Hesarissa 15.6. kerrottiin, miten Arnkillin ja kumppanin (en muista nimeä) kehittelmä huolen harmaat vyöhykkeet ja huoli puheeksi - materiaalia on käytetty väärin. Esimerkiksi kouluissa opettajat ovat luoneet laittomia rekisterejä, joihin ovat taltioineet ketkä lapsista (ja perheistä) sijoittuvat huolen mustalle vyöhykkeelle, ketkä tummanharmaalle, ketkä vaaleanharmaalle jne. Tästähän onkin sitten ollut helppo esittää lastensuojeluviranomaislle, että kyllä Kerttu ja Matti ovat täällä mustassa rekisterissä.
Arnkill ja kumppani eivät alunperin ole tarkoittaneet huolen vyöhykkeistöä tällaiseen tarkoitukseen, ja opetushallituskin on antanut vääriä ohjeitä sen käytöstä. Nyo on kuulemma vaikeaa saada viranomaiset tajuamaan, että metsään on menty. Mitenkähän nämä "kaikkitietävät" nyt suunsa laittavat. Tämä on mielestäni loistava osoitus siitä, miten mennään kuin kanaparvi joidenkin uskomusten ja asioiden perään: kiintymyssuhde, rauhoittumisaika jne. jne.
Arnkill ja kumppani eivät alunperin ole tarkoittaneet huolen vyöhykkeistöä tällaiseen tarkoitukseen, ja opetushallituskin on antanut vääriä ohjeitä sen käytöstä. Nyo on kuulemma vaikeaa saada viranomaiset tajuamaan, että metsään on menty. Mitenkähän nämä "kaikkitietävät" nyt suunsa laittavat. Tämä on mielestäni loistava osoitus siitä, miten mennään kuin kanaparvi joidenkin uskomusten ja asioiden perään: kiintymyssuhde, rauhoittumisaika jne. jne.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.hs.fi/tulosta/1135246891525
"UUTISANALYYSI
Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea
Opetushallitus on pyytänyt kuntia lopettamaan luokittelun viipymättä
15.6.2009 3:00
Riitta Vainio
Mylläkkä sai alkunsa siitä, kun tutkijat Tom Arnkil ja Esa Eriksson tekivät "välineen", jolla lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevät voisivat tunnistaa omaa huoltaan: kuinka suurta huolta lastentarhanopettaja tuntee,
jos lapsi villiintyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään muita, tai jos koululainen ahmii maanantaina muittenkin lasten ruuat.
Laadittiin huolten vyöhykkeistö: pientä huolta, suurta huolta.
Huolen tunteminen on erilaista ja sen suuruus vaihtelee. Tärkeintä on toimia huolten huojentamiseksi.
Rehtorit ja opettajat ilahtuivat: kerrankin jotain kättä pidempää kasvatuskeskusteluihin ja toimintamalli lasten kanssa työskenteleville.
Jopa opetushallitus sekosi metaforaan, merkityssiirtymään, ja lähetti kouluille ohjeita lasten luokittelusta, tutkimusprofessori Tom Anrkil ja tutkija, teologian tohtori Kai Alhanen kertovat uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.
Käytännössä huolien vyöhykkeet muuntuivat kouluissa luokittelujärjestelmäksi, johon opettajat lisäsivät nimilistan ja sijoittivat oppilaat vyöhykkeille.
Matista on paljon huolta, Jonista jonkin verran.
Väline, joka oli tarkoitettu oman toiminnan ja yhteistyön apuvälineeksi, levisi kuin kulovalkea päinvastaiseen käyttöön.
Helsingin Sanomat kertoi 15. marraskuuta 2008, että tietosuojavaltuutettu ryhtyi selvittämään luokittelun laillisuutta. Sen jälkeen asian uutisoivat myös maakuntalehdet ja Yle.
Eivät rehtorit piruuttaan ottaneet huolen vyöhykkeistöä tällaiseen käyttöön, eikä se levinnyt väärään käyttöön minkään yleisen rekisteröintivimmankaan vuoksi tai siksi, että joku paradigma siihen usuttaa, Anrkil ja Alhanen arvioivat.
Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.
Opetusministeriön virkamies on kuvannut, kuinka työlästä oli yrittää kääntää opettajien ja rehtoreiden pää.
Eräässä lääninhallituksen järjestämässä koulutustilaisuudessa luennoitsija oli ladellut ohjeita lasten luokittelemiseksi huolen vyöhykkeille.
Opetusministeriön virkamies oli puuttunut luentoon huomauttaen, että luokittelua ei pidä missään nimessä tehdä.
Opettajien ja rehtorien reaktio oli ollut "kuin karkki olisi otettu heiltä pois", virkamies on kertonut.
Eräs rehtori selitti Arnkilille, että huolen vyöhykkeistö tarjosi hänelle ensimmäisen kerran mahdollisuuden saada kokonaiskuva koulunsa oppilasaineksesta ja opettajien kuormittuneisuudesta.
"Tämänkö sinä haluat meiltä kieltää", rehtori kysyi.
Arnkil ja Alhanen sanovat, että rehtorin pyrkimys oli ymmärrettävä, koska kokonaiskuvan muodostamiseen ei ole ollut välineitä.
Siksi välineen, jolla saisi kuvan sekä oppilasaineksen jakautumisesta
että opettajien huolikuormasta, on täytynyt maistua hunajaiselta.
Arnkil vetosi Opetushallitukseen, jotta se lähettäisi valtakunnallisen viestin varoittaen toiminnan vahingollisuudesta.
Hän myös pyysi, että opetushallitus peruuttaisi oppaan, jossa vyöhykkeistön käytöstä annettiin väärä ohje.
Arnkil itse pyysi tietosuojavaltuutettua tutkimaan vyöhykkeistön luokittelu- ja rekisterikäytön laillisuuden.
Opetushallitus lähetti tämän jälkeen Arnkilin viestin kuntiin ja kehotti niitä viipymättä lopettamaan luokittelut.
Onko lasten luokittelusta ja rekisteröinnistä nyt päästy? Tuskin.
Kirjoittajat sanovat, että kehotus lopettaa luokittelu ei tarkoita vain sitä, että graafinen aineisto pannaan sivuun, vaan sitä, että työntekijöitä pyydetään muuttamaan toimintaansa perusteellisesti.
Se ei lohduta, jos vyöhykkeistön tilalle otetaan toinen samaa tarkoitusta ajava väline. Kaikki lapsiin luokiteltavina kohteina suuntautuva toiminta pitää lopettaa. "
-rekisteri.
http://www.ts.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-12-13,104:2:582089,1:0:0:0:0:0:
Turun seudulla kiistetään, että laajalle levinneitä lapsirekistereitä olisi tehty täällä
Suomen kouluissa jaettu lapsia
hyviin ja mätiin omeniin
Turun Sanomat 13.12.2008 1:31:07
TS/Ari-Matti Ruuska
Stakesin huolen vyöhykkeistö -asteikko on lasten ja nuorten kanssa työskenteleville erittäin hyödyllinen työväline, mutta joissakin kunnissa huolen vyöhykkeistöä on käytetty väärin lasten luokitteluun.
ESKO PIHKALA
Stakesin huolen vyöhykkeistö -asteikon avulla on luokiteltu suomalaisissa kouluissa lapsia, mikä on pistänyt vauhtia asteikon kehittäneisiin tutkimusprofessoreihin Esa Erikssoniin ja Tom Arnkiliin.
- Olemme saaneet kuulla koulutuksiimme osallistuneelta kenttäväeltä, että vyöhykkeistöä käytetään kunnissa ja kouluissa villisti irrallaan sen alkuperäisestä tarkoituksesta, Arnkil ilmoittaa.
Eriksson ja Arnkil kehittivät huolen vyöhykkeistön 1990-luvun lopulla lasten ja nuorten parissa työskentelevien apuvälineeksi. Kentältä oli toivottu yhteistä kriteeristöä, joka helpottaisi tunnistamaan, milloin työntekijän on syytä puuttua lapsen huolestuttavalta vaikuttavaan tilanteeseen.
