tilanteista missä ollaan työporukalla kahvilla. tilanteeni:
olen 30 vuotiasw nainen ja töissä sosiaalija terv. alalla.
rakastan työtäni, mutta työtoverini ovat minua 10-15 v. vanhempia ja erittäin sukkelasanaisia. minä hyppelen ujouteeni kun pitäisi jotakin kommanttia antaa, en tiedä kiusaako eräs henkilö minua, se kyllä kiusaa kaikkia. en koe olevani mitenkään poikkeava, mutta jännitän niin kamalasti uusia sosiaalisia tilanteita. tiedän että juuri siksi minun pitää rohkeasti mennä niihin mitä eniten pelkään, tietenkin. olen yksinhuoltaja, niin väsynyt. kohta onneksi alkaa kesälomani. hauskaa kesää kaikille. t. minä
olen 30 vuotiasw nainen ja töissä sosiaalija terv. alalla.
rakastan työtäni, mutta työtoverini ovat minua 10-15 v. vanhempia ja erittäin sukkelasanaisia. minä hyppelen ujouteeni kun pitäisi jotakin kommanttia antaa, en tiedä kiusaako eräs henkilö minua, se kyllä kiusaa kaikkia. en koe olevani mitenkään poikkeava, mutta jännitän niin kamalasti uusia sosiaalisia tilanteita. tiedän että juuri siksi minun pitää rohkeasti mennä niihin mitä eniten pelkään, tietenkin. olen yksinhuoltaja, niin väsynyt. kohta onneksi alkaa kesälomani. hauskaa kesää kaikille. t. minä
Vastaukset 2
Vanhimmat
On täällä muitakin. Kun sanotaan, että kun tarpeeksi menee esim. näihin kahvittelutilanteisiin niin ajan kanssa helpottaa, ei todellakaan pidä paikkaansa. Niillä joilla näin käy ei sitten ole ihan tätä "kunnon" jännitystä joka ei itsestään katoa yhtään mihinkään vaikka sata vuotta vierisi. Monissa paikoissa olen pyörinyt, aina vain yhtä paljon ahdistaa samat tietyt tilanteet: kahvittelut, juhlat, työhaastattelut, esiintymiset. Vaikka kuinka tahkoisin jossain työpaikkojen ryhmähaastatteluissa olen joka ikinen kerta yhtä hermostunut, koskaan en ole yhtään sen itsevarmempi.
täälläkin.