Loukkasin ihmistä ketä rakastin. Olin ilkeä ja julma sanoissani. En syyttä, ihan aiheesta olin vihanen. Kaikki meni ihan päin p.tä sen jälkeen ja lähdimme eri teille. En pystynyt korjaamaan enää mitä olin sanoillani saanut aikaan. On ikävä tätä henkilöä, mutta en tiedä miksi. Asia on selvä, niin paljon puuttui kunnioitusta ja välittämistä väliltämme, molemminpuolisesti, että siihen ei ole paluuta. Mutta on vaikea antaa itselleen anteeksi sitä, että käyttäydyin niin. Jostain kumman syystä puolustelen sitä mitä toinen teki alunperin, mikä ei ollut kaunista tai huomioonottavaa myöskään, mutta itseäni rankaisen ajatuksillani ja ajatuksissani ihan kohtuuttomasti. Surettaa, että olin juuri sellainen, mitä olen aina koittanut välttää. En ollenkaan oma itseni. Miten sitä voi rakastaa itseään enää koskaan normaalisti, kun aina vain miettii, että olen paha ja huono ihminen?
Loukkasin
minäkö?
21629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hyvin ikävää, jos ette ole pystyneet puhumaan ja selvittämään asioita.
Joskus riidat pystyy sopimaan, aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja se on kyllä hieno fiilis. Oikeasti; ihmissuhteista...ei kukaan yksinään riitele, kukaan ei ole täysin väärässä eikä kukaan täysin oikeassa.
Kiusanteko (työpaikkakiusaaminen, koulukiusaaminen, väkivalta) on eri asia. Vika on aina kiusaajassa.
Normaalissa ihmissuhteissa tulee konflikteja koska muuten kyseessä on alistussuhde. Jotkut miehet vaativat naiselta täydellistä alistumista ja hylkäävät heti jos nainen puhuu epäkohdista. Sellaista äiti-lapsisuhdetta en jaksaisi ylläpitää.
Kaduttaako sinua, että välit menivät poikki?
kaduttaa. Mutta ehkä enemmän se, kuinka meni kuin se, että meni. Aikuisia ihmisiä kun molemmat ollaan ja itse en ole koskaan käyttäytynyt noin. En edes tosi vaikeiden asioiden asioiden edessä (esim exäni kanssa pitkä liitto loppui kun hän petti, mutta pystyimme puhumaan ja eroamaan ihan asiallisesti ja ystävällisissä väleissä kaikesta huolimatta).
Vaikea sanoa kun en tiedä miten pahasti olet loukannut ja miten ilkeä olet ollut? Suutuitko ja olitko ilkeä vai nälvitkö? Nälviminen on sellaista toisen lyttäämistä ilman riitelyä, eli kiusantekoa ja alistamista. Minusta se on paljon pahempaa.
Harmi, jos ei asioista pysty puhumaa. En tiedä onko ideaa puhua myöhemmin vaiko ei.
Oletko varma ettei sinulle ole jäänyt traumaa siitä exäsi pettämisestä. Moni ei sellaisesta koskaan toivu vaan katkeroituu, tulee vainoharhaiseksi, on mustasukkainen ja pilaa uudet suhteet omalla käytöksellään.
Etenkin miehille petetyksi tuleminen saattaa olla niin kova pala etteivät siitä ikinä toivu. Tottakai päällisin puolin "kaikki on hyvin", mutta siitä voi jäädä naisviha...
joka sitten ilmenee ilkeilynä ja epäoikeudenmukaisuutena uusia ihmisiä kohtaan.
Tämä nyt vain tuli mieleeni. Kysymys on siirtymä-vaikutuksesta. Eli olisiko syy ilkeilyysi kuitenkin menneisyydessä.
että rakastit (eli rakkautesi loppui, riitaan tai johonkin?). Jos rakkaus päättyy riitaa, kyse ei ollut rakkaudesta vaan sinun tapauksessasi laastarisuhteesta, korvikkeesta, koska oikeasti rakastat sitä henkilöä joka sinua petti.
Näinkin voi asia olla ja sen vuoksi käytöksesi oli mitä oli. Kun et koskaan rakastanut sitä uutta henkilöä, vaan kaipaat ja rakastat sitä sinua pettänyttä ihmistä.