Huolen vyöhykkeistö auttaa työntekijää määrittelemään, kantaako hän lapsesta pientä vai suurta huolta vai ei huolta lainkaan ja ohjeistaa toimimaan huolen asteen mukaan.
Arnkilin sydän jätti kuitenkin lyönnin väliin, kun hän kuuli, että kunnissa käytetään huolen vyöhykkeistöä rekisteröintivälineenä, jonka eri sarakkeisiin lapset voidaan kätevästi lokeroida.
- Monet rehtorit ovat ilmeisesti pyytäneet, että lapset pitää tällä tavalla rekisteröidä. Tavallaan se on ymmärrettävää, että rehtorit haluavat välineen, jolla he saavat jonkinlaisen käsityksen oppilaiden tilasta ja ongelmatapauksista.
Tällaisen henkilörekisterin ylläpito on kuitenkin laitonta. Arnkil ja Eriksson esittävätkin Stakesin aikakauslehden Dialogin viime numerossa vetoomuksen, jossa kaikkia tahoja pyydetään lopettamaan huolen vyöhykkeistön väärinkäyttö.
Lakia ei tunneta
Muun muassa Kuopiossa oli koottu huolen vyöhykkeistön avulla oppilasrekisteri.
Arnkil otti paikallisiin kouluviranomaisiin yhteyttä ja pyysi välittömästi sekä lopettamaan lasten rekisteröinnin että tuhoamaan jo kerätyt rekisterit.
- Minä kuitenkin pelästyin, koska Kuopiosta sanottiin, että heidän käsityksensä mukaan vastaavanlainen rekisteri on hyvin monissa kunnissa. Käytäntö on ilmeisesti levinnyt erittäin laajalle. Monissa kunnissa on esimerkiksi erityisopetuksen ohjeissa neuvottu perustamaan rekisteri, Arnkil kauhistelee.
- Lähetin asiasta kirjeen Opetushallitukseen, joka lähettää kirjeeni edelleen kuntiin, hän lisää.
Turusta, Kaarinasta, Raisiosta ja Naantalista kiistetään, että kouluviranomaiset ylläpitäisivät lapsirekisteriä. Turun suomenkielisen opetustoimen johtaja Timo Jalonen toteaa, että huolen vyöhykkeistön väärinkäytökset ovat kantautuneet myös hänen korviinsa, mutta hän vakuuttaa, että Turun oppilashuollossa toimitaan perusopetuslain ja julkisuuslain pykälien mukaan.
- Oppilashuollossa käydään nämä asiat läpi viikottain, mutta mitään rekistereitä problemaattisista tai huolta aiheuttavista lapsista ei ole tehty.
Miten on mahdollista, että ilmeisesti monissa kunnissa on haksahdettu tässä kysymyksessä laittomille poluille?
- Epäilen, ettei tämä julkisuuslainsäädäntö valitettavasti ole kaikkialla kovin tunnettu juttu. Ja kiusaus tehdä ongelmalapsista rekisteri on iso, Jalonen arvelee.
Vanhemmat ovat raivostuneet
Professori Arnkil näkee laillisuuskysymyksen lisäksi muitakin eettisiä ongelmia siinä, että huolen vyöhykkeistölle aletaan sijoittaa nimiä.
- Rekisteröinnistä jää lapseen leima. Huoli lapsen tilanteesta voi väistyä jo seuraavana päivänä, mutta leima jää, Arnkil toteaa.
Toisekseen lasten parissa työskentelevä pettää lasten ja näiden vanhempien luottamuksen, jos hän alkaa luokitella heitä erilaisten rekisterien avulla.
Muutamassa kunnassa, jossa lapsirekisteri on tehty, vanhemmat ovatkin asiasta vihiä saatuaan nostaneet metelin.
- Se on oikein. Nostaisin itsekin metelin, jos kuulisin, että lapseni on rekisteröity harmaan vyöhykkeen tai suuren huolen lapseksi, Arnkil puuskahtaa.
