"rakkaus katoaa pimeyteen, on vain usvaa, pimeää...niin synkkää......varjoissa tunteet hiipuvat, liekkini sammuu, en ole ....katoan,rakkauteen vajoan...........näen vain kasvoillasi kyyneleet, huulillani tunnen, yhä huultesi pehmeyden, sen jota saa enää en......"
Niin turhaa....
J-71
8161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oli onni ja rakkaus,
nyt on vain tyhjyys jäljessäsi
selviänkö tästä ?
Rakkauden riipovuus ja tuska puhuu runossasi,
koskettavaa.
Näen miehen seisovan kadulla,, sataa,, katse suunnattuna ylös,,
tiettyyn ikkunaan, jossa valo palaa,,,katseessa surua ja kyyneleitä,,
.."huulillani tunnen, yhä huultesi pehmeyden, sen jota saa enää en......"
Elämä on vuoroin kyyneleitä ja hymyä...
Todentuntuinen sydämentuska ja jos niin, niin voimahalaus 'rutzz' pvääsi lähtee Murukullalta! :]
En tiedä tulkitsenko väärin, muistelet jotain jo mennyttä. Mikään ei kuitenkaan ole turhaa, kaikki kokemukset ovat itsessään arvokkaita ja muovaavat sinusta sen arvokkaan ja ainutlaatuisen ihmisen joka juuri Sinä olet. Ilman noita kokemuksia et olisi juuri Sinä ja tuskin saisimme nauttia mielesi tuotoksista. Mutta jos tulkitsin väärin ja elät ikävääsi juuri nyt, niin sitten käyn *Murukullan* jälkeen kauniisti jonoon ja minäkin halaukseni tahdon antaa. Ja miksei muutenkin, joka tapauksessa, haleja ei koskaan saa liikaa ;).
Kaikkeen on tie, tiellä on tarkoitus
tieni unelmiini vie, en vain tiedä mikä on tie
Etsinkö, en tiedä?
Olenko minä, vain mitä olen?
Rakkaus on tässä ja nyt
....ja kuitenkaan ei ole
Sydämeni sekoaa, liikaa tarjoaa
Olen luonasi nyt, en ole vierelläsi
vaan olen Sinun!
Kukaan ymmärrä ei,
itse varsinkaan en,
mihin menossa olen...
Ainoastaan tiedän rakkauteni
sinne vievän, luoksesi Sun!
kaikkeen on tie...
Mutta millainen tie, ajatko Miamin 5 kaistaista moottoritietä suurine kyltteineen, vai kuljetko Lapin kinttupoluilla kompassia lukien? Vai seuraatko kenties koppakuoriaisen reittiä mökkipolulla... Kaikkeen on tie, mutta teitä on monenlaisia, miten löytää se oikea? (Kerrothan minullekin jos löydät sen...)
ollaan tässä ja nyt
sytytäthän kynttilän
otathan lasillisen viiniä
sulje silmäsi ja kuuntele
olethan aivan hiljaa ja annat sen puhua
tiedät kyllä mitä sinun on kuunneltava
mihin luotettava
anna sen kuiskata
...
vai etsitkö ihmettä?
itse olet ihme
tiedät sen
aurinkoako?
itse olet aurinkokin
maalaatko mielesi?
tuon taulun minäkin ostaisin
Minä kuuntelen, tuulen kuulen vain
humisevan....äänet katoavat...
Silmäni avaan, olethan siinä?
Kasvojasi kosketan, kuvasi katoaa
Katselen, näe en....silmäni valoa
etsivät...
ei noin nopeasti ehdi kuulemaan
se vaatii aikaa
yökasteen taikaa
kärsivällisyyttä
muistathan juhannuksena katsoa kaivon pohjalle...
tämäkin runo
herkkyydellään ja kauneudellaan,
aidolla tunteella
koskettaa,
usvamaisella utuudellaan~~
voimia
valoa*