et sinä suinkaan
ratsastanut yön selässä
tunteettomuuden rajamaille
sinä tarkoituksella
joudutit askeleitasi
auringon kultaamalle
viljapellolle
et olisi pysähtynyt
katsomaan taaksesi
koska siksi sinä
erehdyit luulemaan
selkäsi taakse jäänyttä
rakkautta
ikuiseksi
ratsastanut yön selässä
tunteettomuuden rajamaille
sinä tarkoituksella
joudutit askeleitasi
auringon kultaamalle
viljapellolle
et olisi pysähtynyt
katsomaan taaksesi
koska siksi sinä
erehdyit luulemaan
selkäsi taakse jäänyttä
rakkautta
ikuiseksi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi sinä et antanut
runollesi nimeä?
Vaikka ei silti, nimettömyys
sopii hyvin runosi juoneen!
Tämä runo kertoo liian
kipeistä asioista rakkaudessa,
siksi se sai jäädä nimettömäksi=)
Sinulle kiitos=)
niin kauniisti sanana;
"sinä tarkoituksella
joudutit askeleitasi
auringon kultaamalle
viljapellolle" oiihhhhh,,
unenpöpperöiset kiitokset
hienosta runostasi noitaliini*
kaikkea hyvää kesääsi* :)
Sinulle myös kauniin kesän
toivotus minulta ja paljon
kiitoksia palautteestasi=)))
Runojesi sisällä on yleensä
ollut mukavasti erilaisuutta,joko erinäisten
sanojen tai lauserakenteiden muodossa.Tämä
on tylsä,kulunein sanakääntein muodostettu
keskinkertainen vanhahtavalle haiskahtava runokokonaisuus jolta kokonaisuus
itseasiassa puuttuu....
Loihdippas noita parempaa,toisin kuin eräät,
sinä osaat kyllä!
Kiitokseni sekä risuista että
ruusuista! Runojani saa tarkastella
myös kriittisellä silmällä, en siitä todellakaan
pahastu=))
Sinulle siitä kiitokseni ja ensikerralla
yritän loihtia taas erinäisiä sanakäänteitä=)))
Mä luin tän jo päivällä ja se jäi vaivaamaan mieltä. En tiedä oliko se tuo ratsu vai mikä, ehkä jokin muistikuva jonka olen unohtanut, mutta sielussani mukana kantanut.
Hyvin kaunis runo. Hän on ikään kuin olemassa enemmän kuin on (nyt siitä tuli jo hän).
prkl! En mä osaa tätä tunnetta kuvata... ehkä lapsuus, tai jokin irronnut kenkä, hammas tai jokin valoilmiö aamussa. Mutta hänen sisällään on kuitenkin jotain uhkaavaa, pelottavaa ja jopa kamalaa, mutta joka ei pelota.
Wau, aika hyvin tulkittua=)
Tämä runo nimittäin kertoo pelosta rakkaudessa,
niin suuresta pelosta että se melkein hipoo jo tunteettomuutta,
koska on joutunut opettelemaan minän ulkopuolisen tilan mihin voi
aina tarpeen tullen paeta..(tätä osiota itse runo ei selkeästi tosin kerro:)
Pelosta joka saa aina palaamaan takaisin koska se on kietonut
sinut liian syvälle siihen nk rakkauteen....
Trust me, tiedän mistä puhun, olen sen kerran elämässäni
kokenut, valitettavasti!
Sinulle kumahtaa kiitokseni!
(noita naama mudassa, strutsihymiö kokeilun jälkeen) (nauraa)
"et sinä suinkaan
ratsastanut yön selässä
tunteettomuuden rajamaille
sinä tarkoituksella
joudutit askeleitasi
auringon kultaamalle
viljapellolle"..
Tässä kohdassa on jotain taigaa joka imaisee, ajatus että jouduttaa askeleitaan,,,
Rakkaus on ikuista - matka vain jatkuu,,,, :)
Ja ei ku kellariin hakemaan ämpärillinen aamulitkua, on se vain niin hyvvää ! :D
Ja kohta sitten vietetään Suomen suvijuhlaa
vesisateessa....Toivottavasti siellä sentään pilkottaa
aurinko=)Sinulle kiitosten kera hyvää juhannusta,
otahan rauhallisesti äläkä nauti tinktuuraa liikaa=)))
Näen tässä kirjoittajan sielun tuskaa
naamioituneena jonkin turhaantuneen
itsensä kuin hajoavien rakennuksien
lahonneisiin seinämiin...
että sanoiksi täksi runoon--- naamionsa
sielun,sydämen kuin mielen uurteisiin...kätkö savuaa
hiiltyneitä raunioita.
Saanen vielä Juhannusta toivottaa
mielenkin raunioihin.
Sinulle koivunlehtien tuoksuista
juhannusta
hyviä taikoja
positiivisia loitsuja
noitaa tarvitaan juhannuksena
siksi pysyn poissa palstalta
ystäväni
lupaan sorvata
hioa
veivata
par avionia joka
ei ole unohduksissa.....