Naantalin kaupungissa toimiva koulukuraattori Aira Heikkilä kertoo, että oppilashuoltoryhmään kuuluvat koulupsykologit ja -kuraattorit sekä opettajat käyttävät huolen vyöhykkeistöä muisti- ja apuvälineenään oppilashuoltokokouksissa.
- Kouluissamme ei kuitenkaan säilytetä, talleteta tai rekisteröidä huolen vyöhykkeistön tietoja, Heikkilä vakuuttaa.
Heikkilä ei hyväksy lapsirekistereitä edes kouluammuskelujen varalta.
- Sellainen lista ei olisi pätevä väline, koska se ammuskelija voisi sitten kuitenkin olla joku, joka ei sillä listalla ole. Olen työssäni hyvin varovainen kaiken dokumentoinnin suhteen, koska ihmiselämän vaiheet ovat prosesseja, jotka muuttuvat ja kehittyvät. Dokumentointi ei olisi eettistä, koska ihmiselämässä jokainen päivä on erilainen.
kun vaihtoi työpaikkansa tarhasta avoimeen päiväkotiin. Hän sanoi, ettei jaksa sitä kyttäämistä ja "ilmoitusvelvollisuutta" sosiaalitoimistoon. Sanoi, että kun piti kyttäämällä kytätä, mitä vikaa ja mitä huolta lapsissa on.
Sanoi, että jos on huolta aiheuttava lapsi, niin kyllä se näkyy ihan selvästi sitten kaikkialle. Ja näitä lapsia ei nyt oikein paljon ole.
Sanoi vielä, että avoimessa päiväkodissa ei tarvitse kytätä.
Tämä siis oli vuonna 2002 Espoossa.
Uskon, että moni työntekijäkin - ei ainoastaan vanhemmat - varmasti helpottuu tästä opetushallituksen vapauttavasta käskystä.
kymmenenä kunnostautunut näissä huostaanottojutuissa yhtä hienosti, kuin Jyväskylä ympäristöineen.
huostattu ja on edelleenkin huostassa ja sijoitettuna
tämän Arnkil&Erikson experimentin jäljiltä......
http://www.stakes.fi/yp/2009/3/arnkil.pdf
lin halusinkin nähdä. En varmastikaan olisi sitä itse jaksanut etsiä. kiitos
päiväkoti- ja koulumaailmassa aukaisseet.....
Kuka henkilö on päällepäsmärinä missäkin yhteisössä viranomaisten puolesta ja millainen ihminen luonteeltaan ja mielenlaadultaan tämä "päsmäri" on,
siitä riippuu hyvin paljon se miten tätä erittäin suurta huolta aiheuttavaa rikollista rekisteröintiä on käytetty maakunnissa.
Sakko - 2 vuotta vankeutta pahimmillaan odottaa ( tai parhaimmillaan ...)
näille kovapäisimmille ja edelleen tätä laitonta rekisteröintiä käyttäville viranomaisille,
esimerkiksi päiväkodeissa taikka kouluissa.
pitänyt heittää helmiä sioille :)
mitä tapahtuu kun kuntakenttien kanalaumoille tälläisen "aseen" seuraamattomasti ja puolihuolimattomasti antaa käteen.
Tai sitten todella tiesivät ns. yhteiskunnallinen koe.
Edesvastuuseen tämäkin kaksikko siis kaikikista laittomista kuntaviranomaisten toimista. Vastuuseen, jos tiesivät ja ymmärsivät, mihin "katastrofiin" tilanne kunnissa riistäytyy....
ja kokemuksiaankin.
http://www.hs.fi/artikkeli/Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea/1135246891525
Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea
Opetushallitus on pyytänyt kuntia lopettamaan luokittelun viipymättä
MIM -videointi, kadonnut vanhemmuus .... jne kyllä näitä virkahulluja ja niiden liepeillä pyöriviä liehittelijöitä (rahasta...) tässä maassa riittää.
Rahahan saa ihmisen tekemään melkein mitä vaan......
tietää lasten ruokailuista???
Ei paskaakaan..
eihän he yleensäkään huolehdi lapsiensa ruokailusta, äidit ne tekkee.
Ja herrat tekee ne laskelmat, mitä lapsi syö?
Hittoon heidän laskelmat!