Oon tos miettyny, että onko mulla skitsoidinen persoonallisuus, eli eristäytyvä persoonallisuus?
Eli viihdyn yksin ja en halua kavereita, en kauheemmin välitä sosiaalisista jutuista, oon omissamaailmoissa ja tunteiden ilmasu ja mielihyvän kokeminen on omasta mielestä rajoittunut.
En aio mennä hulluustohtorille diagnosoitavaks vaikka oliskin skitsoidinen persoonallisuus häiriö, sillä ittee tää ei haittaa, enkä halua apua tähän. Oon mielummin tällänen, muuten vaan kysyn voisko tää olla skitsoidista persoonallisuutta.
Eli viihdyn yksin ja en halua kavereita, en kauheemmin välitä sosiaalisista jutuista, oon omissamaailmoissa ja tunteiden ilmasu ja mielihyvän kokeminen on omasta mielestä rajoittunut.
En aio mennä hulluustohtorille diagnosoitavaks vaikka oliskin skitsoidinen persoonallisuus häiriö, sillä ittee tää ei haittaa, enkä halua apua tähän. Oon mielummin tällänen, muuten vaan kysyn voisko tää olla skitsoidista persoonallisuutta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehkä olet kaikesta huolimatta vain erkaantunut mielihyvää tuottavasta ympäristöstä ja toiminnasta. Mitä olet tottunut tekemään ja mitä et? Minun mieli piristyy edes hieman kun mietin öljypohjan tiivistettä ja käyttöjärjestelmän uudelleen asentamista. Toinen piristyy kirpputoreilla kiertelystä. Muutkin ajautuvat selkä seinää vasten mikäli Tekniikan Maailma - lehti vaihdetaan kauppaopiston kurssiin.
sinulla muita häiriön perusoireita.
skitsoidi persoonallisuus häiriö. Äidilläni on harhaluuloisuushäiriö ja siskolla rajatila ja estynyt persoonallisuushäiriö.
En ole kiinnostunut omasta perheestäni ( lapsista, puolisosta omasta suvusta puhumattakaan) kavereistani. Minua ei kiinnosta mikään eikä liikuta mikään. En myöskään jaksa innostua mistään ja kaikki on minusta ihan samaa tylsää harmaata, on ollut jo lapsesta asti. En vain saa mielihyvää mistään, en vaikka kuinka yritän. Masennuslääkitys on ollut jo 8-vuotta, joten tuskin masennustakaan on. Olen töissä sairaalassa ja minua ei edes liikuta, vaikka potilaita kuolee joiden kanssa olen tullut hyvin toimeen ja on olleet pitkän aikaa meillä. Kaikki muut itkee ja mä vaan ajattelen, että kukahan sen paikalle saadaan.
Olen viime aikoina alkanut tympääntyä, kun elämäni on ihan perseestä käytännössä olemattomien sosiaalisten taitojen takia. Minulla on kanssasi hyvin samanlaisia piirteitä: todella vaikea innostua asioista, näen elämän hyvin negatiivisesti, minun on vaikea jutella edes omille perheenjäsenilleni... Small talk on varmaan siksi minulle vaikeaa, että ei ihan oikeasti vain kiinnosta "miten meni viikonloppu" tai muu vastaava. Monesti, jos joku sosiaalisempi tyyppi alkaa minulta kyselemään jotain, vastaan vain enkä kysy mitään takaisin (kuten tapana taitaa olla).
Suvussa ollut paljon hautajaisia viime vuosina ja koskaan en ole kokenut minkäänlaista vaikutusta niistä. Viimein huomasin olevani jotenki päästäni sekaisin, kun äidilläni todettiin syöpä ja kyseisen tiedon saaminen ei aiheuttanut minussa mitään reaktiota! Enkä halua kehua todellakaan tällä, mutta en tuntenut yhtään mitään eikä minkäänlaista "reaktiota" tullut myöhemminkään.
En todellakaan haluaisi olla tällainen. Olen vielä nuori ja juttu on vaikeuttanut työnsaantia, puhumattakaan vaikutuksesta sosiaalisiin suhteisiin.
...olen vielä nuori. Jaa-a. Yleensä ikäisesi ( 80v ) ovat jo vähintään varttuneessa iässä.