Ehkä sinun kannattaisi yrittää jatkaa hänen kanssaan kuitenkin ja antaa se pettäminen anteeksi.
se juttu on ollut ohi jo kohta 10 vuotta ja siihen ei paluuta. Joskus jossain on törmätty exän kanssa ja pystytään juttelemaan jne, mutta ei asuta enää samassa kaupungissakaan jne. Ja se asia tuli silloin puhuttua ihan oikeasti läpikoltaisin. Sen jälkeen olen seurustellut pari kertaa ennen kuin tapasin tämän, jonka kanssa riitelin. Eli on ollut "laastarit", vaikka mulla meni pari vuotta eron jälkeen, ennen kuin koitinkaan seurustella uudelleen. En koskaan ole ollut tyyppiä "kunhan on joku" vaan suhde on minulle tärkeä asia, siinä ihmisessä on olatava jotain spesiaalia. Ja olen aina ollut sitä mieltä, että asiat pitää puhua ja selvittää ja on tosi paska fiilis, kun on rikkonut omaa sääntöään vastaan.
ehkä jäi kuitenkin? Vaikka olen luullut, että asia on käsitelty ja olen sinut niiden asioiden kanssa. Mutta nyt kun rakastuin kunnolla niin kai se siellä alitajunnassa kuitenkin kummitteli. Selittää ehkä sitä, miksi oli niin raivoisaa? Nyt alkaa ottamaan päästä vielä enemmän oma käytös:)
ei ole rakkaudesta"
minä olen taas kuullut ,että eniten riitelee ne jotka rakastavat tulisesti toisiaan.siis pientä riidanpoikasta voi olla ilmassa koko ajan .
Sinulla voi olla hylätyksi tulemisen pelko. Eli aiheutat riidan, olet hankala, ilkeä ja teet kaikkesi, jotta se rakkautesi kohde häipyisi elämästäsi.
Lopetat suhteet ennen kuin ne alkavat. Pelkäät että sinuun sattuu, sinua petetään uudestaan.
Kuten todettua, sinulla on tietysti mahdollisuus yrittää selvittää riidat, mutta en tiedä onko sinulla siihen kiinnostusta.
Ei ajalla ole merkitystä. Moni rakastaa pettäjäänsä 40 vuotta vaikka eläisi suhteessa toisen kanssa.
Miksi lopetit suhteen ihmiseen, jota edelleen rakastat pettämisen takia? Pettämistä on monenlaista ja oletko varma ettet itse ole myös pettänyt. Huomioimatta jättäminen on myös eräänasteista pettämistä..
Jos suhde päättyy riitaan, niin ei se mitään rakkautta koskaan ollutkaan.
Rakkaus on voimas tunne ja aiheuttaa tietysti myös riitoja, muutenhan kyse olisi alistussuhteesta.
Mutta,minun mielestäni riitaan päättyvä suhde ei ole rakkaussuhde.
sitä mieltä että pettäjän kanssa oleva suhde oli "rakkautta" ,vaikka suhde oli kuitenkin päättynyt riitaan.??
jotenkin puolustat sitä ekasuhdetta joka päättyi pettämiseen ja se on sitä rakkautta ,mutta myöhemmät suhteet eivät sitä ole??
ymmärrä kuinka sä voit kertoa minulle, mitä minä tunnen? Et ole ajatustenlukija, et edes tiedä koko kuviota etkä tunne meitä tai suhdettamme. Väheksyt aitoa tunnetta, olin toisen kerran elämässäni rakastunut. Itse asiassa luulin, etten enää koskaan koe rakkautta, että ihastuminen ei enää ikinä syvenny sille asteelle, mitä rakkaus on.
Se voi olla, että toinen osapuoli ei rakastanut, teot viittaa siihen suuntaan, mutta älä viitsi kertoa minulle, mitä minä tunnen. Olin rakastunut, rakastin, ihan oikeasti.
Elämässä tietenkin vain menee välillä näin, että sitä rakastaa yksin. Mutta silti se ei poista sitä, mikä oli se alkuperäinen ajatus, eli miten saa itseensä luottamuksen takaisin, että pystyy rakastamaan itseään ja kenties ehkä vielä joskus rakastamaan toista niin, ettei käyttäydy niin kuin nyt?
menee puurot ja vellit sekaisin. En siis rakasta enää eksääni, sitä jonka kanssa ero tuli 10v sitten. Se pöytä on puhdas ja puhdistettu jo ennen kuin seurustelin ekaa kertaa sen jälkeen. Ne pari suhdetta tässä välissä 10v aikana olivat mukavia, kivojen ihmisten kanssa, mutta eivät johtaneet minkäänlaiseen rakastumiseen kenenkään puolelta loppujen lopuksi. Ihastusta oli alussa, mutta laantui molemmilta.
