtamaan hetkeksi ahdistukseni.
Joka viikonloppu vedän lähes tajun kankaalle itseltäni ja aina tuntematon on vienyt minut kotiin ja auttanut. Pelkään, että kun kohta minulla alkaa kahden viikon loma niin juon joka päivä.
Olen harkinnut itsemurhaa, koska en vain kestä enää olla täällä. Minulla olisi kyllä ystäviä joille voisin tästä puhua mutta selvin päin olen niin ujo ettei puhumisesta tule mitään ja kännissä minua ei otettaisi vakavasti.
Tuntuu ettei elämässäni ole mitään sisältöä ja kaikki on ihan turhaa. Miksi edes yrittää? Terapiaan ei ole varaa enkä edes osaisi sellaiselle puhua.
Mitä teen? Mikä minua vaivaa?
Odotan joka viikko vain seuraavaa viikonloppua, että pääsen vetämään pään täyteen ja unohtamaan hetkeksi ahdistukseni.
Joka viikonloppu vedän lähes tajun kankaalle itseltäni ja aina tuntematon on vienyt minut kotiin ja auttanut. Pelkään, että kun kohta minulla alkaa kahden viikon loma niin juon joka päivä.
Olen harkinnut itsemurhaa, koska en vain kestä enää olla täällä. Minulla olisi kyllä ystäviä joille voisin tästä puhua mutta selvin päin olen niin ujo ettei puhumisesta tule mitään ja kännissä minua ei otettaisi vakavasti.
Tuntuu ettei elämässäni ole mitään sisältöä ja kaikki on ihan turhaa. Miksi edes yrittää? Terapiaan ei ole varaa enkä edes osaisi sellaiselle puhua.
Mitä teen? Mikä minua vaivaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kohta (jos ei jo nyt) sinua vaivaa ainakin alkoholismi! Kyllä sitä joskus alkoholia voi ottaa rentoutuakseen ja seurustellakseen mutta pään täyteen vetäminen on vaarallista. Sullehan voi sattua mitä vaan. En halua moralisoida, otan itsekin silloin tällöin ja olen jopa humalassa;) Mutta hyvässä seurassa. Kun sinulla kerran on ystäviä niin puhu heille. Jos he ovat oikeita ystäviä niin ei heidän seurassaan tarvii olla ujo. Minäkin olin nuorena hirvittävän ujo ja estoinen vieraassa seurassa mutta en ystävien kanssa. Hei kuule, sitä varten ysvätä ovat että auttavat ja tukevat toisiaan. Ja oisko mielenterveystoimiston kautta mahdollisisuus päästä maksuttomaan terapiaan. Olet vissiin koulussa tai työssä, kysele kouluterveydenhuollon tai työterveyshuollon kautta. Mutta alkholinkäyttössä järki käteen ja äkkiä ennen kuin olet todella "ojan pohjalla". Kaikkea hyvää sinulle.
Moikka!
Ikävä kuulla että niin monella menee huonosti. Tiedätkö, mä ymmärrän sua todella hyvin koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Olenkohan oikeassa jos veikkaan ettet tunne kuuluvasi oikeen mihkään ja baarielämä on kaiken sen olon täyttämistä. Sitä tyhjyyttä ei kuitenkaan viinalla täytetä. Olet varmaan sen huomannut. baarielämä menee hetken aikaa ja vaikuttaa ratkasulta ongelmiin mutta niinkun tiedät sinulla menee vaan rahat et siitä mitään hyödy. Itse olen ratkasun löytänyt ongelmiini ja päässyt viinanhimosta eroon.
Jos haluat jutella niin s.posti on [email protected]
Tiedän miltä susta tuntuu.Itse romahdin vuonna 2007 syyskesällä luultavasti univelan,heikon itsetunnon vuoksi ja olin aloittanut uudessa koulussa missä en tuntenut kuuluvani mihinkään ja olin erittäin yksinäinen.Tästä seurasi mun mielelle tuhoisa romahdus.En puhunut mitään esimerkiksi.vuosi 2008 oli myös vähän musta,mutta kun kutsunnoissa kerroin miten pahalta musta tuntui niin lopulta alkoi masennus hellittää aloitin keskustelun ja lääkityksen ammattilaisten kanssa.Enkä enää ollu sen jälkeen enää niin yksinäinen kuin ennen.Edelleen saan alakuloisia hetkiä mutta ne on jo paljon harvemmasssa.