Minulla on tuo skitsoidinen persoonallisuushäiriö. Sitä ei ole todettu, enkä mene toteamaankaan. Mutta olin jo pitkään pohtinut että miksi olen tällainen, erilainen, ja olen tiennyt puutteeni ja ongelmani täysin, tietämättä vain kyseiselle vaivalle nimeä.
Sitten eräs päivä ystäväni linkitti minulle huvin vuoksi englanninkielisen persoonallisuustestin, jossa vastailtiin lukuisiin kysymyksiin kyllä tai ei. Tuloksien tultua näkyviin tuli skitsoidisen persoonallisuuden kohdalle "very high". Googletin tietenkin että mikäs se sellainen on, ja kaikki tunnusmerkit ja informaatiot täsmäsi. Tuntui kuin miljooniin kysymyksiin päässäni olisi yhtäkkiä saatu vastaus. Nyt tiedän täysin millainen olen, ja vaikka sitä ei ole todettu, tiedän että tämä on ongelmani. Olinhan tiedostanut sen jo vuosia aikaisemminkin, en vain tiennyt vaivalle nimeä.
Minä ainakin tiesin sen suuremmin pohtimatta että tämä se on, kun asiasta artikkelin näin. Jos todella sen omaa, en tiedä tarvitseeko puntaroida että onkohan nyt vai ei. Sen kyllä tietää. Ja jos haluaa saada varmuuden, niin miksi ei marssisi suoraan psykologin vastaanotolle?
Juu aika varmasti on mullakin tollai Skitsoidinen persoonallisuus (aika lailla taitaa kaikki kriteerit
täyttyä vaikka vain puolet tarttis diagnoosiin) muutta en kyllä nyt oikeen nää mix se muka pitäis
häiriö olla.
Esim... Mulla ei oo kavereita, mutta en kyllä tunne mitään tarvettakaan. Ja sekö se muka sitten
on häiriö ? Onko se muka sitten tervettä haluta itselleen haluja joita pitää sitten täyttää...
"eristäytyvä persoonallisuus, skitsoidi persoonallisuus on
persoonallisuushäiriö jolle ominaista kiinnostumattomuus sosiaalisista suhteista ja rajoittunut tunteiden kokeminen ja ilmaisu"
Sen ei tarvitse olla itsensä aiheuttama. Myös kotikasvatus voi aiheuttaa skitsoidin persoonallisuuden, jos lapsen sosiaalista ja emotionaalista kehitystä rajoitetaan liikaa kotona. Narsistien uhrit kärsivät mm. emootion puutteesta lapsuudessa ja nuoruudessa.
Narsistiäitini kielsi minulta sosiaaliset kontaktit 7-vuotiaana kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa hänkin on tekemisissä, mm. suvun kanssa. Sama kielto on voimassa edelleen, kun hän ei ole vielä perunut sanojaan. Hänen nähden tai kuullen en uskalla viestiä edes sanattomasti, saati sitten keskustellen!
Olet oikeilla jäljillä, kun et mene hulluustohtorille. Joutuisit maksamaan tyhjästä.
Oikeessa täällä osittain ollaan siitä, että persoonallisuushäiriö muodostuu osittain lapsuuden huonojen olosuhteiden takia. Sairauksien lähtökohdathan eivät nimittäin ole puhtaasti neurologisia.
Netissä tehtävistä testeistä ei kuitenkaan kannata vetää liiallisia johtopäätöksiä, sillä aidon diagnoosin pystyy tekemään vain lääkäri. Jotkin sairaudet voivat myös muistuttaa hyvin paljon toisiaan. Esimerkiksi minulla epäiltiin Aspergerin syndroomaa (lievää autismia ilman älyllistä kehitysvammaisuutta), ennen kuin sainkin diagnoosiksi ADHD:n vuorovaikutusongelmilla (sosiaallinen eristäytyminen) ja käytöshäiriöillä (piittaamattomuus muista ihmisistä). Ei siis ole mikään ihme, että tunnistan omia piirteitäni myös lukiessani skitsoidisista persoonallisuushäiriöistä ja Aspergeristä.
