tervehdys!
Mä olen sh vuodeosastolla. Ja kammoan elvytystilanteita.
Niissä menen aivan paniikkiin ja koko ajan on epävarma olo että hoituuko homma niin kuin pitää....Apua!!!
Koulutusta on aika ajoin, mutta silti se tilanne on niiiin kamalan ahdistava.
Mä olen sh vuodeosastolla. Ja kammoan elvytystilanteita.
Niissä menen aivan paniikkiin ja koko ajan on epävarma olo että hoituuko homma niin kuin pitää....Apua!!!
Koulutusta on aika ajoin, mutta silti se tilanne on niiiin kamalan ahdistava.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei se elvytystilanne ole varmasti kenenkään toivetyö. Niitä vain sattuu kohdalle ja pakko se on hyväksyä. Panikkiin siinä ei ole todellakaan aihetta. Paniikilla pilaa vain koko homman ja sitten sitä vasta saakin miettiä menikö kaikki oikein.
Teet rauhallisesti mutta nopeasti kaikki ne asiat jotka sinulle kuuluu. Oma rauhallisuutesi auttaa muitakin.
Olen ollut kauan alalla töissä ja nähnyt monenlaisia hankalia tilanteita. Parhaiten niistä on selvinneet ne jotka ovat tehneet hommat ripeästi mutta ei hosuen. Vanhan sanonnan mukaan se pelkää joka huutaa pitää erittäin hyvin paikkaansa. Olen ollut mukana tilanteissa joissa on hirveästi huudettu ja myös sellaisissa joissa ei juuri sanoja ole tarvittu.
Lopuksi se perussääntö elvytyksiin. Tee mitä sinun pitää tehdä. Tee se rauhallisesti mutta ripeästi. Jos tehdyt toimenpiteet ei auta niin sen oli tarkoitettu näin menevän.
juu, kyllä mä yritän ottaa coolisti, mutta kun kerrankin kädet vatkas niin etten meinannu addu-ampullaan neulalla osua...kamalaa kun se vaan tulee se hätäännys tai jotain, en sille pysty siinä tilanteessa mitään.. Pitänee vaihtaa alaa..
Olen kyllä ollut mukana elvytyksissä,joissa potilas on selvinnyt hengissä..(hoidosta huolimatta ;) )