En tajua miksi olet noin hyökkäävä? Olen aina pyrkinyt elämässäni selvittämään asiat ja siinä onnistunutkin, paitsi nyt. Huomauttaisin, etten ollut yksin siinä selvittämässä ja selvittämättä jättämässä, siinä oli toinenkin osapuoli, jota ei myös kiinnostanut selvittää mitään ja joka alunperin teoillaan sai koko farssin liikkeelle.
et taida käsittää, että en todellakaan rakasta ketään "pettämisen takia", niin kuin sanot. Ihan mielipuolinen ajatuskin. Se suhde loppui juuri siihen, että rakkaus kuoli kun toinen petti. Silloinkin riideltiin ja sanottiin pahoja asioita, mutta kykenimme myös puhumaan niin kuin ihmiset, jos ymmärrät mitä tarkoitan. En tiedä puhutko nyt omista kokemuksistasi, kun eksyt ihan sivuraiteille koko hommassa, vai miksi olet noin sekava. Mutta tulee kyllä olo, että sulle on sattunut jotain, mitä et ole pystynyt käsittelemään kun noin haksahdat.
Mutta siinä voit olla oikeassa, että hylätyksi tulemisen pelko ajoi minut käyttäytymään niin kuin käyttäydyin. Sitä pitää mun pohtia ihan tosissaan.
olet loukannut jotain ihmistä ,ei siihen voi paljon muuta tehdä kuin pyytää anteeksi, niin ainakin minä teen ja kerron myös riidan jälkeen ,miksi tuli sanottua niin tyhmästi. toisen täytyy saada tietää syy käyttäytymiselleen ,silloin on myös helpompi toisen ymmärtää ja antaa anteeksi.
Olet ainakin osoittanut että olet pahoillaan tapahtuneesta ,ylensä tuollaiset tilanteet kärjistyvät liian suuriksi ,ja jää se paha olo vellomaan turhaa teidän välille. vaikka ette koskaan yhdessä enään olisi ,on sun helpompi olla kun ei tarvitse kantaa tuollaista sisällään.
anteeksi itse, ihan loppumetreillä. Siinä vaiheessa oli jo selvää, ettei me pystyttäisi jatkamaan millään. Eli ihan liian myöhään pyysin, eikä toinen pyytänyt ikinä mitään anteeksi. Ikävä soppa, mutta näitä kai on monilla.
hän ei voinut antaa anteeksi ,ymmärrän kyllä että se tuntuu pahalta ,ehkä yksi syy voisi olla ,ettei hän pystynyt juuri sillä hetkellä sanomaan sitä ja ajattelee sinua kuitenkin ihan hyvällä .Vaikeaa on joskus nämä tunneasiat ja ottaa aikaa ennenkuin voi ymmärtää kaiken.
tsemppiä sulle kuiten .
Sinulle! Aika parantaa... Olen kuitenkin sen ikäinen jo, että en oikein usko rakastuvani enää. Ehkä mä suren sitäkin tässä. Ajatuksia nousi pintaan ja tunteita jo tässä keskustelussa täällä ja täytyy pohtia niitä. Aina voi koittaa kuitenkin ottaa opikseen.
mitä ihmettä se toinen osapuoli sitten teki, että et voi enää selvittää asiaa? Pettikö hänkin sinut?
ei oikeastaan kuulu tänne, mutta sanon ympäripyöreästi, eli joo petti luottamukseni, rikkoi niitä juttuja vastaaan mitä olimme sopineet. Mutta ei siis ollut mikään 3. pyörä asetelma, vaan enemmänkin kyse oli taloudesta (raha) ja silleen, monimukainen vyyhti jota en tänne ala selittämään.
mun mielestä pelkät raha-asioihin liittyvät sotkut eivät mielestäni saisi estää tunnepuolen selvityksen tekemistä. Jos ei voi olla toisen kanssa niin sitten ei voi, mutta jos hän haluaa vielä keskustella, niin ehkä sun kannattaisi ottaa yhteyttä? Jos hän välitti/välittää susta, niin tulee kyllä vastaan.
Tosin mulla ei ole kokemusta tuollaisesta kuviosta. Mielestäni vain taloussotkut eivät nyt ainakaan saisi estää sitä viimeistä yhteydenottoa.
on yks yleisin syy mikä estää tunnesotkujen selvittämisen. Taloussotkut voi tehdä elämästä helvetin ja etenkin jos toinen on ne sotkut tietoisesti tehnyt selän takana niin siinä on kestäminen. Näitä on hirveästi, että toinen ei kykene säästämään/tuhlaa parin säästöt/tekee velkaa holtittomasti/ei selviä edes omista luottokorttimaksuistaan jne jne jne Jos toinen ei suostu maksaamaan toisen jälkiä voi mennä yhteistä omaisuutta myyntiin, esim auto luottokorttimaksujen maksamiseksi jne. Revi siinä sitten huumoria tai yritä saada tunneasiat selvitettyä... Avoparillakin voi olla yhteistä omaisuutta, yhteiset rahat jne.