Ja jos toisen ihmisen kuolema tai kaverin joutuminen mielisairaalaan psykoosin takia 16-vuotiaana ei liikuta, niin mitäpä siitä? Ihmisethän ehtivät työstää pitkään sellaisia asioita ja käydä niitä mielessään läpi, joten jotkin pienet ja yllättävät arkielämän esteet saatetaan kokea stressaavampina. Se kaverikin oikeastaan joutui sinne sairaalaan sen takia, että tahtoi saada jokaisesta koulun kokeesta kiitettävän numeron ja jätti yöunensa nukkumatta pänttäämällä kirjoja. Eli jos ei turhista stressaa tai kuvittele liikoja, mitään tämän tapaista ei voi sattua!
Minulla estynyt ja eristäytyvä. En tiedä miksi olen minulle on annettu eristäytytvä. Kannan huolta ihmisistä, muttta en halua häiritä niitä. Koska jattelen, että heidän kanssaan oleminen olisi niiden häirintää. En pysytnyt kertomaan tuota psykiatrille, kun se oli mniin tuskaisen näköinen kuunneltuaan minua.
Mun mies on sellainen. Hän ei koe tunteita eikä hänellä ole minkäänlaista empatiakykyä, vaipuu ajatuksiinsa täysin sisällepäin, ei jaksa vastata kysymyksiin ja tekee lähestulkoon kaikki asiat ainan yksin. Pälyilee ympärilleen jos lähdetään syömään johonkin, pitää kaikki paikat lukossa ja ajattelee aina ekana että häntä aiotaa kusettaa, oli kyse mistä tahansa.
Siis hyvin samantyyppinen kuin henkilö joka käyttää jotain aineita.
Ihan mahdoton ihminen, sellainen joka ei kykene parisuhteeseen ja päättymään tulee tämäkin.
Juuh siis kaikilla on onklemia siitä ei pääse mihinkään. Itellä täyttyy välttelevä persoonallisuushärö ja skitsoidinen persoona. Yritän tässä sanoa että nuo "tiaknoosit" on ihmisten tekemiä ja ne jotka keksii niitä diagnooseja saa siitä rahaa ja noita tehään aina vähemmistöryhmistä. kukaan ei oo diagnosoinu "normaalin ihmisen persoonallisuushäiriötä". =D
Seurustelin muutaman vuoden skitsoidin kanssa.. oikaisisin, että skitsoidi ei ole siis sosiopaatti. Hänellä on kyky tuntea empatiaa, mutta se on aika todella rajoittunutta, eikä hän sitä mitenkään osoita. On tunnekylmä, muttei täysin vaikka empatiakykyä. Eikä ymmärrä ennen kuin toinen ihan hajalla, että tuli satutettua tai loukattua. Syy-yhteys selviää vasta kun on liian myöhäistä. Skitsoidin perusjuttu on, että hän ei yksinkertaisesti tarvitse, kaipaa tai pysty ylläpitämään ihmissuhteita. Hänellä ei todellakaan ole edes sellaisia "paria pinnallista" kaveria. Hän on ihan aito erakko ja itseriittoinen. Viihtyy itsekseen, on tyly ja outo muiden silmissä. ns friikki. Mun ex täytti käytännössä kaikki kriteerit. Tunneilmaisu on latteaa ellei se ole negatiivista. Passiivisaggressivisuus on ominaista. Todella todella tuhoava ihmistyyppi. Aiemmin tämä persoonallisuushäiriö kuului autismin spektriin, mutta on sittemmin määritetty persoonallisuuden häiriöksi. Usein kyllä mietin, että on se todella lähellä autismiakin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja siksi on niin tosi outoa samaistua sellaiseen, jolla ei ole yksinkertaisesti mitään tarvetta olla missään ihmissuhteessa. Toinen on vaan piittaamaton. Ihan sama lähteekö puoliso vai ei.. oikeastaan toivoo koko ajan, että suhde kaatuisi ja saisi olla taas rauhassa. Ihmiet lähinnä ärsyttävät ja ovat vaivaksi. Eläimiä. Niitä hän todella rakastaa.
Onkohan tutkittu miten työtöntä ihmistä kohdellaan Suomessa. Itse ainakin mielummin ilman sitä kontaktia yksikseni. Peruskoulu opetti kyllä hyvin, että itsekin olisin tyly ja pahantahtoinen työttömille itse, jos olisin työelämässä.